Vizontele

Isoisäni Nazmi Erdoğanin ja veljeni Gürdal Tosunin muistolle...

-Emin! Emin! -No mitä?

Lopettakaa. İso, Veysi, senkin paskiaiset.

Odottakaas, kun saan teidät käsiini.

-Emin! -Antakaas olla.

Vielä minä teille näytän.

Senkin perhanat!

Näytän teille vielä.

Taas minä myöhästyin.

Ettekö ole vähän liian lähellä?

Läheisyys herättää rakkauden, joka johtaa taiteeseen.

Moniko tyttö on kuullut moisen iskurepliikin?

Etsi vastaus silmistäni.

-Hemmetin typerä leffa! -Älä huuda korvaani.

-Täyttä roskaa. -Älä sitten katso!

Mistä tiedän, ellen katso? Idiootti!

Pää kiinni ja istu.

-Hei. Mikä yhteensattuma. -Sinä taas.

Tämä on yleinen uimaranta.

Kerron rouvalle, että varastit hänen autonsa.

Nyt riittää. Etsikää oma rantanne.

-Olet vienyt minut tuhoon. -Mikä hätänä?

Älä itke, äiti. Suoritan asepalveluksen ja tulen kotiin.

Elokuva minua itketti.

-Mitä nyt? -Ei mitään. Tuli hikka.

Älä itke, äiti. Jouduin vain kutsuntoihin.

Kaikki armeijan ovat käyneet. Minä olin siellä 28 kuukautta.

-Miksi niin pitkään? -Unohda. Se on pitkä tarina.

-Eikö sinut yllätetty naikkosen kanssa. -Naikkosen?

Rıfat, noin ei puhuta naineesta naisesta.

-Oliko hän naimisissakin? -Miksi avasit suusi?

-Itsepä kerroit. -Lopeta. Katsotaan elokuvaa. Sinäkin.

Sinäkö? Onneksi muistit minut.

Kahlehdin sydämeni unohtaakseni sinut.

-Äiti! -Elokuva itkettää, johan sen sanoin.

Mitä sinä itket?

Mitäkö? He eivät elä onnellisina elämänsä loppuun.

-Kaikki on ohi, olemme yhdessä taas. -Kunnes kuolema meidät erottaa.

Tekohampaat, herra pormestari. Niiden alle jää ruokaa.

Olet tullut vanhaksi, Casim.

Syömme seuraavat puoli vuotta hautajaistesi jälkeen.

-Miksi minun? Voit kuolla itse. -Minulla on omat hampaat, ukko.

Mutta teillä on ikäeroa vain pari kuukautta.

Eikä ole. Vanha Casim oli edesmenneen veljeni ystävä.

-Höpsis. Hän kuoli 10 vuotta sitten. -Siinäs näet. Ei mitään kiirettä.

Sinä olet fossiili, Casim.

Päädyt museoon, jos sellaisen saamme.

Ei millään pahalla.

Yritän vain vitsailla niin kuin muutkin.

Rıfat, jos söit jo tarpeeksesi, mene hyvästelemään ystäväsi.

Mutta pysy erossa heidän äideistään.

Älä pelkää, isä.

Rifatkin sitten menee armeijaan.

Aika lentää.

Minä olin alokkaana Izmirissä, siellä oli yksi upseeri, joka...

Silloin Izmir taisi kuulua Osmanien valtakuntaan.

-Vai Osmanien. -Turkki ei ollut silloin vielä tasavalta.

Asiye!

Kuule, Asiye.

Rifat, mitä sinä puuhaat?

Äidin valokuva.

Mene pois, äkkiä.

Minä olen lähdössä.

Minä lähden.

Tiedän sen.

Kai sinä odotat minua?

Odotan kyllä.

Mitä haluat Ankarasta?

Mitä sinä tiedät lahjoista? Jotkut miehet kirjoittavat runoja.

-Sinä vain jahtaat palloa. -Minusta tulee ammattilaisjalkapalloilija.

Älä nyt taas aloita.

Mikä se on?

-Sen sisällä on minun rupeni. -Rupesi?

Muistatko, että polveeni tuli haava tavatessamme?

Säästin ruven, koska se oli meidän haavamme.

Onhan se hassua, mutta minusta parempi kuin valokuva.

Saattaisit kyllästyä siihen.

Tuo on minun vertani. Sinua vihlaisee joka kerta sen nähdessäsi.

Itkeekö viileätunteinen Asiye?

Miksi muka itkisin?

Rupi on tyhmä lahja tyttöystävälle.

-Äiti etsii minua. -Kirjoitan, kun pääsen perille.

-Miksi sanot noin? -Selvä.

-Asiye, anna suukko. -En.

Tiedät, että menen armeijaan.

Ei noin. Suulle, kuten elokuvissa.

-En suostu. -Sitten lähden.

Suutele pois.

-Älä syö sikäläistä ruokaa. -Lupaan sen, äiti.

Tällä menolla poika ei pääse minnekään. Siti, bussi lähtee!

Katso, mitä suuhusi panet. Sinulla on herkkä vatsa.

Anna jonkun ensin maistaa.

Selvä. Jumala olkoon kanssanne.

Katso.

Mitä sanot?

Tein sen Ankarassa.

Viimeksi yökerhossa käydessäni omistaja sanoi: "Tervetuloa, Fikri."

Hän oli nähnyt nimeni tunnusrannekkeessa.

Kysyin, missä Feri on. Hän muistuttaa sitä näyttelijää, Feriä.

Nimi on Gülşen, mutta ystävät sanovat Münevver.

Kahden kesken sanon häntä kullaksi. Niin nätti.

-Terve, Engin. -Hei, Emin.

Toin radiosi.

-Tässä. -Toimiiko se nyt?

Onko joku radio muka takkuillut parantavien käsieni jälkeen?

-Mikä vastaus tuo oli? -Mikä kysymys tuo oli?

-Paljonko olen velkaa? -Otetaan se myöhemmin.

Onko se roisto tuolla?

-Missä päin Ankaraa yökerho on? -Ulusissa. Siellä patsaan lähellä.

Näkisit sen valon ja kimalluksen. Oikein hieno paikka.

-Mitä asiaa, sekopää? -Haluan rahani.

-Mitkä rahat? -Enkös korjannut radiosi viime vuonna?

Joten kaivelepa sitä lompakkoasi.

-Älä ala komennella, paskiainen. -Varo sanojasi, Fikri.

Mitä siinä horiset. Ala painua, kusipää.

-Fikri, mitä sinä miesparalle teet? -Paskiainen alkoi nimitellä.

Itse aloitit. Korjasin radiosi. Maksa, senkin hintti.

-Ketä sanoit hintiksi, parittaja. -Itse olet parittaja.

Nyt riittää. Häivy, Emin.

-Mielipuoli! -Nähdään, Fikri.

Saakeli, käteen sattui.

Tässä lista. Kaapelia, keloja ja muuta.

Katso, ettet unohda mitään.

Ei tämä ole leikin asia.

No, minä menen.

Tervetuloa, pormestari.

-Anna siunauksesi, isä. -Jumala sinua siunatkoon, poika.

Hei sitten, komea poika.

Mene.

-Jumala kanssasi. -Kiitos.

Solttupojat lähtevät bussilla.

Meidän Rıfat on kyydissä.

Kaikki nuoret kutsuttiin. Miksi niin monta tällä kertaa?

Kerrot samat jutut kaikille tytöille.

Sinulla on aivan väärä käsitys minusta.

Kun minä rakastun, se tuntuu täällä.

Ja kun rakastun, en valehtele tai petä.

Tunnen sen sydämessä ja sielussa.

Tyyppi on näyttänyt samaa elokuvaa koko viikon.

-Se on ohi. Nyt olemme yhdessä. -Kunnes kuolema erottaa.

Minulla olisi kysyttävää kihlajaisista...

Osman, emme ole kahden.

Mahtavaa.

Minä en romantiikasta tykkää. Saisi olla toimintaa.

Ehkä ne suutelee toisiaan suulle.

Lakkaa puhumasta tuhmia.

Hän nukkuu yöt ja päivät.

-Herää nyt ja syö vesimelonia. -Mitä?

-Saako olla paskaa? -Ei kiitos, äiti.

Oletko kunnossa? Älä itke, poika.

Alas sieltä, vintiöt.

Ovatko he taas katolla?

Tuijotatte vain elokuvaa. Enkö sanonut, etteivät lapset saa kiipeillä puissa?

-Mitä on tapahtunut, isä? -Vaikka mitä!

-Nyt minä voin syödä. -Sanoin, ettei Latifin elokuvia katsota.

Emme maksa. Näemme täältä.

Koltiaiset, syökää melonia.

-Iltaa kaikille. -Iltaa, Seyhmus.

Pormestari ei tänään ostanut melonia. Minä tarjoan tämän.

Kiitos, mutta he ehtivät jo ostaa.

Vai sillä tavalla.

Säästäkää tämä sitten huomiseen.

Taisivat ostaa pojaltani.

Hyvää illanjatkoa.

-Mistä te tuon saitte? -Pitääkö aina tehdä tiliä kaikesta?

Sinä siis varastit sen?

Onko pormestarin perhe varasjoukko?

Saatatte minut naurunalaiseksi.

Menkää kotiin. Elokuva loppui.

LALEN KINO

Mitä kuuluu? İso, Veysi. Iltaa.

-Sain säkärin! Mitä sinulla on kädessä? -Ei kannata ärsyttää minua.

-Alkakaa painua siitä. -Antoi sähköiskun.

Ne takaa-ajokohtaukset ovat trikkejä.

Ja suutelukohtaukset myös. Eivät he oikeasti suutele.

Katsokaa, kun jekutan Hullu-Eminiä.

Hullu-Emin!

Lopeta!

Sekopää.

Tule nyt nukkumaan. Poika on armeijassa. Entä sitten?

Hän on niin nuori. Kunpa olisivat ottaneet Ahmetin, ei Rıfatia.

-Hän on niin avuton. -Sääli, etteivät huolineet Ahmetia.

-Kunpa minulla ei olisi sellaista poikaa. -Rıfat oli isäni suosikki.

Hän sanoi, että Rıfatista tulisi aikanaan kylän vanhin, kuten hänestä.

"Ihan niin kuin minä", hän sanoi.

Nazmi. Onko Ankara kovinkin kaukana?

Miksi laitoit kukkaruukun tuohon?

Sehän on keskellä tietä. Tietenkin siihen silloin törmää.

Onko muka muitakin ulko-ovia?

Voi hyvä luoja.

Älä!

-Kuulin ääntä. -Sama se. Meillä on homma kesken.

Nyt hitaasti. Hiljaa.

Hitaammin.

Olet niin hidas.

-Mahtavaa. -Miksi tähdet putoavat?

Minä kysyin siitä. Siellä on niin täyttä, että jotkut tippuvat maahan.

-Keneltä kysyit? -Kaverilta.

-Miksi piereskelet, pöljä? -Ei sillä ulkona ole väliä.

Haisee ihan yhtä paljon.