Catching Killers

WICHITAN KAUPUNGINTALO

22. MAALISKUUTA 2004

Ylikomisario tuli murhayksikköömme kädessään kirjekuori.

Hän ojensi sen parilleni Danalle.

Sisällä oli valokopio -

kolmesta Polaroid-kuvasta -

kuolleesta naisesta, jonka tunnistin Vicki Wegerleksi.

Vicki Wegerle oli murhauhri vuodelta 1986.

Mutta poliisi ei kuvaa rikosuhreja Polaroidilla.

Joku otti kuvan hänen kuollessaan.

NETFLIX-SARJA

Alareunassa oli symboli,

jota vuonna 1974 aloittanut sarjamurhaaja käytti.

Uhrit oli sidottu, suukapuloitu ja kuristettu narulla.

Hänen viimeisestä viestistään oli vuosikymmeniä.

Muovipussi päässä ja naru silmukkana kaulassa.

Hänen ajateltiin olevan joko vankilassa, kuollut tai muuttanut pois.

Pomoni tutkaili kirjettä.

Enkä unohda niitä sanoja.

"Herrat,

syleilkää perhettänne, sillä tämä työllistää pitkään.

BTK on palannut."

RIKOSETSIVÄ

Kamera käy. - Selvä.

Nimeni on Kelly Otis.

Vuonna 2004 olin murhaetsivänä Wichitan poliisissa.

Isäni kuoli, kun olin nuori. Minut kasvatti vahva yksinhuoltajaäiti.

Menin poliisikouluun 21-vuotiaana.

Olin 11 vuotta partiossa ja minut ylennettiin rikosetsiväksi.

Silloin aloin työskennellä parini Danan kanssa.

RIKOSETSIVÄ

Halusin pienestä pitäen rikosetsiväksi.

En voinut hyväksyä, että jotkut tekivät hirvittäviä rikoksia -

ja pääsivät pälkähästä.

Kun saimme kirjeen BTK:lta,

kokosimme työryhmän, johon kuului Kelly Otis…

Kuulostaako ihan hyvältä?

…minä ja Tim Relph.

RIKOSETSIVÄ

Muistan BTK:n hyvin lapsuudestani.

Tytär löydettiin kellarin putkeen hirtettynä.

Möröistä ei tarvinnut murehtia.

Pelkäsimme julmaa murhaajaa.

Mitä johtolankoja on?

Totta puhuen pitäviä johtolankoja ei ole.

Kun hän ilmestyi uudelleen, tiesimme tehtävämme tarkalleen.

Meidän oli aika napata se tyyppi.

Aloin tutkia vanhoja kansioita,

valokuvia ja rikospaikkojen kaavioita.

Ensimmäiset BTK:n tekemäksi epäillyt murhat -

olivat Oterot.

n tarina palaa tammikuuhun 1974.

BTK katkaisi puhelinlinjat talon takana.

Hän meni takaovesta sisään ja otti perheen valtaansa.

Hän kuristi hra Oteron.

Rouva Oteron.

Ja pienen pojan.

Sitten hän vei Josephine Oteron kellariin.

Tyttö sidottiin ja hirtettiin viemäriputkeen.

Josephine Otero oli vasta 11-vuotias.

Minulla oli silloin jo lapsia. Kuvia oli järkyttävää katsoa.

Se oli ihan kamalaa.

Eikä näkemäänsä voi perua.

n toinen murha oli Kathryn Bright.

Seuraava uhri oli yksinhuoltajaäiti, Shirley Vian.

Sitten tuli Nancy Fox.

Hänet sidottiin ja kidutettiin.

Hän lähetti useita viestejä tiedotusvälineille kuvaillakseen tekojaan.

"Koodisanani ovat sido,

kiduta,

tapa.

BTK."

Olimme yhtä mieltä siitä,

että jos hän alkaisi lähettää kirjeitä kuten 70-luvulla,

voisimme napata hänet.

Nyt osaamme tutkia sormenjäljet paremmin ja meillä on DNA-testit.

Jos hän tekisi yhdenkin virheen, yksikkömme huomaisi sen.

WICHITAN POLIISI

BTK halusi tosissaan levittää paniikkia ja pelkoa.

Hän halusi kansallisen huomion.

Käytimme mediaa vedotaksemme hänen narsistiseen puoleensa.

Wichitan poliisi sai perjantaina kirjeen mitä luultavammin BTK:lta.

Toivoimme, että hän lähettäisi lisää paketteja tai kirjeitä -

kuitenkaan tappamatta uudestaan.

Tämä on yksi urani haastavimmista tapauksista.

Olisi mielenkiintoista jututtaa tekijää.

Sarjamurhaaja on ilmestynyt takaisin.

Tappaja rikkoi hiljaisuuden 25 vuoden jälkeen.

Vanha pelko nosti jälleen päätään.

Ehkä hän on vähän lähempänä.

Stressaavaa.

Hän voi olla -

vaikka naapuri. Mistä sen tietää.

BTK ILMESTYY 25 VUODEN JÄLKEEN

Takana oli reilut kuusi viikkoa.

Eikä hänestä kuulunut mitään.

REHENTELEE RIKOKSILLAAN

Lopulta -

saimme puhelun.

Iltaa. Kerromme yksinoikeudella uudesta viestistä,

joka saattaa olla sarjamurhaaja BTK:lta.

Avasimme sen epäröiden. Sisältö näytti epäilyttävältä.

Uutisasema oli saanut viestin oletettavasti BTK:lta.

Asiasta ilmoitettiin poliisille -

ja pian etsivä saapuikin noutamaan kirjeen -

tutkiakseen mahdolliset johtolangat n jäljittämiseksi.

Kun veimme kirjeen rikoslaboratorioon, olin tohkeissani.

Ehkä saisimme DNA:ta kirjekuoresta.

Ehkä saisimme hiusnäytteen.

Mutta kun avasimme kirjeen,

hämmästyimme.

Paketin sisällä -

oli sanahakupeli.

Löysimme sanoja kuten "uhri".

"Seuraa."

Ja sitten "vakuutusmies".

"Kadonnut lemmikki."

"Huoltomies."

Hän pelasi kanssamme.

Ja hän kai nautti siitä.

Kun rikoslaboratorio tutki todisteet,

ta, hiuksia, kuituja tai sormenjälkiä ei ollut.

Se oli turhauttavaa.

Poliisia hyödyttävät tiedot voi ilmoittaa BTK-vinkkipuhelimeen.

Numero 2684174 on auki kahdeksasta viiteen maanantaista perjantaihin.

Puhelimet alkoivat soida taukoamatta.

Saimme ainakin 400 vinkkiä 24 tunnin sisään.

Ja 48 tunnissa vinkkejä oli reilu tuhat.

Ihmiset soittelivat ympäri maata.

Milloin ketäkin epäiltiin BTK:ksi.

Se oli lähes ylivoimaista.

Mutta vuonna 2004 meillä oli merkittävä etu aiempaan verrattuna.

DNA-teknologia on suunnaton etu tutkijoille.

Edeltäjämme pitivät hyvää huolta rikospaikkatodisteista.

Saimme BTK:n DNA-profiilit Oterojen kodista vuodelta 1974.

Keräsin jokaiselta epäillyltä DNA-näytteen.

DNA paljastaisi syyllisen.

Työskentelimme päivin öin.

Latkimme Danan kanssa Diet Mountain Dew'ta -

kofeiinipitoisuuden takia.

Söimme ulkona kolmesti päivässä.

Juustopurilaisia ja leivitettyä kanapihviä. Epäterveellistä ruokaa.

Perhe kärsi, koska BTK varasti ajatuksemme.

Ainoa intressimme oli saada hänet kiinni.

On vaikeaa elää niin.

Kuuden seitsemän kuukauden jälkeen alkoi turhauttaa.

Varteenotettavia epäiltyjä ei ollut.

Se oli kuluttavaa meille ja perheillemme.

Jos tiesin, että illasta tulisi pitkä, menin kotiin,

suutelin vaimoani ja katselin lapsiani.

Lapset tuovat heti valonpilkahduksen.

Mutta sitten palasinkin töihin.

Olin toimistolla myöhään, kun sain puhelun.

Epätavallinen paketti oli teipattu pysähdysmerkkiin Firstillä ja Kansasilla.

Sisällä oli useita hakemistokortteja.

Ja otsikko oli "Kuolema kylmänä tammikuun aamuna".

Se oli täydellinen kuvaus Oterojen talon tapahtumista.

Miten hän päätti valita Oterot,

miten hän lähestyi taloa,

mitä hän teki kullekin uhrille.

Kuvaus oli niin yksityiskohtainen, että se oli pakostikin BTK:lta.

Minulla on viisi lasta. Esikoiseni oli silloin -

kymmenvuotias.

Se, että joku voi kuristaa -

tai hirttää lapsen,

on täysin turmeltunutta.

Meidän oli pysäytettävä hänet.

Poliisi saa yhä vinkkejä -

ja pyytää edelleen soittamaan BTK-vinkkipuhelimeen.

Numero 268417…

Lauantai-iltana kävin läpi vinkkejä ja löysin yhden mielenkiintoisen.

Kyseinen herra vastasi tietojamme BTK:sta.

Konsensus oli, että BTK oli erittäin älykäs -

ja asui luultavasti yksin.

Silminnäkijä Kathryn Brightin murhassa 70-luvulla -

veikkasi BTK:n olevan kaksikymppinen.

Nykyään hän olisi viisissäkymmenissä.

Vinkissä nimetty henkilö oli erakoitunut professori.

Hän asui äitinsä kanssa, kunnes tämä kuoli.

Pyysin parini Danan mukaani, sillä tämä oli jotain erilaista.

Varteenotettavat epäillyt olivat harvassa.

Tämä henkilö voisi olla BTK.

Kuulin askelia talosta.

Ovi alkoi hitaasti avautua.

Näin lihaveitsen kärjen.

Ilmoitin olevamme poliisista.

Minulla olisi pari kysymystä. Pyysin laittamaan veitsen pois.

Katsoimme Danan kanssa toisiamme kulmiamme kohotellen.

Mies palasi, avasi oven,

kääntyi ja käveli sisään.

Siellä oli pölyistä, nuhruista ja pimeää.

Silmillä vie hetken sopeutua.

Kelly puhui hänelle DNA-näytteen ottamisesta.

Katselin ympärilleni ja näin solmittuja köysiä.

Sido, kiduta ja tapa.

Niskakarvat nousivat tietenkin pystyyn.

Yritin saada Kellyn huomion.

Sitten taskulamppuni löysi tekniikkakirjan.

Kun BTK lähetti ensimmäisen kirjeensä 70-luvulla,

se oli kirjaston kirjan välissä.