The Terror

TERMINAL ISLAND SAN PEDRO, KALIFORNIA, 1919

Kun Yoshida-san näytti tämän kuvan, ajattelin:

"Kuinka minä voin olla näin onnekas?"

Yuko, olet kaunis.

Furuya-san, minun olisi pitänyt...

Tämä voi tuntua aluksi pelottavalta, mutta pian se on ilahduttavaa.

Ei hätää.

Me olemme nyt naimisissa.

Minun täytyy kertoa yksi asia.

Minä...

Olen tosi pahoillani. Aioin kirjoittaa sinulle.

Kertoa ennen matkaa, mutta...

Et kertonut. Tulit luokseni sanomatta mitään.

Luulit, että voisit huijata minua.

Voimme sanoa, että lapsi on sinun. Se tulee olemaan sinun lapsesi.

Miksi minua luulet? Pidätkö minua hölmönä?

Anteeksi. He sanoivat, että Hideo on hyvä mies.

Ymmärtäväinen ja ystävällinen mies.

Anna anteeksi!

Ole kiltti!

Pyysin morsianta.

En huoraa!

Ole kiltti, anna minun selittää.

Ei ole mitään selitettävää.

Tulit luokseni pilaantuneena. Mitä sinä tekisit?

Anna anteeksi. Minulla ei ole ketään.

Hideo-san, ole kiltti!

Ole kiltti!

VUOTTA MYÖHEMMIN

LOS ANGELES, KALIFORNIA

Odota hetki.

Toimit oikein, kulta.

Lapsia ei voi kasvattaa kadulla.

Yksi heikko hetki, joka aiheutti paljon tuhoa.

Minkä arvoinen nainen on, jos hän ei voi kasvattaa lastaan?

Jos hän ei voi huolehtia?

Lapsi?

Huolettaako sinua jokin?

Ei, mietin vain.

Niinkö?

Minäkin kävin täällä.

Miettimässä.

Elämää.

Mietin kuinka rauhallista veden alla varmasti on.

Kaikki ongelmat ja surut -

huuhtoutuvat merelle vuoroveden mukana.

Mutta usko naista, joka on elänyt pitkään.

Tuskan ei tarvitse huuhtoutua pois. Se häviää ennen pitkää.

Ei, käsitit väärin.

Lepään vain ennen kotiinpaluuta.

Huomenta, lapsi.

Nukuit aika hyvin.

Mitä tapahtui?

Muistan, että olin veden alla...

Pelastin sinut. Onnettomuudelta.

En muista, kuinka päädyin tänne.

Ja hyvällä tuurilla kaikki muukin unohtuu pian.

Olet nyt turvassa, lapsi.

- Ole hyvä. - Kiitos.

Tämä koti... Tuntuu, että olen taas Japanissa.

Käytin monta vuotta pienen kotini rakentamiseen.

Syö. Sinun täytyy toipua.

Syödään.

Anteeksi, minulla oli kai kova nälkä.

Sielullasi on kova halu toipua.

Onko tuo Yotsu hanabishi?

Se on esi-isieni vaakuna.

Onko? Mikä sattuma.

Tule. Toipuva keho tarvitsee raitista ilmaa.

- Onpa kaunista. - Jokainen lehti on paikoillaan.

Tämä on upea.

Tiesin, että huomaisit sen kauneuden.

Hän ei ole pitänyt taukoa koko aamuna.

Hän on aika ahkera.

Onko hän ollut kauan sinulla töissä?

En edes muista, kuinka kauan.

Mutta missä olisi parempi puutarha hoidettavaksi?

Kun löysit minut sillalta...

Lapsi, kielsin sinua ajattelemasta sitä.

Mutta sanoit, että sinäkin olit seissyt siellä.

Miettimässä kauheita asioita.

Ei tarvitse sanoa enempää.

Halusin vain...

Olla äiti.

Huolehtia ja rakastaa.

Lapsi!

Olit sotkemassa hiekan.

Anteeksi.

Olet rasittanut itseäsi liikaa.

Levätään vähän.

Huomenta, lapsi.

Nukuit aika hyvin.

Onko jokin vialla?

Ei.

Sinulla on kauniit hiukset. Ne ovat kuin silkkiä.

Onko tuo kävelytie uusi?

Miksi kysyt?

Se ei ole ihan valmis.

Tällaiset hiukset tarvitsevat kunnollista hoitoa.

Anteeksi, minua pyörryttää.

Odota! Minulla on sinulle jotain.

- Eikö tämä sovikin sinulle hyvin? - Se on aivan liian hieno.

Älä höpötä.

Se sopii sinulle täydellisesti.

- Nauti siitä. - Olet liian antelias.

Auttakaa!

Apua!

Apua!

Auttakaa!

Yritin varoittaa sinua, lapsi.

Apua!

Tartu tähän. Pelastan sinut.

Huomenta, lapsi.

Nukuit aika hyvin.

Sinulla on varmaan kova nälkä.

Missä minä olen?

Rauhoitu. Syö aamiaisesi.

Mikä tämä kirottu paikka on?

Eikö se ole selvää? Tämä on paratiisi.

En muista, miten päädyin tänne. Tai miten pääsin pois vedestä.

Et tietenkään. Et koskaan lähtenyt.

Mutta sinun ei tarvitse murehtia. Olet nyt turvassa.

Ei, en voi olla täällä. Tällaisessa paikassa.

- Olen äiti! - Et enää.

Meillä on nyt toisemme.

- Ei... Ei! - Olet peloissasi.

Tiedän tuon pelon.

Valtavan palauttamisen halun.

Papit kutsuvat sitä onneniksi.

Mutta voin auttaa sinua. Me voimme olla onnellisia täällä.

Ei! Olen äiti! Minun täytyy palata takaisin.

Olet kuollut!

Kaikki on menetetty! Poissa.

Lapseni...

Tiedän tuskasi.

Minä tiedän.

Mutta se helpottaa ajan myötä.

Tein hirvittävän virheen.

Suloinen lapsi.

Minä olen nyt äitisi.

Et ole. Sinä olet demoni!

Kiittämätön huora!

Sinä valitsit tämän!

Menit sille sillalle omin päin.

Varoitin sinua, mutta valitsit unohduksen ja hyppäsit veteen.

Pelastin sinut hiekalta.

Heitänkö sinut takaisin? Takaisin syvyyksiin!

Olen odottanut.

Olen odottanut tosi kauan.

Sinua.

Yhtä omaani.

Yotsu hanabishi...

Esi-isieni vaakuna.

Meidän esi-isiemme.

Nyt sinä ymmärrät.

Me olemme samaa sukua.

Vain minun vereni voi liittyä seuraani täällä.

Monta sukupolvea myöhemminkin.

Tämä on meidän paratiisimme.

Ikuisesti.

Nyt sinun täytyy syödä, lapseni.

Tarvitset voimiasi.

Täältä täytyy olla jokin ulospääsy. On pakko olla...

Ulospääsyä ei ole.

Lapseni.

Mihin muualle sinä menisit?

Ei. Yrität liian kovaa.

Ymmärrän.

Munkkien mukaan hallitakseen kalligrafian -

täytyy antaa kirjainten virrata kuin hengityksen.

Sinä kopioit täydellisesti Yotsu hanabishin.

Olen ollut aika vaikuttunut siitä.