Love Is Blind: Sweden (Love is Blind: Sverige)

Kerrankin täällä on lämmin.

Tämä on lempipaikkani maailmassa juuri nyt.

Sinun vieressäsi.

Kiitos juttutuokiosta.

Kiitos. Tunnen itseni helvetin tyhmäksi. - Älä turhaan.

Mitä en tajua? Olenko niin hiton tyhmä? - Kyse ei ole siitä.

Meillä on vain erilaiset tavat tuntea rakkautta.

Kyse ei ole jonkin tajuamisesta. Ymmärrätkö?

Siinä kaikki.

Olen kaivannut sinua tosi paljon.

Oletko? - Todellakin.

Helvetin paljon.

Tämä on ollut vaikeaa. - Minäkin olen ehkä kaivannut sinua.

Etkö halua myöntää sitä? - Minun ei tarvitse huutaa sitä ääneen.

Ei.

Ei, mutta oletko? Se on…

Ehkä olen. Niin.

Ei, hitto vie. Saamme tämän toimimaan, kuten sanoin.

Voi luoja. Varpaani kramppaa. - Mitä sanoit?

Varpaani kramppaa. - Vai niin.

Kerro.

Mitä hittoa?

Sitä pitää painaa. Tuleeko siitä paniikki?

Hitto. Mitä olit sanomassa? - Niin.

Unohda, kerron joskus toiste.

Ei se ollut mitään erityistä. Hoida varpaasi kuntoon.

Mitä helvettiä? Ei, mutta…

Tiedätkö, mitä olen tehnyt? - En.

Löysin meille TV-sarjan.

Selvä. - Etsin ja säästin sen.

Se vaikuttaa hauskalta. - Niinkö?

Mietin, että tätä voin katsoa Danielin kanssa.

Tajuatko, mitä se merkitsee, että säästän sarjan jollekulle?

Etkö ole katsonut sitä salaa? - En. Säästin sen meille.

Haluan katsoa sen kanssasi ja nauraa sille yhdessä.

Täydellinen meille. - Hyvä. Odotan sitä innolla.

Voimme maata tässä ja katsoa. - Kiva.

Tässä on tosi kiva katsoa sitä.

Kulta. Haluan suukon.

ONKO RAKKAUS SOKEA? RUOTSI

Haluatko vettä?

Meillä ei ole mehua.

Otan vettä.

Suhteemme on hyvä. Suunta on oikea.

Mutta kristinuskoni on nyt suurin huolenaihe.

Hän sanoo, että uskoni on äärimmäinen. En ole lainkaan äärimmäinen.

Olen hyvin järkevä ihminen.

En ymmärrä, mihin hän pyrkii kysymyksellä.

Minusta tuntuu, että hän haluaa löytää jonkin ulospääsyn.

Sanot usein, että olen erittäin kristitty ja äärimmäinen.

Minulle ei ole olemassa mitään "erittäin". Sitä joko on tai ei ole.

En ole koskaan uppoutunut mihinkään.

En ollut osa sitä ennen kuin tapasin sinut.

Mutta nyt meidän pitää ehkä keskittyä isompiin asioihin.

En ole oikein ymmärtänyt helluntaikirkkoa -

tai sitä, miten he ajattelevat, kun saavat lapsia.

Otan siitä vastuun.

Minun olisi pitänyt kysyä sinulta, mistä kirkosta on kyse.

En edes tiedä eroa erittäin kristityn ja kristityn välillä.

Helluntailaisuutta sanotaan äärimmäiseksi.

Ruotsin kirkko ei enää edes tulkitse Raamattua.

En tiedä niiden eroa. - Ei.

Vertaan sitä vain siihen, kun sanoin,

että on hyvä, että homot voivat mennä naimisiin kirkossa.

Näen sen tismalleen samanarvoisena.

Mutta helluntaikirkossa sitä ei sallita.

Se riippuu helluntaikirkosta. - Selvä.

Kaikki vapaakirkot ovat erilaisia.

Siksi olen aina skeptinen kirkon viestien suhteen.

Kaikilla on erilainen viesti. On valittava, mitä kuuntelee.

Minusta tuntuu, että kyseenalaistat minut.

Tiedät, että minulla on hyvät arvot. Et kyseenalaistaisi ateistinkaan arvoja.

Kyse ei ole siitä, ovatko arvosi hyvät, vaan siitä, jaammeko ne.

En tiedä.

En tiedä.

Minulla ei ole energiaa yrittää määritellä kaikkea nyt.

Halusimme rennon päivän. - Niin.

Se, mitä eilen tapahtui, kun jätin sinut… Kävelin pois luotasi.

Se oli minulle liikaa.

Mitä tunteita ne olivat?

En tiedä. Joskus jokin pieni juttu voi mennä yli.

Meillä on mennyt hyvin,

ja sitten tapahtui jokin pikkujuttu, ja kaikki tuntui hajoavan käsiin.

Mietin, tuleeko suhteestamme sellaista?

Ei, nyt en näe meidän menevän naimisiin.

"Menenkö naimisiin hänen kanssaan?"

Huolestuin hieman, kun kerroit voivasi mennä sadasta nollaan -

tunnetasolla.

Mietin, miten helposti voit kadottaa tunteesi minua kohtaan.

Miten joku voi ensin sanoa rakastavansa toista -

ja yhtäkkiä ollakin haluamatta sitä. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Siinä hetkessä se oli niin. En tee sitä koko ajan.

Selvä.

Kyse ei ole tunteistani. Tunteeni sitä tilannetta kohtaan -

kiihtyivät nollasta sataan. Ei, sadasta nollaan.

Minusta tuntui, että jätit ja hylkäsit minut.

Sinusta tuntui, että hylkäsin sinut tunnetasolla, koska en ymmärtänyt sinua.

Ymmärrän tunteesi. Sitä voi tuntea olevansa ansassa.

Mutta toivon, että jos sinusta tuntuu siltä,

olen oikea henkilö, jolle kommunikoida siitä.

Jos annat minulle tilaisuuden ymmärtää, ja päätän olla kunnioittamatta sitä,

syy on minun.

Mutta jos en tiedä, mitä yrität sanoa teoillasi,

se on aika vaikeaa.

Ratkaisu on, että niin kauan kuin kommunikaatiomme on avointa,

ja voimme käsitellä asioita,

en näe sen olevan ongelma, mikä on mukavaa.

Nyt tuntuu paremmalta kuin tänä aamuna.

Niin, meistä molemmista.

Olemme samassa pisteessä kuin ennen. - Homma jatkuu.

Nyt meidän pitää kokata.

Sitten syön kakkua. Vai söitkö kakun loppuun?

Söitkö ne kaikki?

Söin, koska tunnelma oli niin kireä. Syön, kun minulla on vaikeaa.

Niinkö? - Kyllä.

Minä en syö silloin. - Mutta minä syön. Lohtusyön.

Miksi katsot vatsaani?

Enkä katsonut.

Hölmö. - Piru sinut periköön.

14 PÄIVÄÄ HÄIHIN

Huomenna se tapahtuu. - Kihlajaiset.

Niin.

Hauska nähdä taas kaikkia ja kuulla heidän tilanteistaan.

Ehdottomasti. - Matkalla.

Mitä luulet? Onkohan siellä joitain vanhoja -

osallistujia vai ei?

En tiedä, mutta voi olla.

Voi olla.

Ainoastaan -

hämmentämässä soppaa.

Niin.

Siitä tulee hauskaa.

Kyseessä ovat kihlajaiset.

Haluamme tavata muita ja olla onnellisia.

Mutta menen sinne epävarmana.

Mutta olen yhä täällä ja haluan taistella.

Lupasin hänelle, etten sano enää mitään epävarmuuksistani.

Annamme tälle mahdollisuuden.

En olisi uskonut olevani täällä kanssasi, kun istuin sopessa pari viikkoa sitten.

Ei. - Kihlajaiset ovat tulossa.

Alan olla yhä rakastuneempi.

Olet oikea tyttö.

Olet se oikea.

On tapahtunut asioita, joiden takia en ole varma, voinko luottaa häneen.

Se on kamala tunne.

Luottamus on tärkeää. Tärkeintä on luottamus ja kunnioitus.

Vau!

Jestas, miten hienoa.

Kiva nähdä. - Mukava nähdä.

Hei, kaverit! - Hei.

Olette niin kesäisiä ja nättejä yhdessä. - Samoin.

Näytämme hyvältä yhdessä.

Tuomme auringon. - Mikä näköala, ja katso Globenia.

Tosi hieno.

Olemmeko viimeiset?

Jännittääkö ketään? - Jännittää.

Nostetaanko malja kihlajaisillemme?

Kippis. - Kippis.

Olemme kahden, vai mitä? - Niin, vain me.

Vai tuleeko pareja lisää?

Saimme PTSD:n cocktailbileistä,

kun Camilla ja Ludde tulivat ja olivat eronneet.

Olen todella utelias.

Otetaanko tytöt ja pojat? - Tytöt ja pojat?

Tehdään niin. - Aloitetaan siitä.

Istutaan tuonne. - Me menemme huvimajaan.

Voitte istua sisällä.

Jösses, mikä näköala. - Todella kaunis.

Istutaan tähän. - Kyllä.

Haluan tietää, miltä kaikista tuntuu.

Mitä haluat tietää? - Kaiken! Oletko rakastunut?

Olen. - Kulta!

Olen niin onnellinen. - Eilen, kun katsoin häntä, ajattelin…

Hän on miehesi. - Olen koukussa häneen.

Jotain sellaista. - Ihana tunne.

En uskonut tuntevani näin.

Etkö? - En.

Niin.

Hän ei ole koskaan tapaillut ketään näin vähän aikaa -

ja silti riidellyt niin paljon. Emme ole samaa mieltä siitä.

Olemme puhuneet asioista, joista emme ole samaa mieltä.

Hänestä se on riita, vaikka ääniä ei ole korotettu.

Minusta se on hemmetin väärin.

Tarvitsen vähän kepeyttä hänen puoleltaan. Ymmärrättekö?

Minusta se ei ole ollut hassumpaa, mutta hän voi nähdä asiat toisin.

Johanna on hurmaava, ja siksi pidän hänestä yhä enemmän.

Mutta hän on myös kova.

Meidän pitää keskustella ja puhua. Meidän on oltava tunteellisia.

En ehkä ole hyvä siinä, mutta teen voitavani.

Kun puhumme asioista, hän sanoo, että olemme riidelleet.

Minusta olemme vain eri mieltä. - Aivan.

En ole korottanut ääntäni hänelle. - Aivan.

Enkä korota. Hän on enkeli.

Mietin, että hänen pitäisi rauhoittua.

Hän sanoo: "Älä käytä tuollaista sanaa."

Mutta minä vain -

haluan tietää kaiken, mutta se ei onnistu nyt.

Pitää vain rauhoittua. Asiat kyllä järjestyvät.

Tervetuloa! - Vedätkö tuolin esiin?

Olet oikea herrasmies, Aron! - Niin.