Happy Ending

Hei, äiti.

Hei, pikkuinen.

Hei, mummo. Näytät hyvältä. —Niin tekin.

Äiti. Suustasi roikkuu ruohoa.

Eikö se näytä hyvältä? —Ei.

Nyt et pysty enää välttämään tätä, Peter.

Kuten te kaikki tiedätte, Peter on ollut yhtiömme kuningas —

lähes 40 vuotta. 40 vuotta.

Tämä on ollut Peterin elämäntehtävä.

Annetaan hänelle aplodit.

Meillä on pieni läksiäislahja, joten tulkaa tänne, Peter ja Helle.

Tässä sopii sitten istuskella ja nauttia elämän syksystä —

hyvän Beaune Ramonetin ja tietenkin Hellen kanssa, —

joka varmasti iloitsee, kun saa sinut jälleen kotiin.

Kiitos lainasta, Helle.

Minusta meidän pitäisi lähteä matkalle.

Pariksi kuukaudeksi kuten silloin, kun olimme juuri tavanneet.

Kun reissattiin junalla ympäri Eurooppaa reppu selässä.

Hmm. —Muistatko Kreetan, Peter?

Ja ne... —Tuleeko sieltä joku?

Vapaa oikea. Ne poliisit aikoivat pidättää...

Tuleeko sieltä joku? —Vapaa oikea.

En ole kuuro, Helle.

Voitaisiin myös lähteä jollekin luksusmatkalle.

Sinähän voisit lähteä matkalle Lindan kanssa.

Älä viitsi. Enkä.

Minusta meidän kuuluu lähteä yhdessä kokemaan maailmaa.

Minusta on tärkeää, että kumpikin tekee asioita yksinään.

Siten avioliitto pysyy hengissä.

Pysyykö avioliitto hengissä siten, ettei olla yhdessä?

En minä niin sanonut.

On meidän vuoromme. Voimme viimein nauttia yhdessäolosta —

ilman sinun järjettömiä 60 tunnin työviikkojasi.

Ne järjettömät 60 tunnin työviikkoni maksoivat talomme.

Miten pysyt noin hoikkana? Minä en syö mitään ja silti lihon.

Älä viitsi. Näytät hyvältä. —Olen laihduttanut 90—luvun alusta.

Katso tätä.

Meille tulee teitä ikävä. —Muuttakaa tekin kaupunkiin.

Se olisi mukavaa. —Emme me muuta tästä talosta.

Kai olette tehneet suunnitelmia. —Olen tietenkin tehnyt.

Mutta Peter on vain niin... —Niin.

Hän tyrmäsi minut, kun ehdotin matkalle lähtöä.

Miehelle on vaikeaa siirtyä eläkkeelle.

Hänen ei tarvitse enää ponnistella, eikä hän tiedä, kuka on.

Anna hänelle aikaa tottua tilanteeseen.

Se on jokin kivikautinen juttu, jota me emme ymmärrä.

Tämä on hapokkaampi. Ehkä se tarvitsee ilmaa tai kypsytystä.

Sinä saat olla vihainen. —En ole vihainen.

Tietenkin olet. Sinun pantiin eläkkeelle vastoin tahtoasi.

En ole eläkkeellä. Olen vasta alkanut.

Mitä? —Minulla on uusia suunnitelmia. Suuria suunnitelmia.

Oliko tämä juuri sellainen, josta Peter haaveili?

Vieläkö kauemmas? —Sen paikka on takapihalla.

Rauha on ohi.

Heippa. —Päivää taloon, kuten sanotaan.

Ei kukaan sano niin. —Hei, Helle.

Hei, Linda. —Hei, Jess.

Tulen viideltä. —Niin.

Jess on saanut MS—taudin. —Onpa ikävää.

Voi sentään. —Jalka on ihan sökö.

Jess sanoo, että se on turta.

Etkö voisi katsoa häntä? —En voi tutkia kaikkia sairauksia.

Olet lääkäri. —Korva—, nenä— ja kurkkulääkäri.

Sanot vain, että kaikki on hyvin. —Eikö Helle voi tehdä sitä?

En tiedä mitään sairauksista. —Sinähän olit töissä ihosairaalassa.

Vastasin puhelimeen. —Oppii siinäkin jotakin.

Ei, tiedätkö.. —Mitä nyt tapahtuu, Peter?

Mitä? —Mitä nyt tapahtuu, Peter?

Onko hänestä tullut kuuro? —On.

Eikä hän muistakaan mitään. —Linda mumisee.

Se on totta, kulta. —Mitä nyt tapahtuu?

Elämässä. Teillä.

Katsotaan. Moni asia on auki.

Mikä on auki? —Kunhan ei vain hevostalli.

Kuten sanotaan. —Ei kukaan sano niin.

Niin Jessin tapaista. —Soiko ovikello?

Oikein hyvää. —Peter.

Peter.

Jaha. —Miksi olet tilannut kaiken tuon viinin?

Luulin, että se tulisi ensi viikolla. Autanko kantamaan ne sisään?

Pystytkö?

Miksen...? Tietenkin pystyn. Ääliö.

Limettiä. Omenaa. Hyvin tuoretta. Ja hapokasta.

Itävalta tuottaa hyviä viinejä, mikä on viljelymaan ansiota.

Se on hyvin mineraalipitoista.

Eikä pakkasneste maistu juuri lainkaan.

Se tapahtui 80—luvulla, ei juututa siihen.

Saanko nähdä? —Toki.

Mitä tilasit lavallisen itävaltalaista viiniä?

Niin.

Ei aikonut kertoa aivan vielä.

Mutta viini tuli etuajassa, joten voin yhtä hyvin kertoa.

Linda, kysyit aiemmin, mitä elämässä nyt tapahtuu.

Olen ostanut osuuden viinitilasta, jonka nimi on Garten Eden.

Paratiisin puutarha. —Hienoa.

Noin 50 hehtaaria, ja nämä pullot ovat maistiaisia sieltä.

Omistat viinitilan. —Omistan osuuden.

Tai me. Minulla on näiden viinien yksintuontioikeus Tanskaan.

Eikö se ole vähän riskialtista? —Ei, tämä on upea tilaisuus.

Kulta, otin Viagran.

Jaha.

Niin.

Odota vähän.

Mitä sinä nyt?

Vaihdoin juuri lakanat. —Vähät siitä.

Helppo sanoa, kun et joudu nukkumaan märän lakanan päällä.

Luulin, että aloittaisimme elämässä uuden luvun.

Niinhän me aloitammekin. —Älä... Alempaa.

Aiotko tehdä yhtä paljon töitä kuin ennenkin?

Tällainen tilaisuus tulee vain kerran elämässä.

Mitä se osuus maksoi? —Eikö voida puhua siitä huomenna?

Paljonko maksoit? —Sen, mitä se maksoi.

Yhteisistä säästöistäkö? Niinkö?

Tiedän, mitä teen. —Miksen minä saa tietää?

Et ole ikinä ollut kiinnostunut raha—asioistamme.

Nyt saat luvan lopettaa!

Voit itsekin tarkistaa tilitiedot verkkopankista.

Peter hoitaa sellaiset asiat.

En tiedä, miten se tapahtuu.

Mutta tili on yhteinen? —On. Olemme olleet yhdessä 49 vuotta.

Se on säästötilimme. Halusin vain kuulla saldon.

Paljonko siellä on? —Selvä.

Jopas jotakin. Mitä olette ostaneet?

Vaikka eihän se minulle kuulu.

Ei kai teitä kiristetä? Ajatella, jos niin kiristettäisiin.

Paljonko tililtä on nostettu? —400 000 kruunua.

400 000? —Ja 600 000.

Ja sitten 800 000.

Siis 1,8.

1,8?

Miljoonaa kruunua.

Jäljellä 113 kruunua.

Helle, mitä...?

Kulutit kaikki säästömme. —Minä sijoitin ne.

Et kysynyt minulta mitään. —Sinä olisit kieltäytynyt.

Ne rahat olivat meille. —Niin.

Mutta jos rehellisiä ollaan, minä ne olen ansainnut.

Emme ne niitä nyt tarvitse.

Meillä on hyvät eläkkeet, ja talo on melkein maksettu.

Tajuatko, minkä arvoinen se on? —Aiotko myydä talon?

En. —Mitä sitten?

En tiedä.. Ehkä. Miksi pitäisi asua niin kalliisti?

Se talo... —Etkö uneksi ikinä mistään muusta?

Jännittävämmästä elämästä. On muutakin.

Lopeta. Luovu siitä älyttömästä sijoituksesta —

ja pyydä ne rahat takaisin.

Se älytön sijoitus...

Se palautti minulle kipinän. Tunnen olevani elossa.

Näin iloinen en ole ollut sataan vuoteen. Minä...

Nyt voin rakentaa jotain omaa.

Kulta, olet 71—vuotias. Ei sinun pidä rakentaa enää mitään.

Mitä sitten pitäisi tehdä? —Sinun työurasi on ohi.

Nyt meillä...

Nyt meillä on aikaa matkustella.

Sinulla ja minulla. —Teemme niin sitten vanhoina.

Peter, me olemme vanhoja. —Ei.

Me olemme vanhoja.

Me olemme vanhoja.

Luulen, että meidän... Minusta...

Minusta meidän pitäisi pitää taukoa.

Ei naimisissa ollessa voi pitää taukoa.

Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa.

Menen jonnekin muualle ensi yöksi.

Ei. Etkä mene. Tulet minun kanssani kotiin.

Puhutaan tästä toisella kertaa, kun olet rauhoittunut.

Hän haluaa pitää taukoa. —Jaha.

Peter. Minusta.

Eikö niin tehdä parikymppisenä, kun ei ole vielä mitään tajua?

Ei kiitos.

Vedä syvään henkeä.

Minä erosin kaksi vuotta sitten. —Emme ole eronneet.

Olemme tauolla.

Ei olisi pitänyt antaa hänen mennä. Olisi pitänyt pakottaa hänet kotiin.

Minä tein kaiken, mitä ei olisi pitänyt. Olin ääliö.

Siitä ei ollut mitään hyötyä.

Taidan soittaa hänelle. —Ei. Anna puhelin minulle.

Tässä on minun numeroni. Ennen kuin poltat talonne, —

tai leikkelet hänen pukunsa tai lähetät perverssejä valokuvia, —

sinä soitat minulle.

Nouse ylös. Olet istunut siinä riittävästi.

APUA!

Hei, äiti. —Hei, kulta.

Hei.

Äiti, hän on täällä.

Kuka on täällä? —Isä.

Isä on täällä.

Mitä hän täällä tekee?

Hän kysyi, saisiko yöpyä täällä pari päivää.

Mitä minun olisi pitänyt tehdä?

Äiti, älä. Haen isän, ja me selvitämme tämän.

Isä, tule.

Tule, isä.

Hei. —Teidän pitää jutella.

On tyhmää pitää taukoa. Tosi tyhmää.

Olette liian vanhoja hölmöilemään tällä tavalla.

Isä, mene äidin kanssa kotiin, ja juttelette siellä asiat selviksi.

Ei meidän kuulu pitää taukoa. —Ei niin.

Minusta meidän pitää erota.

Ei, ei, ei. Ei käy.

Haluatko erota? —Ei tietenkään halua.