De første 200 linjer.
Saksa huhtikuussa 1945, kaksi viikkoa ennen sodan loppua
Vauhtia! Missä sika luuraa?
Tänne!
Mihin se meni?
Missä sika luuraa?
KUOLEMA RYÖSTELIJÖILLE
Tule.
Tuo on merkki siitä, että tilalla on jotain.
Tee se!
Varas karkaa!
Tapan sinut!
On tätä vaikea todeksi uskoa
Kuin ihme
Meille paistaa
Paratiisin kultainen kimallus
Kiitos.
Kiitos paljon.
Kuka luulette olevanne?
Kuka luulette olevanne?
Mitä ihmettä? Liian pitkät lahkeet.
Anteeksi, herra kapteeni.
Mitä sanoitte? Mitä minä kuulin?
Alahan juosta.
Juokse!
Saat mennä. Alahan juosta.
Juokse jo!
Juokse henkesi edestä, sika.
Korpraali Freytag ilmoittautuu palvelukseen, herra kapteeni.
Kadotin yksikköni. Pyydän lupaa liittyä kapteenin joukkoon.
Jäikö auto kiinni?
Autan kapteenin takaisin tielle.
Kuka luulette olevanne?
Näyttäkää sotilaspassi.
Kadotin yksikköni... - Hiljaa.
Olette karkuri.
Ei, herra kapteeni. Jouduin erilleni.
Jouduimme taisteluun.
Puolet yksiköstä...
Näytätte nälkäiseltä.
En ole syönyt kolmeen päivään. On tosi nälkä.
Hyvä on. Katsotaan, miten käy.
Etsikää ravintola. - Selvä, herra kapteeni.
Pimeää kuin perseessä, herra kapteeni.
Mennään.
Heil Hitler. - Heil Hitler.
Ei millään pahalla, herra kapteeni.
Univormuista ei oikein välitetä enää.
Varsinkaan saksalaisista. - Loiset.
Rintamasta liikkuu kaikenlaista huhua.
Mutta tilanne onkin pahempi kuin luulin.
Nimi?
Nimi?
Gerd Schnabel, herra kapteeni.
Vuodesta 1932 puolueen jäsen.
Tiedän, ettei kaikki ole sääntöjenmukaista.
Possu oli pakko tappaa.
Eläinrukka... - Rauhoittukaa.
En tullut häiriköimään. Kertokaa, miten paljon menetitte.
Ryöstelijöille.
Mitä karkurit veivät ja minkä rahan edestä?
Korvausten takia.
Minä varmistan, että jokainen saa rahansa.
Rahaa?
Oikeus ja järjestys olla pitää. Heil Hitler!
Heil Hitler!
Minulla oli kaksi hevosta... - Eikä ollut.
Löytyisikö teiltä ruokaa? Aamiaisesta on aikaa.
Paistia löytyy. - Paistia, Freytag.
Freytag?
Saadaan paistia. Menkää apuun.
Vauhtia.
Rikkoivat kaikki astiat. Ja kaapin.
Hyvää ruokahalua, herra kapteeni. - Toivottavasti maistuu.
Suurenmoista.
Suurenmoista.
Pidetään tauko. Kaikki saavat omansa.
Hyvää ruokahalua.
Aivan. Hyvää ruokahalua.
Herra kapteeni!
Herra kapteeni. Nappasimme yhden.
Mies on varas.
Järjestys olla pitää. - Aivan.
Aika maksaa paistista.
Kullekin ansionsa mukaan.
Tässä teille kaiken varalta kynttilä, herra kapteeni.
Paha paikka.
Herätys tasan 5.30. - Selvä.
Ja...
Miten on aamiaisen laita?
Autossa on vähän kahvia.
Hyvä.
Tyhjällä vatsalla ei ole hyvä aloittaa päivää.
Kiitos.
KAPTEENI
Mihin mennään, herra kapteeni?
Tila on oikealla. - Selvä, herra kapteeni.
KUOLEMA RYÖSTELIJÖILLE
Huomio! Ja heti.
Vauhtia!
Katsotaanpa sitten sotilaspassit ja marssikäskyt.
Kuuntelette Suursaksan radiota.
Puolustusvoimien toivekonsertti päättyi.
Asemapaikka on toisessa suunnassa. - Karkureita.
Vastatkaa! Heti.
Herra kapteeni, jouduimme joukosta erillemme.
Sitten asetuitte tänne? - Minun laskuuni. Juopot!
Sotilaspoliisi on naapurikylässä, mutta puhelin ei toimi.
Tuo hajotti sen!
Anna tulla!
Ei kaikkea tarvitse sietää.
Snapsi. - Kyllä, herra kapteeni.
Herra kapteeni. - Kysyinkö jotain?
No niin.
Pyydän lupaa puhutella.
Haluaisimme kapteenin palvelukseen.
Selvä. Käykää istumaan.
Minulla on tehtävä rintaman takana.
Siihen tarvitaan apua.
KOMMANDOJOUKKO "H"
Te saatte auttaa.
Henkikaarti Heroldille! Joukossa on voimaa.
Herra kapteeni.
Mistä tehtävässä on kyse?
Selvitetään rintaman tilanne.
Tilanne on selvä.
Tilanne on aina itsestä kiinni. Vai mitä, herra kapteeni?
Seis!
Lentokone!
Vielä kerran!
Jatketaan.
Herra kapteeni! Mihin ollaan menossa?
Asemapaikka on edessä päin.
Sotilaspoliisi! Kaikki jonoon ja paperit esiin.
Tuliko selväksi?
Ulos!
Kuka luulette olevanne?
Ansioitunutta Luftwaffen kapteenia ei kohdella näin.
Haluan puhua esimiehellenne. - Tulossa.
Ettekö aio näyttää sotilaspassianne?
Tuolle aliupseerilleko? - Missä joukon marssikäskyt?
Meillä on erikoistehtävä. - Vai niin.
Meidän pitää raportoida rintaman tilanne.
Kenen käskystä? - Kenenkö?
Korkean tason käskystä.
Ylimmän tahon käskystä.
Führerin käskystä.
Hän on kuullut kaikenlaisia huhuja tilanteesta.
Mutta kuka te olette?
Josef Sichner.
Näyttäkää paperinne, niin annetaan asian olla.
Teidän papereissanne lukee varmaan jotain.
Selvä.
Jos te näytätte omanne.
Minulla on yhtäläinen oikeus pyytää teidän papereitanne.
Kirjaan senkin raporttiini, kapteeni Sichner.
Laskekaa aseet.
Nythän on niin -
että kaikkien karkureiden keskellä ei voi tietää, kuka on kuka.
Tavaton tilanne. Antakaa miehille paperit takaisin, Freytag.
Rötöstelijöitä riittää, joten tarkastuksia on lisätty.
Se on Führerin mieleen. - Joten papereita kysellään usein.
Olette oikeassa. Ryöstelijät pitää panna ruotuun.
Herra kapteeni.
Liityin teidän joukkoonne, niin näen tilanteen itse.
Ja autan mieluusti.
Heil Hitler. - Heil Hitler.
Miehet mukaan ja auto vetoon.
Sotilaspassit! - Heil Hitler.
Tehän se olettekin, kapteeni Sichner.
Tuomme karkureita leirille.
Seis!
Eipä kiirehditä.
Kapteeni Junker. Heil Hitler!
Kapteeni Herold raportoi rintaman tilannetta.
Führerille itselleen. - Führerille?
Voitte kertoa, että tilanne on helvetillinen.
Kakkosleiri? - Hypätkää kyytiin.
Toin pari kaveria.
Mehän tunnemme.
Kreeta?
Narvik! - 1940.
Karmivaa. Mikä joukko?
Laskuvarjojoukot.
Entä te? - 1940? Puola.
Luoja... Puola 1940.
Se oli mahtavaa.
En ikinä unohda kasvoja.
Kyllä se vielä selviää.
Kaikki ulos.
Meillä on hetki aikaa.
Minä tarjoan.
Tankkaukseen menee joka tapauksessa hetki.
Aika luksusta.
Kuritushuoneiden ja työleirien pitäminen siis.
90 % vangeista on moraalittomia ja arvottomia.
Vai mitä? - Aivan. Aika luksusta.
Kun vihollinen alkoi lähestyä, leirit evakuoitiin -
ja vangit tuotiin tänne. Nyt me ruokimme niitä kunnes...
Tännepäin.
Kunnes oikeuslaitos ehtii jakaa tuomioita.
No comments yet. Be the first to leave one.