Odissea

Ennen kuin aloitamme tämän elokuvan

Katsokaamme tätä hiljaista paikkaa talven keskellä.

Koska tarinalla on tosi alku:

Turkin rannoilla lähellä Dardanelleja,

missä Troijan tasanko sijaitsee,

ja jossa 3000 vuotta sitten käytiin kuuluisa sota käytiin.

Kaupunki josta Homer lauloi,

on siellä rauniokasana.

Vierailimme aluksi näillä raunioilla,

ja otimme nämä pienet kuvat:

Yhdeksän kaupunkia on rakennettu toistensa päälle.

Ensimmäinen, mikä on alin kerros,

on neoliittinen kylä,

ja reunalla on mahtava linnoitus mykeneläiseltä ajalta.

Sen muurit ovat raskasta tekoa ja kaltevat,

ja se on Homerin kaupunki.

Upea ja onnellinen kaupunki, jonka akaijit Kreikasta meren takaa,

tulivat tuhoamaan täysin

noin 1200 vuotta eaa. Ja miksi?

Yhden naisen vuoksi, niin tarina kertoo.

Mutta todelliset syyt ovat todennäköisesti täysin erilaiset.

Tämän eeppisen tarinan syyt ovat täysin unohtuneet.

Troija ei enää koskaan nouse. Tuuli pölyttää sen raunioita.

Kuitenkin monet pienemmät kaupungit kestivät myöhemmin turkkilaisten tuloon asti.

Aika on myös poistanut kaikki muistot siitä,

niin että on epäilty jopa sen olemassaoloa.

Niin oli siihen saakka, kunnes eräs Homeroksen innoittama saksalainen arkeologi

nimeltään Heinrich Shlieman, löysi Troijan sata vuotta sitten, ja enimmäkseen tuhosi paikan kaivamalla

Jotkut löydökset selvästi osoittavat

pyhän tien linnoitukseen,

ja Skianin portin, jonka vaiheille Homer sijoitti tarunomaisen Iliaan

ja Hectorin ja hänen vaimonsa Andromachen jäähyväispuheen.

Joten kävijä on täynnä tunteita vieraillessaan

tässä tapahtumien paikassa lähellä Skamader-jokea.

Ja kun hän palatessaan Eurooppaan vierailee museossa Ateenassa

ja katselee Akaijien sotapäälliköiden kultaisia kuolinnaamioita,

hän heti uskoo näiden olevan oikeat Troijaan hyökkääjät,

jotka selvisivät sodasta,

ja palasivat tuskallisesti kotiin.

Odysseus on tarina, eräästä palanneesta.

Odysseus (Homerin runoista)

Jos se on tahtosi O Zeus, että Odysseus palaa kotiinsa

haluaisin mennä Ithacaan rohkaisemaan hänen poikaansa.

Näin sanoo Athena, sinisilmäinen jumalatar, Zeuksen tytär,

ja laskeutui Olympukselta Ithacaan

Odysseuksen taloon, ja otti ihmisen hahmon,

kuten jumalat yleensä tekevät näyttäytyessään kuolevaisille.

Hän otti Mentisin, Taphien päällikön hahmon.

(Taphit olivat merirosvoja ja orjakauppiaita, Homer sijoittaa heidät Echinadesin saarille, nyk. Lefkas.)

Lattialla eräs nainen kutoi loputonta kangasta.

Hän on Penelope, Odysseuksen vaimo.

Tuosta kammiosta, josta on tuleva häähuone,

hän tulee vain harvoin ulos ajatellen vielä kaukana tulevaa hääpäiväänsä,

tulevaisuuttaan ja poikansa tulevaisuutta.

Tervetuloa vieras.

Tämä on kotini.

Olet siis Telemakhos, Odysseuksen poika?

Niin äiti minua kutsuu.

Mutta sitä en ole koskaan kuullut Odysseuksen huulilta.

Euriclea, vieras on saapunut. Tule tänne syömään.

Euriclea tuli nuorena tyttönä perheeseen ja ruokki Odysseuksen.

Telemakhos kutsuu häntä lastenhoitajaksi.

Penelope, muukalainen on tullut, ja Telemakhos on tyytyväinen häneen.

Ehkä hänellä on joitakin uutisia Odysseuksesta!

Varo kuningatar, ettei sinua huijata.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka kulkevat väärillä nimillä

ja keksivät seikkailuja miellyttääkseen isäntiään.

Tämä on kuin aiemmatkin, jotka tuovat sinulle uutisia,

jotka haluat kuulla.

Olen Mentis, Taphien päällikkö, ja alukseni on ankkuroitu

vuoren juurelle Samosta vastapäätä.

- Joten tunnet Ithacan? - Toki. Tiedän sen hyvin.

Vietin täällä vuosia isäsi kanssa.

Olen kuullut, että isäsi palannut.

Ei, se on väärä tieto. Hän on edelleen poissa.

Keitä nuo ovat? Näen, että he pitävät aseensa ulkopuolella.

Mutta he ottavat toisten tavaroita. He eivät osoittaneet sinulle minkäänlaista kunnioitusta.

En minäkään kunnioita heitä.

- Ovatko he vieraitasi? - Vieraita? Sellaisia oli vielä silloin,

kun tätä taloa kunnioitettiin, ja isäni oli täällä.

Mutta kuten näette, asiat ovat muuttuneet,

Ja nyt minua häväistään.

Katso, he kaikki teeskentelevät perivänsä valtaa.

He tulevat joka päivä tänne. Ne ovat prinssejä

ja Ithacan ylhäisöä ja muilta saarilta.

Samokselta, Zakintosilta, Doulichionilta. He tulevat pyytämään äitini kättä.

-Ja äitisi on velvollinen valita? -Hän ei haluaisi,

mutta hänellä ei ole voimia elää yksin. - Ymmärrän.

- Onko tätä kestänyt pitkään? - Liian kauan.

He syövät minun omaisuuttani. Siinä kaikki, mitä he tekevät.

Tänään ne ottavat vasikan, karitsoita ja sikoja,

teurastavat ne talossa. Ja pitävät grillipidot.

He syövät kaiken nöyryyttääkseen Odysseuksen kodin.

Varkaat. Mutta varkaat sentään pakenevat varastettuaan,

pelosta, että joku huomaa ja tappaa heidät. Mutta nämä eivät!

- Isäsi haluaisi nähdä tämän! - Isäni?!

Jos Odysseus tulisi yhtäkkiä joukkoon

kypärineen, miekkoineen ja jousineen, nämä surkeat pidot kosijoineen

loppuisivat kertakaikkiaan!

Ei muukalainen, niin emme näe tapahtuvan tässä talossa. Olen menettänyt kaiken toivon.

Odysseuksen kohtalo on jumalten käsissä.

Mutta, sinun täytyy olla vahva. Mene etsimään uutisia hänestä!

Jos isäsi on kuollut, mene ja nouda vene,

joku rannalla olevista, ja tuo äidillesi vastaus.

Mutta tiedän, että hän on elossa.

Telemakhos, en ole ennustaja, mutta tiedän, että tämä on totuus.

Nyt minun täytyy mennä. Väkeni odottaa.

- Jää vielä! - Tee mitä käskin tehdä.

- Minne minun pitäisi mennä? - Valmista alus Pylosiin,

Nestorin, isäsi ystävän luo.

Sen sanottuaan, Athene katosi, mutta Telemakhosin sydämeen

hän inspiroi vahvuuden ja toivon isästään.

Ja hän ajatteli häntä taas aina.

Troija hävisi, sen muurit sortuivat.

Ja Akaijan soturit pesivät haarniskansa isä Oceanoksen vedessä. (Oceanos oli kaikkien jokien isä)

Bardi Femius lauloi Odysseuksen kodissa

menneistä tapahtumista. Hän oli itseoppinut,

ja tuli kuuluisaksi, mutta hän ei laulanut täällä mielellään.

Mutta kosijat pakottivat hänet, kun he valtasivat talon.

Miksi olet lopettanut Femius? Koska kuningatar on saapunut?

Laulat samaa laulua aina Femius. Miksi?

Koska ME pidämme siitä. Mutta jos haluat, voimme

vaihtaa aihetta, kuten rakkaus esimerkiksi -?

Äiti, se ei ole Femiuksen vika että hän laulaa akaijien traagisesta paluusta

Troijaa hävittämästä, ja se juuri huvittaa näitä

kodin ryöstäjiä. Miksi muuten olet tullut?

Mistä se muukalainen oli? Mitä hän halusi? Oliko hänellä uutisia?

Uutisiako odotatte?

Vieras on mennyt.

Miksi et kerro äidillesi kuka se oli?

Koska äitini tuo mielellään ennustajia ja profeettoja kotiimme

ja sitten he pettävät häntä ja jättävät hänet epätoivoon.

-Rohkaisenko minä häntä? -Telemakhos et ole enää lapsi.

Minulle jo nauretaan sen vuoksi.

Jos minä menisin .. Sitäkö haluat?

Että palaan isäni luo?

(Oli tapana, että leski palasi isänsä luo, ja meni sitten uudestaan naimisiin)

Sitäkö sinä ajattelet?

Sinun toiveesi, mutta entä minun?

Kuinka kauan minun pitäisi kärsiä häpeää näiltä tunkeilijoilta?

Mene huoneeseesi,

ja pysy poissa heidän silmistään.

Olet tehnyt liikaa vuokseni tähän asti, mutta kukaan ..

Minä hallitsen tätä taloa!

Kuulkaa minua, äitini kosijat!

Kutsun vanhimmat kokoon huomenna!

Teidän kaikkien pitäisi tulla!

Mitä on Telemakhosilla on mielessä? Mikä kokous?

Yhtäkkiä hän kutsuu vanhimmat kokoon?

-Kuka neuvoi häntä siihen? -Huolehdit liikaa?

Pitäisikö meidän pelätä nuoren pojan temppuja?

Hän haluaa kokouksen, muttei edes tiedä sen tarkoitusta.

Joten menkäämme vai kokoukseen. - En pidä

yllätyksistä, Antinous. - En minäkään.

Mutta meidän on noudatettava tapoja.

Ja menemme aseet mukanamme.

Niin, että puheellamme on paino.

Femius, jatka!

Määrättömästi kultaa, orjia, hevosia, ja lampaita saalinaan

he lastautuivat vahvoihin laivoihinsa. Ja jotkut menivät

tietämättä mahtavien jumalten vihasta, koska valtavasti verta oli vuotanut.

Ensinnä purjehti Ajax,

ja törmäsi Girian kallioon, missä raivoava meri nielaisi hänet kuiluun.

Sitten Menelaoksen alukseen

iski ankata myrsky. Sen jälkeen lähti Agamemnon,

ja pääsi onnellisesti perille.

Hänen kotinsa otti hänet, suuren soturin, loisteliaasti vastaan.

Häntä tervehdittiin ja kruunattiin kirkkaudella. Mutta se kaikki yhtäkkiä päättyi,

kun kylpyhuoneessa Egistuksen miekka iski häntä.

Ja vereensä hukkui Agamemnon, kuningas ensimmäisten joukossa.

Ja kun yö laskee, ja kosijat menevät nukkumaan

ulos palatsista, niin Telemakhos sulkee ovet.

Tulin tähän palatsin nuorena tyttönä.

Ja minä kunnioitan sinua kuten kunnioitin isääsi.

Tunnen perheenne hyvin. Vaikka vain orja, olen yhä tässä talossa

kuin morsian. Edes Laertes (Odysseuksen isä) ei koskaan katsonut minua sillä silmällä,

koska muut palvelijat kadehtivat minua. - Mitä yrität kertoa minulle lastenhoitaja?

Tänään olen nähnyt isäsi sinussa, poikani!

Kokoonkutsu ei ollut tavallista siihen aikaan vuotta.

Joten Telemakhos yllätti monet Ithacalaiset.

Ensin puhui paljon arvostettu ja vanhin Egyptius

tietäen, että muukalaiset olivat myös yleisön joukossa.

Hän puhui suoraan Telemakhosille. - Tämäkö on syynä kokoukseen?

Ehkä hänellä on joitakin uutisia armeijastamme,

joka on poissa tai katosi. Mitä ikinä syy onkin,

meidän pitäisi kuunnella häntä.

Telemakhos haluaa sanoa vakavasti jotain,

jota ei pidä sivuuttaa. Anna hänelle jumalallinen valtikka. Hän on aikuinen mies!

Mentor avusti Telemakhosia,

koska hän on Odysseuksen vanha ystävä, jonka hän jätti

huolehtimaan kotiinsa paluuseensa saakka.

Puhun niille, jotka vielä muistavat, niille jotka tietävät.

Vai oletteko jo unohtaneet?

Ei, olet väärässä. Tämä oli onnellinen maa,

kunnes sodan ääni oli tullut meille.

Troijaa vastaan, ja me tottelimme. Odysseus otti

parhaat miehemme ja lastasi heidät 12 alukseen. Ei, emme unohda.

Odysseuksen pitäisi hyvittää se kaikki meille!

Odottakaa hyvät herrat!

Ette saa tuoda aseita. Olet häpäisseet oikeuden