Sightseers

CRICH, RAITIOVAUNUMUSEO

BLUE JOHN-LUOLA

FOUNTAIN'S ABBEY

MOTHER SHIPTONIN LUOLA

KYNÄMUSEO

RIBBLEHEADIN MAASILTA

Äiti? Äiti?

Äiti?

Äiti?

Äiti...

Äiti!

Äiti, äiti!

Äiti?

Onko kaikki hyvin?

Ajattelin vain Poppya.

Se oli ainoa ystäväni. -Oi, äiti!

Minä olen ystäväsi.

Et sinä ystävä ole. Olet vain sukulainen.

Olen 34! Olen löytänyt jonkun, joka pitää minusta ja minä pidän hänestä.

Ja lähden lomalle hänen kanssaan. -Sinä pakenet.

Sinun...syyllisyyttäsi!

Älä tee noin Poppyn talutushihnalle, äiti.

Tukkasi on aina ollut hieno, Tina. -Se on aika paksu, vai mitä?

Olen aina ihaillut paksua tukkaasi, koska omani on niin ohut.

Sinulla on muutama kaksihaarainen.

Tarkkaile sitä.

Otatko vielä lisää laukkuja? -Ehkä otan pari pyyhettä lisää.

Et ole kertonut, että äitisi on taiteilija.

Katso näitä. -Älä mene sinne, Chris. Tule pois!

Mitä te teette? -Ihailen taidettasi, Carol.

Huoneeseeni ei saa mennä. -Chris sanoi, miten lahjakas olet.

Rauhaista pyhättöäni ei saa katsoa. -Kukaan ei katso pyhättöäsi, äiti.

Jäätkö tänne siveltimiesi kanssa? -Istun täällä vain tovin.

Teetä voisin ottaa. -Minä tuon, äiti.

Suljen oven nyt. -Sulje pois.

Hei sitten! -Hei.

Onko kaikki hyvin? -On.

Olen aina halunnut pojan sänkyyni!

Minä olen aina halunnut olla tässä sängyssä.

Tässä on Jonty. -Se vie minulta halut.

Pidän tästä huoneesta. -Pidätkö? Minä vihaan sitä.

Miksi?

Tavaroista pidän. -Lapsuudenmuistoista.

Mutta olisin iloinen, jos ne kaikki tuhoutuisivat.

Millainen olit pienenä? -Onneton.

Etkö pitänyt koulusta? En minäkään.

Millainen olit koulussa, Chris? -En ollut mitään, olin näkymätön.

Entä punainen tukkasi? -Se on ongelma.

Eihän silloin ole näkymätön. -Ei, mutta halusin olla.

Ei ole turvallista lähteä hänen matkaansa. -Kyllä on!

Tiedän monia, joilla on ikäviä kokemuksia asuntovaunuista.

Kuten esimerkiksi? -Louisella.

Hänhän putosi siitä.

Olet mennyt liian pitkälle ja pian hänen kanssaan. Tuskin tunnet häntä.

Et tunnu luottavan häneen. -En luotakaan.

Anna hänen jatkaa, mitä hän tekee. -Mitä hän tekee?

Hän pakkaa. -Paljonko hänellä on meidän tavaroitamme?

Ei hänellä ole sinun tavaroitasi, äiti. Älä ole hölmö.

Hammasharja? -On.

Pesusieni? Sateenvarjo? -On.

Pesuvälinepussi? -On.

Mitä tuossa on? -Hajustetta.

Miksi? Emme me sitä tarvitse. -En pärjää ilman hajustetta.

Lomasi saa naisen kosketuksen. -Sitä minä toivonkin.

Älä katsele pyllyäni. -En katsele sitä!

Se vain putkahti näkökenttääni.

Milady.

Hei sitten, äiti. -Sinä tulet takaisin.

Viikon päästä. -Nähdään silloin, Carol.

Ole huoleti, tuon hänet turvallisesti kotiin.

Keräät kuulemma lumisadepalloja. -Minä en pidä sinusta.

Selvä... Nähdään sitten.

Näytä minulle maailmasi, Chris. -Aloitetaan ratikkamuseosta.

Murhaaja! -Se oli vahinko, äiti.

Niin olit sinäkin. -Älä kuuntele häntä.

Se tekee 32,99.

Ekstra voimakkaita. -Miten sinä pystyt?

Mieli terävöityy. -Poppy rakasti minttukarkkeja.

Se sai ripulin niistä. -Anna minttu!

Pitäkää kiinni.

Tämä on yksi noin 1 200 raitiovaunusta, tyyppiä E 1 -

jotka Lontoon kreivikunta rakennutti -

vuodesta 1912 eteenpäin.

Näistä 1 200 raitiovaunusta jäljellä on enää vain kaksi.

Liikkuvuus on henkilökohtaisten mahdollisuuksien avain.

Siksi pidän Abbey Oxfordista, asuntovaununa.

Olen oman kohtaloni kapteeni.

Anteeksi... Pudotitte käärepaperinne.

Käärepaperinne...

Pudotitte käärepaperinne, sanoin!

Näitkö tuon? Näitkö...?

BUSSIT PYSÄHTYVÄT TÄHÄN

Sellaista ei odota näkevänsä.

Hän oli sika, Chris. Sika vaatteissa. Älä anna sen pilata lomaamme.

Lapsen tekemänä sen ymmärtää, mutta hän oli aikuinen mies!

Ja hän käyttäytyy niin lasten nähden!

Kulttuuriperintöpaikassa!

En vain voi... -Syö skonssi.

Ei niitä ole säilytetty satojen vuosien ajan -

jotta tuollaiset runkkarit voivat käyttää niitä vessana!

Älä hyssyttele minua.

Tina Read, äitinne soittaa.

Minun on mentävä kysymään, mikä on hätänä.

Odotathan tässä?

En voi nauttia museosta, jos olet tuossa tilassa. Tulen kotiin.

Chris katsoo minua.

Ei! Minun on palattava kotiin, en voi jättää sinua tuohon tilaan.

Mikä on? No niin, mikä on?

Mitä on sattunut? Mitä hän sanoi? -Minun on mentävä kotiin.

Miksi? Äitisikö takia?

Blue John-kaivos huomenna, kynämuseo. Sen halusit nähdä.

Minulla on ateriaseteleitäkin, kaksi yhden hinnalla ravintolassa.

Ovat voimassa vielä viikon, nyt tai ei koskaan.

Hän astui suoraan eteen, Chris, eikä se ollut sinun syysi.

Ehkä olet oikeassa. Olen vain niin murtunut, hänen perheensä takia.

Ehkä äitisi oli oikeassa. -Minkä suhteen?

Kaiken! Kaiken... -Chris!

Hän pilasi raitiovaunumuseokäyntini.

Anna minttu. -Mitä?

Kuulit kyllä. Anna minttu!

Rakas äiti! En tule kotiin.

Yorkshire on ihastuttava, ei sellainen kuin sanoit.

Ihmiset osaavat hymyillä, ja pastakastikettani myydään täällä.

Sänky on lyhyt, mutta Chris on herkkä rakastaja.

Toivon, että voit olla onnellinen puolestani. Terveisin, Tina.

Vain kaksi paikkaa jäljellä:

Yksi Dingley Dellin luona ja yksi vessan vieressä.

Hän ajaa Dingley Delliä kohti! -Minä haluan sinne!

Minä hoidan Dingley Dellin. -Emmekö voi ajaa ympäri?

Odota, minä teen sen. -Aja ympäri, tuota kautta.

Ajan, odota vain. -Aja vain sen ympäri.

Älä katso heitä, Chris.

Haistakaa paska!

Olen paras. Tajutkaa!

Näetkö tämän? -Näen.

Työnnä se tuohon pieneen reikään tuolla.

Miksi? -Hällä väliä, tee se vain.

Okei? -Pieneen reikään...

Pieneen...reikään.

Käännä sitä, niin että se sopii tuohon pieneen osaan.

Tuohon reikään... -Minä teen sen! Typerä pistoke.

En ole nähnyt ennen tällaista.

Noin! Hienoa.

Minä pesen vain tuon pois.

Chris... -Mitä?

Se on aika karmivaa, vai mitä? -Niin kai.

En uskonut, että hän kuolisi.

Asuntovaunun alla on paljon juttuja, jotka voivat tappaa.

Näen siitä painajaisia yöllä. -Ethän sinä mene asuntovaunun alle.

Istut kuljettajan penkillä.

Autossa, minun kanssani.

Et kuljettajan, vaan matkustajan penkillä. Minä ajan.

Aikamoinen sotku...

Noin, nyt se on kuin uusi.

Juuri tällaiseksi kuvittelin sen.

Kukaan ei sekaannu asioihin, kukaan ei tunkeudu ajatuksiini.

Minun täytyy järjestää nämä...

Tuo tammi, esimerkiksi.

Se ei puukota selkään eikä vähättele viisivuotissuunnitelmaasi.

Minne minä panen tuon? -Tuo puu ei -

piilota tavaroitasi piruillakseen.

Tuo puu ei harrasta alhaista kiusantekoa -

niin että joutuu jättämään työnsä.

Minun on tunnustettava jotain. -Chris! Ei kai vehnäallergia?

Emme ole vain eroottisella seikkailuretkellä. -Emmekö?

Se on tietysti suuri osa siitä, mutta...

Minä kirjoitan kirjaa. -Niinkö?

Otin sapattivapaata töistä löytääkseni oman ääneni.

Mutta minulla on ollut hiukan kirjoi- tuskramppia, luovuusummetusta.

Tapasin sinut capoeirassa ja tajusin, että sinä olet muusa jota tarvitsin.

Olenko muusasi? -Kyllä.

Mitä sanot siitä? -En ole ollut muusa aiemmin.

Minulla ei ole ollut muusaa aiemmin. Se on mahtavaa.

Kiitos. -Ilo on minun puolellani.

Mistä kirjasi kertoo? -Menen mieleni sopukoihin -

ja teen samalla muistiinpanoja.

Fantastista. Olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan.

Kop, kop. -Hei.

Oletteko asettuneet? -Kyllä, kiitos. Hieno paikka.

Ei hassumpi, vai mitä? Kiertelen vain. Anteeksi meteli.

Festivaali jurttapellolla. -Keitä he ovat?

Samaaneja, eräänlaisia pappeja.

Portsmouthista. Pieni festivaali vain, jotta he pysyvät tyytyväisinä.

Kauanko he rummuttavat? -Vain tämän illan.

Kiitos. -Hyvät voinnit.

Hauska tavata.

Hän vaikutti mukavalta.

Jurttia...

Täällä on puro jossain. -Tarvitsen saappaat.

Olin täällä edellisen tyttöystäväni kanssa.

Joo... Tässä se oli.

Tämä on oja, Chris.

Meillähän oli paikka Dingley Dellissä? -Tiedän, kulta.

Olemme vessan vieressä. -Se voi olla kätevää.

Eikö tuo ole Sterlinger, 90-luvun lopulta?

Sterlinger, 90-luvun lopulta? -Joo.

Entä bensankulutus? -Ei hassumpi, itse asiassa.

Vähemmän kuin vanhempia malleja vetäessä. -Lienet oikeassa.

Meillä menee paljon bensaa, eikö? -Kyllä, rakastamme sitä.

Sopiiko, että vilkaisemme sisälle? Käykö se?