Blue Jay

Jim?

Hei, Amanda.

Hei. - Herranen aika.

Mitä kuuluu? - Todella hyvää.

Entä sinulle? - Hyvää.

Mitä kuuluu? Kysyinkö jo? - Kysyit, mutta ei se mitään.

Kaikki hyvin? Hienoa. Joten...

Asutko nykyisin täällä? - En, tulin tapaamaan sisartani.

Muistat kai hänet. - Lisa-Lisa.

Ostan... Kokkaan...

Raastettua inkivääriä, kapriksia ja...

...jäätelöä.

En harjannut hampaitani. Siksi nuoleskelen hampaitani.

En halua pidätellä sinua. Sinulla on selvästi...

Niin. - Hyvä.

Niin. Okei. - Selvä.

Voi hitto.

Kolmetoista senttiä takaisin. - Kiitos.

Hyvää päivänjatkoa. - Kiitos.

Tässä on minun autoni. - Tämä on...

Liian outoa. - Outoa.

Haluatko lähteä kahville?

Vaikka?

Mikäs siinä.

Haluan. - Hyvä.

Jep. Hyvä.

Hyvä juttu.

Hyvä.

Kuulin äidistäsi.

Otan osaa. - Kiitos.

Hän sairasteli, joten osasimme odottaa sitä. Mutta kiitos.

Olemme tyhjentäneet hänen taloaan. Remontoin ja ehkä myyn sen.

Remontoitko sen itse? - Sitä minä tavallaan teen.

Korjaan taloja ja muuta. - Vau.

Rakennatko taloja? Teetkö itse... - Asennan lähinnä kipsilevyjä.

John-sedällä on yritys, joten lähdin mukaan.

Teimme töitä New Orleansissa Katrinan jälkeen.

Tämä on tylsää, mutta... - Ei ole. En tiennyt ammatistasi.

Se on hyvä työ. Töitä on jatkuvasti.

Se on hauskaa. Kivaa.

Mitä? Vaikutat... - Se on hyvä työ.

Päädyin Tucsoniin. Hieno paikka. Lämmin ilmasto.

Liian kuuma. - Ilmasto on parempi kuin täällä.

Sitä minä olen puuhaillut.

Tucson. Lämmintä. - Vanhempani muuttivat Floridaan.

Lämpimään. He saattavat muuttaa takaisin. On ehkä pakko.

Miksi? - Siskoni saa vauvan.

Isovanhemmuus tuo paineita. Tiedäthän?

Etkö ole naimisissa? - En. Vain työni kanssa.

Naimisissa kipsilevyn kanssa. - Työn kanssa. Ja pidän siitä.

Se on hyväksi. Siksi... Se on hyvä juttu, ja...

Se sopii minulle. Tiedäthän?

Onko kaikki hyvin?

On. - Hyvä.

Yritän saada kahvin alas. Kamalaa sumppia.

Blue Jay ei ole entisellään. - Niin.

Mitä? - Kerro miehestäsi.

Haluatko kuulla? - Haluan.

Voi että. Mistä edes aloittaisin?

Minua lykästi.

Hän on todella kannustava. Hellä, ihana mies.

Hänen nimensä on Chris. Hänellä oli kaksi pientä poikaa.

Joten...

Pum. Heti äidiksi.

Entinen vaimo oli kiltti minua kohtaan. Pidimme lapsia vuoroviikoin.

Joten yhtenä viikkona olimme kahden ja saimme tehdä mitä mielimme.

Toinen viikko oli nappulaliigaa ja lukemista kokeisiin -

college-vierailuja, ja tiedäthän. - Jep.

Mitä?

Eikö olekin hullua? - On.

Ihan hullua. Hieno juttu.

Jim. Mitä? - Tämä on vain hullua!

Lopeta. - En tee mitään.

Sinä ilmeilet. - En tee mitään.

Kasvot vuotavat. Tai jotain. Ei hätää.

Ei tässä mitään.

Hyvä. - No niin...

Raskaana oleva nainen odottaa jäätelöään. Saatan sinut autollesi.

Hyvä on. - Tule.

Markumin hammaslääkäri lopetti. - Paikkautin siellä pari reikää.

Niitä taisi olla yhdeksän. Oliko se ennätys?

Niitä oli pikemminkin yksitoista. - Niin käy, kun elää karkeilla.

Jim.

Ei voi olla totta. - Älä viitsi. Ihan mahdotonta.

On se hän. - Pikeminkin pojanpoika.

Hän oli satavuotias jo silloin.

Tuo on hänen hattunsa. Ihan tosi.

Waynie. Matkustaa Waynien kanssa.

Mitä? - Voisiko hän muistaa?

Tuskin hän elää. En nähnyt hänen liikkuvan.

Ei hän muista. Se oli meidän dorka juttumme.

Haluatko lyödä vetoa? - Satanen vetoa, ettei hän muista.

Satanen? - Lyön satasen vetoa.

Ei, älä viitsi.

Hei, Waynie. - Hei. Mitä kuuluu?

Haluaisimme matkalle.

Tarkoitatte... - Niin. Juuri sitä minä tarkoitan.

Hyvä on. - Kiitos, Waynie.

Enkö sanonut? - Suunnittelit tämän.

Enpäs. Olet satasen velkaa.

Ei minulla ole. - Jäit velkaa.

Meksiko. - Tänne vain. Anna tulla.

Mitä seuraavaksi? - Japani.

Brooklyn. - Saksa.

Hei, Waynie. Löytyykö Zimaa?

Se vedettiin markkinoilta. - Entä Goldschlägeria?

Emme myy sitä enää.

Belgia. - Belgia.

Samikset.

Siinäkö se? - Hyvä.

Tunnen teidät. Olette ne kuuluisat kyyhkyläiset.

Olette yhä yhdessä, vai mitä?

Mitä? Mitä nyt? - Niin. Olemme me.

Mitä? - 24 vuotta. Yhä yhdessä.

Menimme naimisiin. - Onneksi olkoon.

Onneksi olkoon. - Otan sinulle karkit.

Mitä olemme velkaa? - Ette mitään. Rahanne ei kelpaa.

Älä nyt. - Antakaa vanhuksen tarjota.

Minun mielikseni. - Hyvä on.

Onnea teille. - Kiitos.

Oli hauska nähdä. - Samoin teitä.

Näytät hyvältä.

Et ole muuttunut. - Älä viitsi! Saat minut itkemään.

Muistan, että siinä oli...

Onko sitä siirretty? - Kyllä se tämä on.

Laitoin jalkani juuri tähän. Tulehan.

Odota. - Tule. Juuri noin.

Homma on yhä hallussa.

Mitä aiot seuraavaksi? Aiotko palata Tucsoniin?

Teetkö töitä? Rakennatko taloa?

En tiedä. Tucson on...

Töiden kanssa on niin ja näin. - Mitä se tarkoittaa?

Etkö pidä työstäsi? - Pidän, mutta...

Enpä tiedä. Jotenkin tuntuu kuin istuisin -

vanhassa talossa ja miettisin remonttia. Ja sitten ajattelisin...

En tiedä. Voisin jäädä tänne. Se olisi kiinnostavaa.

Mitä tekisit täällä? - Se oli vain ajatus.

Ei mikään suunnitelma. - Etkö halua..?

Miksi kuulustelet? - En kuulustele. Minä vain...

Olen huolissani sinusta.

Miksi olet huolissasi? - En tiedä. Vaikutat...

Olet jotenkin eksyksissä. - En ole miettinyt kaikkea loppuun asti.

Etkö halua tehdä jotain? - En jumalauta tiedä, mitä teen!

Menetin työni, okei?

Setäni vei asiakkaitani, ja hakkasin hänet paskaksi.

Hakkasin paskat pihalle. Se oli pelottavaa, ja kadun sitä.

Anteeksi. En tiennyt...

En halua asua Tucsonissa, mutta en tiedä, mihin menisin.

Ja se on... Minulla on...

Minulla on vähän vaikeaa.

Olen pahoillani. - Minä en. Alan taas itkeä.

Sellainen minä olen.

Se on sinun syytäsi. - Miksi niin?

Annoit parhaat päähieronnat. Ne todellakin poistivat kireyden.

Älä syö kaikkia karkkeja.

Älä viitsi. - Anna karkkeja!

Siksi olen niin surullinen. Et anna minulle karkkeja.

Ja olet todella vaikuttava. Elämäsi on vaikuttavaa.

Tavallaan minä... Kunhan sanoin.

Kun nousin lentokoneeseen matkalla tänne, näin erään perheen.

Perheen pikkupoika -

oli todella vihainen, aivan raivoissaan.

Eikä hän osannut ilmaista sitä kuin kirkumalla ja polkemalla jalkaa.

Hän kirkui niin, että kieli meni rullalle. Kyyneleet vain roiskuivat.

Hänen kasvonsa vuotivat. Katsoin häntä ja olin kateellinen.

Hän on sielunkumppanini. Se neljävuotias.

Hän on sielunkumppanini. - Jossain vaiheessa niin lakkaa tekemästä.

En tiedä, missä vaiheessa. - Ole hyvä.

Söit aika paljon. - Niin söin.

Jätit kaikki pinkit ja violetit minulle.

Niin jätin. Ne ovat suosikkejasi.

Mitä? - Lisa-Lisa kyselee jäätelönsä perään.

Voi luoja. - Pitääkö hän jäätelökeitosta?

Kerron törmänneeni johonkuhun.

Karseaa. "Johonkuhun." - Älä ota itseesi.

Kerron, että törmäsin sinuun. Hän kysyi keneen. "Jimiin."

Lisa-Lisa, kuulustelija.

"Helvetin helvetti, Jim-Jimiin?"

Lisa-Lisa iskee takaisin. - "Jim-Jim".

Hän haluaa tietää, miltä näytät.

Hän kysyy, milloin tulen kotiin.

Haluaisin nähdä talosi. - Haluatko nähdä taloni?

Oli mukava kuulla, miten sinulla menee.

Mutta jos vietät aikaa kanssani, koska säälit minua -

sinun ei tarvitse tehdä niin. Muistathan sen?

Anteeksi. Laatikot ovat tiellä.

Anteeksi. - Ei se mitään.

Kas noin. - Vau.

Paljon on vielä pakattavaa. - Niin.

Se on erityisen hyvä. - Todellakin.

Kaikki on äidin jäljiltä.

Ajattelin vaihtaa kipsilevyt paneelien paikalle.

Ehkä puran tuon seinän, jotta saan oven keittiöön.

Tässä on jotain kotoisaa tällaisenaan.

Mietin asiaa.

Ole kuin kotonasi. Käyn vessassa. Nähdään kohta.

Voi herranen aika.

Aikamoinen kokoelma rakkausromaaneja.

Ei näitä ollut täällä aiemmin. - Joitain oli.

Hän alkoi kerätä kirjoja, kun lähdin, enkä ollut täällä.