Bikes vs Cars

Viime viikolla mielenosoittajat yrittivät ylittää sillan.

Heidät pysäytettiin ja kulku estettiin…

Seuraavana päivänä…

Poliiseja oli yhtä monta kuin pyöräilijöitä.

Rafael otti videon. Se on kai hänen blogissaan.

Kysyitkö jo liikennevirkailijalta -

Paulistan pyörätiestä?

Lähetin sähköpostin, mutta en saanut vastausta.

Muutin tänne opiskelemaan vuonna 2008.

Aioin tuoda autoni.

Liikenne oli kuitenkin liian pelottavaa.

Käytin ensin linja-autoa, mutta se kävi kalliiksi.

Kerran pyöräilin yliopistolle.

En tuntenut ketään.

Tein sen yksin.

Se oli todella pelottavaa.

Tulin opistolle kuitenkin virkeänä -

ja iloisempana.

Olin täynnä energiaa ja adrenaliinia.

Siksi jatkoin pyöräilyä.

Silloin olin vain pelkkä pyöräilijä.

Nyt minulla on paljon ystäviä, todellinen perhe.

Yritämme ymmärtää kaupunkimme kehitystä.

Miten pormestari tekee -

päätöksensä silloista ja pyöräteistä?

Miksi huono julkinen liikenne maksaa paljon?

Kuka päättää ja millä perusteella?

Kuka rahoittaa kaiken ja miksi?

Se on joka kaupungin pääongelma.

Pidän pyöristä enkä aja autoa,

joten L.A. on huono paikka minulle.

Haluan pyöräillä ja kävellä mahdollisimman paljon,

ja olen säädellyt arkeni niin, että pääsen aina polkemaan.

Joko lähdetään? Oletko valmis?

Taasko laitoit kengät väärin?

- Oletko valmis? - Etkö pakannut eväitä?

- Mitä sinä teet? - Ei, en pakannut eväitä.

- Tulehan. - Minua pelottaa.

- Portaat ovat vaikeat. - Koska kenkäsi ovat väärin.

Odota tässä, niin avaan oven.

Avataan tallin ovi!

Menoksi!

1900-luvun alussa -

noin 20 % L.A.:n asukkaista kulki pyörällä.

Silloin ei ajettu autolla kahta tuntia töihin.

Työpaikat olivat lähellä.

Los Angeles oli silloin erilainen.

1900-luvulla ajettiin pyörillä.

Kuvittele 20 % vähemmän autoja teille.

Pelkkä ajatus saa iloiseksi.

Jos tutkii Los Angelesia,

kannattaa välttää ihmisten takapihoja.

Se voi olla vaarallista. Voi saada luodista.

VAROKAA KOIRAA

Tästä kulki ennen pyörätie.

Tiedätkö siitä jotain?

Tuo kaistale on kaupungin omistama.

- Selvä. - Tule tänne, Mika.

- Kiitokset. - Ei kestä.

Siitä lienee kahdeksan vuotta,

kun näin kuvan pyöräilijöistä, jotka ajoivat alas tätä -

puista tietä pitkin Pasadenaa.

Sitä oli vaikea uskoa.

Ajattelin: Missä tuo on? Onko sitä enää olemassa?

Miksi se on poissa? Kuka purki sen?

Yleensä katson talojen väliin,

koska siellä pyörätie kulki.

Kun kuvaa katsoo,

herää kysymys, millaista olisi,

jos kaikki tiet olisivat pyöräteitä -

autoteiden sijaan.

IRVINE, KALIFORNIA

Tämä on Irvinen Cars and Coffee .

Tämä on autointoilijoiden Mekka.

Täällä on lähes sata vuotta -

autoilun historiaa samassa paikassa.

EX- MARKKINAJOHTAJA HYUNDAI, GM, PORSCHE

Jos ei ymmärrä tätä, ei ymmärrä autoja.

KLASSIKKO-SHELBY, ÄLÄ KOSKE

Näiden autojen kuskit -

haaveilevat kilpakuskin urasta.

Tämän lähemmäs he eivät pääse kilpakuskin uraa.

Näissä autoissa tuntuu siltä,

että ajaisi Le Mans -autolla -

tai rata-autolla.

"Minäkin pystyn siihen."

Silloin tulee parempi olo itsestä.

- Katsopa ukkoa! - Sanos muuta.

Kaunista.

- Se oli hienoa. Kiitos. - Niin olikin.

Haluanko lapsilleni puhtaampaa ilmaa?

Tai estää ilmastonmuutoksen?

Todellakin.

Ne ovat akuutteja asioita.

Uskoisin, että kaikki täällä,

vaikka käytämme bensaa,

ja bensa-autoja, jokainen meistä haluaa puhtaampaa ilmaa,

emmekä halua muuttaa ilmastoa -

liian nopeasti. Se on pelottava asia.

Haluamme tehdä jotain.

Huomaat, että me -

käymme sotaa öljystä.

Olemme riippuvaisia. Haluamme ja rakastamme sitä.

Se on osa meitä.

Täällä on sata vuotta historiaa.

En halua kääntää sille selkääni.

En aio myydä autoani, vaikka olen vihreä.

Olen Raquel Rolnik, kaupunkisuunnittelija,

kaupunkitutkimuksen professori -

arkkitehtuurin laitokselta -

São Paulon yliopistolta.

Vihaan ajamista.

- Varo! - Hups, en nähnyt tuota.

Olen erittäin huono ajaja.

Täällä ei kuitenkaan ole julkista liikennettä,

jolla pääsisin yliopistolle.

Joskus kesken ruuhkan joku toteaa:

"Minä jätän autoni tähän -

keskelle katua ja jatkan jalan.

Lähden, ja haluan, että auto katoaa."

Tiedän, että moni ajattelee niin.

Mutta eihän autoa voi jättää kadulle.

Mitä silloin kävisi? Ei se onnistu…

Toivoisin, että autoni katoaisi kerralla.

Jos valmistajat saavat aikaan sellaisen,

se olisi hyvä ratkaisu.

Auto, joka katoaa ja ilmestyy taas.

SÃO PAULOSSA ON 20 MILJOONAA ASUKASTA

REKISTERÖITYJÄ AUTOJA ON 7 MILJOONAA

Pyöräily São Paulossa on erittäin hankalaa.

Pitää olla luja tahto.

ELÄKÖÖN JULIE!

Julie oli onnellinen ja tyylikäs tyttö.

Hän kuoli tässä vuonna 2011.

Hän jäi bussin alle Avenida Paulistalla.

Hän oli matkalla töihin.

Hän oli biologi, joka tutki kantasoluja.

Hän ajoi rauhallisesti, ei lainkaan aggressiivisesti.

Bussi ajautui pois kaistaltaan ja kiilasi hänet tähän.

Sitten toinen bussi ajoi hänen ylitseen.

Järkytyn, kun näen valkoisia pyöriä.

Ne muistuttavat minua pyöräilyn vaaroista.

Aina voi kuolla. Se on inhottavaa.

Siitä muistan, missä olen.

Kun Julie kuoli, menimme selvittämään, mitä tapahtui,

ja miksi pyöräilijöitä kiilataan.

Siinä on kohta, jossa bussit…

ARKKITEHTI

…alkavat kiihdyttää.

Ne voivat ohittaa päästäkseen pysäkille.

Kuski ei näe kuolleessa kulmassa olevaa pyöräilijää.

Se ei ole kummankaan syy.

Ongelma on järjestelmässä, joka ei huomioi ihmisiä.

Sitä ei ole suunniteltu busseille eikä pyörille.

Järjestelmä aiheuttaa stressiä.

Tämä on Paulista.

- Tämäkö? - Tässä.

Tällainen se on nykyään.

Kaistojen leveys mahdollistaa -

vauhdiksi 100 km/h.

Haluaisimme kaventaa kaistoja -

ja laskea nopeudeksi 40 tai 50 km/h.

Näin saisimme kaksi metriä pyörätietä -

ja puuistutukset.

Ne rajoittaisivat liikenteen melua -

ja suojaisivat pyöräilijöitä.

Tämä on meidän aloitteemme.

Sopimusta ei ole.

Suoraan sanoen, jos jotain ei tehdä seuraavan 20 vuoden aikana,

sitä ei tehdä koskaan.

Liikennevirasto vain säätelee autojen kulkua.

Ruuhkista halutaan eroon, mutta…

vaaratilanteista ei välitetä.

He välittävät ruuhkista, eivät ihmisistä.

SÃO PAULOSSA KUOLEE YKSI PYÖRÄILIJÄ VIIKOSSA

Kun autoalasta tuli Brasilian -

teollisuuden pääala,

kaupunkisuunnittelu alkoi keskittyä vain autoihin.

Brasilian päättäjät unohtivat kokonaan -

junat ja raitiovaunut -

ja korvasivat ne autoilla ja linja-autoilla.

LOS ANGELESISSA OLI ENNEN MAAILMAN PARAS JULKINEN LIIKENNE

NYKYISIN 70 % PINTA-ALASTA ON TEITÄ JA PARKKIPAIKKOJA

Muistan, kun viimeinen iso moottoritie rakennettiin etelään.

Muistan vain moottoritie 105:n.

Se valmistui 1990-luvulla.

Muistan, kun sitä rakennettiin,

ja tapasimme pyöräilijäporukalla -

ja otimme kantaa sanomalla:

"Jos valatte sementtiä,

ettekö voisi samalla tehdä pyörätietä?"

Meille naurettiin hysteerisesti.

He luulivat, että vitsailimme.

Haluaisin kiivetä aidan yli.

Nämä ovat California Cyclewayn jäänteet.

Tämän rakentaneet -

halusivat päästä keskustaan helposti ja nopeasti.

Kun autot tulivat, kaikki tuhottiin.

Tuossa on Arroyo Seco Parkway,

ensimmäinen moottoritie, jonka antama esimerkki -