Hükümet Kadın 2

Tämä tarina on puhdasta sepitettä.

Eihän tosielämä ole koskaan niin viihdyttävää kuin sepite.

Joten jättäkää aivonne narikkaan. Ihan perimmäiseen nurkkaan.

Oli kieltolakien aika. Kirjoja ja lehtiä kiellettiin.

Lupaukset vapaudesta olivat tyhjiä. Ainoa toivomme olivat vaalit.

Oli vuosi 1949.

-Ruken! -Täällä!

-Rojin! -Täällä!

-Havin! -Vieressäsi!

-Missä sisaresi on? -Isä päästää vain toisen kerrallaan.

-Käymme vuoron perään koulussa. -Toinen oppii biologiaa, toinen laskentoa?

-Jaamme sitten tietomme. -Hyvä Jumala!

-Jiyan! -Matkalla!

Muiden kanssa, tarkoitan.

-Şivan! -Täällä!

-Serdest! -Täällä!

-Mizgin! -Tahtoo pissalle!

-Olisit käynyt kotona! -Meitä on 12. En saa vuoroa!

Laula sitten jotain, niin hätä unohtuu.

Elikot vitkastelevat, Faruk. Hopotihoi!

Idiootti, puhuttelet niitä väärin. Ne ovat muuleja!

"Hopotihoi" sanotaan hevosille. Kuten "tänne" koirille.

Kanoja, kissoja ja kameleita kannustetaan eri tavoin.

Puhuvatko ne eri kieliä?

Totta kai, paksupää. Kun sanot muuliparalle "hopotihoi",

puhut vierasta kieltä. Se hämmentyy.

Sanonta kuuluu: yksi kieli, yksi maa. Toinen kieli, ihan toinen maa.

-Mitä sitten pitäisi sanoa? -Mistä minä tiedän? En puhu muulia.

-Ymmärrän, mutta en puhu. -Liikettä! Puhun kuin ihmiselle.

Xate tulee, Faruk.

Hei, Xate. Eikö kyllästytä kyyditä lapsia kouluun?

-Mitä se sinulle kuuluu? -Kunhan siitä on hyötyä.

-Paljonko kaksi ynnä kaksi sitten on? -Ei paljoakaan.

-Hys! -Emme ole niin pitkällä vielä.

Miksi edes vastaat hänelle?

Älä veljeile roistojen kanssa. Tervehdys riittää.

Miksi käyt kurkkuumme? Teemme rehellistä työtä.

Työtä? Mitä oikein tarkoitat? Onko salakuljetus työtä?

Isäsi on kuvernööri. Häpeäisit edes.

Teemme palveluksen maakunnalle.

Teetä ja tupakkaa. Katso, sokeria. Makeampaa ei olekaan.

-Maista, äiti Xate. -Älä äidittele. Pois tieltä!

Et ole äitini, entä sitten?

-Odota minua! -Juokse!

-Pissaa loppuun koulussa. -Tullaan!

"Luoja teitä siunatkoon, Midyatin asukkaat."

Uusi puheesi, pormestari. Innostun aina vaaleista.

Kiitos, İkram. Jätä se siihen.

-Eikö muita ehdokkaita ole? -Kuvernöörin poika Faruk aikoo ehdolle.

Ei hänellä ole mahdollisuuksia. Pidä vain puheesi,

-ja saamme taas murskavoiton. -Toivotaan niin.

Kaupungin hyväksi on tehtävä vielä paljon.

-Ensi kaudellani, toivon. -Huomasin virheitä viime puheessa.

Mutta en tavoittanut naista, joka kirjoitti sen puhtaaksi.

Ehkä hän on lomalla, Nazmi. Löydät hänet kyllä.

Älä tule sisään! Piilota kielletyt kirjat. Äkkiä nyt!

Sisään!

-Hyvää päivää! Kirje Ankarasta. -Ankarasta?

Luojan tähden! Miksi Ankarasta tulee äkisti kirje?

-Kirje on virallinen. Se pitää kuitata. -Nazmi?

En haluaisi. En hallitse Ankaran kielenkäyttöä.

Käyttäisin vahingossa kiellettyä sanaa. Turha suututtaa hallitusta.

İkram, etkö sinä voisi tehdä sitä?

Jospa voisinkin! Otin käyttöön uuden allekirjoituksen.

Enkä osaa päättää, käytänkö vanhaa vai uutta. Valinta on vaikea.

-Anna tänne se. -Ole hyvä.

Veysi Doğu, kuvernööri, Midyat. Kirje on kuvernöörille.

Kun näin, että se on Ankarasta, en uskaltanut lukea enempää.

-Hyvää päivänjatkoa. -Näkemiin.

-Jumala auttakoon Veysi Beytä! -Että saikin viran täältä.

-Yalovassa kukaan ei häirinnyt. -Piilota kirjat. Joku voi tulla.

Ajatan parran. Nähdään torilla. Näkemiin.

Huomenta, opettaja! Menkäähän!

Oppilaita on joka päivä vähemmän. Tuon kaikki, jotka löydän.

Mitä enemmän he oppivat ennen talvea, sitä parempi.

-Kesällä on hyvä oppia. -Tervetuloa, rouva Xate.

-Tulisit oppitunnille. Oppisit lukemaan. -Olen liian vanha.

Kuka hoitaisi huushollia? Olen kuuntelija.

Lapset opiskelevat, minä kuuntelen. Siten opin.

-Oppisit aakkoset. -Osaan pari kirjainta.

Mutta en halua kertoa, mitkä.

Vähät siitä nyt. Opin joskus, jos on tarpeen.

Toin lasten henkilötodistukset. Ne ovat tässä.

1.1.1941. 1.1.1941.

-Kaikki ovat saman ikäisiä. -Kouluikäisiä.

Syntyneet samana päivänä. 14 lapsen pesue.

-Nimetkin ovat muuttuneet. -Oikeita nimiä ei sallita.

Sidar, Berivan, ne on kielletty. Annoin heille uudet nimet.

He ovat Abdo, İbo, Feyzo, Deriko, Zeyno, Şehmo, Cano, Aliko, Fedo,

Dilo, Fato, Ayşo, Fadiko. Ja tuo on Cüneyt.

-Cüneyt? -Entisen kuvernöörin mukaan.

Mitä väliä nimillä on? Heidän pitää käydä koulua.

-Opeta heille paljon. -Ilman sinua lapset eivät pääsisi kouluun.

Jos Aziz Veysel voittaa vaalit ja rakentaa koulun kaupunkiin,

kaikki pääsevät kouluun. Tulen sitten hakemaan heidät.

Ruken! Aloita! Lausut valan tänään.

Olen turkkilainen! Olen rehellinen! Olen ahkera!

-Jos kohtalo suo. -Periaatteeni on suojella nuorempiani!

Se siitäkin sitten!

Et voi tehdä noin! Ammuit jo toisen härkäni!

Käskin sitä monta kertaa pysymään poissa pelloltani.

-Se ei totellut. -Miksiköhän ei?

-Huomasitko sonnissa jotain outoa? -En. Miten niin?

Se on herran tähden eläin! Miten se ymmärtäisi pysyä poissa?

-Olisit sanonut minulle. -Olit liian kaukana.

Hyvä on, ammuin härkäsi.

Anna pojantyttäreni naida pojanpoikasi. Hän on ahkera.

-Kahden härän arvoinen? -Torjuin jo kahden härän tarjouksen.

Tarjosin neljää, mutta ammuit kaksi. Ja kyseessä on Faruk.

-Monenko härän arvoinen hän on? -Parempaa ei kahdella härällä saa.

Hyvä on sitten. Sovitaan niin.

Härkä istuu rinnallani eikä suostu liikkumaan.

Faruk, ruokitaanko elikot? Ehkä ne lähtisivät liikkeelle.

Mitä ruoka muka auttaisi? Niiden ongelma on psykologinen.

Ne eivät saa seksiä. Se masentaa, kun kalu ei kovetu.

Olet liian pehmeä elikoille!

Tajusitko vitsin! Leikin sanoilla ja annoin niille uuden merkityksen!

Mahtava vitsi, eikö vain!

Olen mahtava! Ihan mielettömän älykäs!

Pakko nauraa itselleni!

Mitä tuijotat, pönttö? Vie elintarvikkeet kylään.

Äläkä tule takaisin, ennen kuin olet myynyt kaiken!

-Mitä teille kuuluu? Minne matka? -Pysy poissa, menemme rukoilemaan sadetta.

-Emme ota epäpuhtaita mukaan. -Luoja armahtakoon.

Koska ei ole vettä, tein rituaalipesun hiekalla.

Miksi hän on aina tuollainen?

Päivää, Faruk.

-Hei, postimies. Mitä kuuluu? -Pelkkää hyvää, kiitos.

Kävin kuvernöörin toimistossa. Isäsi ei ollut paikalla.

Hänelle tuli kirje Ankarasta.

-Mistä? -Ankarasta.

Faruk?

-Faruk? -Ankarasta.

Kirje isälleni Ankarasta?

-Hän on mennyttä! -Faruk?

Jään orvoksi ja isättömäksi! Isälle tuli kirje Ankarasta!

-Ferhat, älä mene! -Mikä hätänä?

Veysi Bey sai kirjeen Ankarasta.

-Mistä Ankarasta? Turkinko? -Pääkaupunki Ankarasta.

Siksi härkä istui rinnallani.

Tässä, Faruk. Virallinen aasini lähti! Odota, aasi!

Älä jätä minua kaksin Ankaran kanssa!

Kirje Ankarasta. Avaa se.

-En voi. -Se on Ankarasta. Avaa se.

-Älä pakota minua. -Häivy sitten! Jätä minut yksin.

Hän on mennyttä, isä on mennyttä.

Voi luoja, voi luoja.

Luojan nimeen.

Lokum tulee päälle, keitetyt makeiset alle -

ja tämä sonta pohjimmaiseksi.

Se vain täyttää aukot, jottei makeisia kulu niin paljon.

-Süleyman, laskethan lampaat joka aamu? -Joka aamu yksi kerrallaan.

Mutta nukahdan aina. En mahda sille mitään.

Nedim! Bedri! Laittakaa hevoset talliin!

Tullaan, äiti!

Laitan hevoset talliin.

-Ruoki ja sui ne kunnolla. -Ruokin ja suin ne kunnolla.

-Luoja, anna voimia! -Ala tulla, Nedim.

-Pankaahan töpinäksi. Liha pitää paistaa. -Vauhtia, Süleyman.

Isoisä nukkuu taas! Joten me emme nuku tänä yönä.

Herää, isoisä. Isoisä! Isoisä!

Me failu failatun failun!

Älä herätä kesken säkeistön! Pilasit riimini!

Tämä ei ole reilua, Zümre. Olet raskaana, me voimme kokata.

Lausun vielä yhden suuran. Teenhän ruokaa äiti Türkanille.

Jumalan nimeen, suuren ja armollisen.

Etkö poimi kiviä? Entä jos niillä kivitetään paholaista?

Olet oikeassa! Poimin kivet pois.

Pidä yksi itselläsi. Sille voi olla käyttöä.

-Miten sujuu, tytöt? -Hyvin, äiti.

-Onko isänne kotona? -Huoneessaan.

Mitä sanot nenärenkaastani? Päätin piristää nenääni.

-Nätti, nenäsi näyttää rikkaalta. -Puenko tämän vai tämän ruoalle?

Päälläsi oleva sopii. Eikö asun pidä olla yksinkertainen?

-Niin pitää. -Älä vaihda asua. Näytät hyvältä.

-Xate! Missä olet? -Tullaan! En ole unohtanut sinua!

Olet jääräpää, Xate. Väsytät itsesi kierroksellasi.

Lapset voisivat mennä autollani, jos siinä olisi tilaa.

-Älä huoli. Pärjään hevosilla. -Autossa on 80 heppaa.

Älä höpsi! Miten muka? Se on vain kone. Älä kiusaa minua.

Siinä on 80 hevosvoimaa. Varo, saan haavoja!

-Ajan partani itse. -Etkä. Olet toivoton.

Sinulta jää aina kohtia ajelematta leuasta ja kaulasta.

Ja Luoja armahtakoon sokeaa Rahimia.

Hän viilsi sinua otsaan. En tajua miten.

Otsani on kuulemma niin leveä, että se on aina tiellä.

Hyvänen aika!

Tee näin.

Ja näin.

Katsotaan.

Valmista. Jätin viikset. Näytät arvokkaalta.

-Leikkaan sinulle hallitsijan viikset. -Luoja! Pilailetko?

Mistä niin päättelet?

En koskenut tukkaasi. Se on hyvä tuollaisenaan.

-Pääsi on hyvän muotoinen. -Luoja, anna voimia.

-Et pannut merkille kampaustani. -Ainahan se on tuollainen.

Mutta värjäsin tukkani! Antaa olla.

Muita ehdokkaita ei ole. Olet taas ainoa.

-Ei virallisia ehdokkaita. -Muilla ei ole mahdollisuuksia.

Kenellä olisi yhtä lämmin sydän kovan ilmeen takana?