Persona Non Grata (Hvor kragerne vender)

Syrjäseutu-Tanska. Ei Syrjäseutu-Tanskaa ole.

Minulle maailman keskus on siellä, missä ihminen asuu.

Kotiseutu on siellä, missä ihminen varttuu.

Oma koti. Siellä on sadetta ja aurinkoa, hevosia itätuulessa.

Syrjäseutu? Mikä paikka se on?

Puhut hyvin romantisoidusta näkökulmasta.

Oma lapsuuteni Syrjäseutu- Tanskassa oli kamala.

'Kertomus syrjäseudulta' muistuttaa Morten Papen Planen-teosta.

Mikä sai sinut kirjoittamaan sen? - Yritin välttää sen kirjoittamista.

Yritin väistää sitä, mutta ehkä se on eräänlainen synnytys, -

jonka piti tapahtua, ennen kuin voin kirjoittaa muuta.

En salaile sitä, että arkailen palata rikospaikalle.

Ei tule koskaan olemaan mukavaa mennä kotiin.

PERSONA NON GRATA

Hei. Päivää, Laura. - Hei, äiti.

Jopas jotain. Et näytä lainkaan itseltäsi.

Mitä pitkille, upeille hiuksillesi tapahtui?

Pidän hiuksistani tällaisina.

Ne ovat hurjan lyhyet. - Niin.

Tämä näyttää takaa aivan poikien tukalta.

Jannik on pannut toimeksi häiden järjestelyissä.

Cathrinekin on auttanut paljon. - Hääthän ovat heidän.

Mogens kaiketi laittaa ruoat. - Tietenkin.

Ajatella, että hän on yhä olemassa.

Moni paikka sulkee ovensa. Se on surkeaa.

Sen jälkeen, kun se kamala REMA 1000 avautui.

Kyllä täälläkin tapahtuu.

Minun liikkeessänikin kävi varkaita.

Kävikö? - Kävi.

Mitä kukkakaupasta voi varastaa?

Siellä oli 4 000 kruunua vaihtorahaa. - Voi ei.

Nyt ne ovat poissa. Uskomatonta, etteivät ihmiset käyttäydy kunnolla.

Täällä on aina ollut levottomia nuoria.

Ne pitäisi panna vankilaan. Sittenpä voisivat miettiä tekojaan.

Sen sijaan, että kiusaavat muita.

Ei nuorten paneminen vankilaan auta mitään.

He leimautuvat rikollisiksi. - He ovatkin rikollisia.

Tulevaisuus tyssäisi. Heidät pitää saada osaksi yhteiskuntaa.

Se on vaikeaa, jos hyljeksitään ja pidetään luuserina.

Siinä olemme eri mieltä. - Ei ole kyse siitä.

Tosiasia on, ettei yhteiskuntaa hyödytä panna nuoria vankilaan.

En sitten sanokaan enää mitään. Pidän suuni kiinni.

Mutta on mukavaa, että kaikki auttavat.

Mistä hankitte kakun?

Tilasimme pääkadun liikkeestä. Mistä muualtakaan?

Onpa siitä kauan, kun olit viimeksi kotona, Laura.

Äiti, voisitko kutsua minua Irinaksi?

En koskaan muista sitä kummallista nimeä.

Vaihdoin nimeni jo monta vuotta sitten.

En saanut kutsua sinua Loppenbergiksi enkä nyt Lauraksi.

Nimeni ei ole enää Laura. Ymmärrän, että se on vaikeaa, -

mutta olisin tosi iloinen, jos yrittäisit.

Sait nimesi isomummo Lauran mukaan. Sait hänen nimensä.

Valitsin itselleni toisen.

Sitä minä juuri en ymmärrä. - Mutta niin asia on.

Mene vain jo sisään, minä käyn hakemassa perunoita.

En ole ikinä edes tavannut isoisoäiti Lauraa. Äiti.

KERTOMUS SYRJÄSEUDULTA

Hei. - Hei hei.

Kuka tuo on? - Cathrinen tytär.

Hei, kulta. - Hei.

Hei, sisko.

Jannik? Tulisitko ottamaan yhden kassin?

Onko tuo raskas? - Ota vain joku.

Äiti. Äiti, tuo on Cathrine.

Mitä tarkoitat? - Hän on se Cathrine Cathrine.

Olipa REMAssa paljon väkeä. Hei, Jane.

Hei! Olet leikkauttanut hiuksesi. Hei.

Kivat. - Kiitos.

Ja olet saanut uuden nimenkin. Irine?

Irina. - Vien nämä sisään.

Onko se sellainen taiteilijanimi? - Mitä?

Sellainen taiteilijanimi?

Niinkin voi sanoa. - Et näytä yhtään Irinalta.

Mutta se on nyt nimeni. - Oletko kotoisinkin Itä-Euroopasta?

Lopeta. Hienoa, että ihmisellä on erikoinen nimi.

Ei kovin monen tanskalaistytönkään nimi ole Jessica.

Nimesin hänet Sinkkuelämää-sarjan Carrien mukaan.

Tiedät kai Sarah Jessica Parkerin?

Etkö ole nähnyt Sinkkuelämää?

Mikset sanonut mitään? - Mitä siis?

Hän on Cathrine. - Mikä vika Cathrinessa on?

Miten niin mikä vika Cathrinessa on?

Äiti, hän on kiusannut minua koko ikäni.

Eikä ole. Ei sinua ole ikinä kiusattu.

Miksei kukaan kertonut, että Jannik menee hänen kanssaan naimisiin?

Lukihan se kutsussa. - Siinä luki vain 'Cathrine'.

Tuhansien nimi on Cathrine. Olisitte voineet soittaa.

Olisit itsekin voinut välillä soitella.

Olen yrittänyt. - Etkä ole, Laura.

Nyt olet kotona, ja me juhlimme häitä, ja olemme iloisia siitä.

Voi olla vähän vaikeaa... - Menen laittamaan ruokaa.

Valmistan herkkuaterian.

Mitä sinä teet? - Miltä näyttää?

Hitsaat tai jotain. - Tämä tulee traktorin taakse.

'Just married'? - Ei kun 'Vastanaineet'.

Mutta teen kyltin, jossa lukee 'Born to be married'.

Ja perään säilyketölkkejä.

Kiva. - Kiva?

Missä hiusesi ovat? - Polttareissa kävi hullusti.

Cathrine on tosi vihainen. - Miten saatat tehdä näin?

Idea ei ollut minun. Pojilla oli kone mukana, ja olimme kännissä.

Miten voit mennä naimisiin Cathrinen kanssa?

Eikö olisi ollut hyvä ajatus jutella minun kanssani?

Mitä se sinua liikuttaa?

Entä hän? Eikö hän raivostunut kirjastani?

Puolet siitä käsittelee lähinnä häntä.

Ei. - Ei?

Entä sinä? Oletko vain...

Siis ihan oikeasti, Jannik? - En ole lukenut kirjaasi.

Mitä? Etkö ole lukenut sitä? - En ole.

Tiedäthän sinä. Minulta kestää sata vuotta lukea sarjakuvakirja.

He eivät ole edes lukeneet sitä. - Eikö se ole yhdentekevää?

On, on. Se on hyvä asia. Se on vain törkeää.

Ja on paskamaista nähdä veljeni yhdessä Cathrinen kanssa.

Murehdit yhdentekevää asiaa.

Tiedän. - Soita minulle myöhemmin.

Jutellaan sitten. - Hei.

Syömään.

Tyttömäistä ilman alumiinivanteita. Thansen on sinun kauppasi.

Tämä on POP FM. Hyväntuulista viihdettä.

Hei, isä.

Varo. Likaannut. - Niin.

Mikä tuota vaivaa? - Se ei osaa oikein päättää.

Siis että synnyttääkö? - Niin.

Synnytys ei oikein edisty. Pakkohan sen on synnyttää.

Äiti käski tulla sisään. - Minä tulen.

Jannik on valmistamassa jonkinlaista snapsia häihin.

Mutta otan nämä chilit nyt pois, -

ettei juoma jää pelkäksi miesten juomaksi.

Kyllä naisetkin pystyvät juomaan väkeviä.

Tietenkin. Kuten heillä voi olla lyhyt tukkakin.

Vaati melkoisesti rohkeutta leikata hiukset lyhyiksi.

Se on ollut aika arka aihe sen jälkeen, kun sinä leikkasit ne.

En tiedä sinusta, mutta minä olen kasvanut aikuiseksi.

Olin käyttänyt siihen koko päivän.

Ja Jane, tein kaiken sinun ohjeittesi mukaan.

Sanoin heille: 'Ehkä se teistä on vähän...'

Otatko sinä? - En.

'Mureke ei ole niin perinteistä.'

'Mutta se on parasta saamaanne mureketta.'

Eivätkö he pitäneet siitä? - Avasin uunin ja annoin sen levätä.

Mitä luulet tapahtuneen? - Koira taisi ottaa sen?

Niin otti. - Koira vei murekkeen.

Se pikku vintiö vei sen. - Eikä sitten ollut tarjottavaa?

Ei, valitettavasti ei ollut mitään.

Joku oli sulkenut radion.

Silloin lehmiä ei saa millään sisään. - Luulin, että ne stressaantuisivat.

Kun ne ovat tottuneet johonkin, pitää jatkaa samalla tavalla.

En voi edes vaihtaa kanavaa.

Sen pitää olla POP FM. Perunoita? - Hauskaa.

Onko ruoassa jotain vikaa? - Hyvää se on, äiti.

Ottaisitko palasen lihaa? - Ei kiitos. En syö lihaa.

Mitä minä sitten sinulle keksisin? - Et mitään. Näin on hyvä.

Ei, menen laittamaan jotain. - Ei tarvitse.

Ota edes vähän kastiketta. Tässä.

Siinä ei ole lihaa. - Ei, mutta kermaa on, eikö?

Totta kai. - En syö mitään eläinperäistä.

Että mitä? - Sehän on meidän elinkeinomme.

Olet aina syönyt paljon lihaa. Olit oikea liharohmu.

Se on totta. - Nyt olen viisastunut.

Aiheutat meille huonon omatunnon. - En ole puhunut syömätavoistanne.

En puutu teidän tekemisiinne.

Siksi vain, että... Nyt kun maapallo on käytännössä tuhoutumassa...

Taas sinä aloitat. - Ei siinä ole mitään väärää.

On väärin pilata hyvä tunnelma.

Äiti on laittanut tämän ruoan. - Ilmaston takia minä...

Olisi ollut yhdentekevää, ostimmeko me vai naapuri lihan.

Sika oli jo kuollut. Olet syönyt tonneittain lihaa elämäsi aikana.

Ei olisi pahitteeksi sinunkin vähän miettiä asiaa.

Miksi pitäisi tehdä vaikka mitä, kun Yhdysvallat ja Kiina ei välitä?

Yhdysvallat ja Kiina? Mieti omaa maata. - Tanska on pisara meressä.

Mutta mitä sinä aiot tehdä? - Nyt lopetatte!

Emme halua enää puhua tyhmästä ilmastosta.

On paljon kiintoisampaa kuulla, miten kirjailijanelämä sujuu.

Se sujuu hyvin. - Oletko kirjoittamassa jotakin?

Olen. - Romaaniako?

Kirjallista koetta. - Mielenkiintoista.

Saako siitä rahaa? - Ei, mutta se ei ole tärkeää.

Jussi Adler tienaa rutkasti. - En piittaa rahasta.

Taiteilijat saavatkin kai avustuksia. Ja me muut maksamme veroja.

Äiti, oletko kunnossa? - Anteeksi.

Se lipesi käsistä. - Älä pyytele anteeksi.

Et saa nostella raskaita, Jane.

Onko reuma pahana? - Eikä ole.

Onhan se. Sinähän popsit valtavasti lääkkeitä.

Ehkei pitäisi syödä niin paljon lääkkeitä. Se voi olla myrkyllistä.

Vaiva pitää saada rauhoittumaan. - Lääkkeillä on sivuvaikutuksia.

Haetaan toiset lasit. Isä tietää, missä ne ovat.

Missä isä on? Iver! Iver!

Onko Jannik kertonut, miten hän kosi minua?

Se tapahtui romanttisella päivällisellä.

Olimme syömässä, ja sain jälkiruoan.

Sain... Mikä sen nimi olikaan? - Paahtovanukas.

Josta rikotaan pinta.

Yhtäkkiä näin vanukkaan keskellä jotain kiiltävää.

Ja sormus putkahti esiin. - Eikä...

Ei ole totta. - Mitä?

Keksitkö sen muka itse? Todella omaperäistä.

Sanon jatkuvasti Janelle, että tämä on kaunein näkemäni sormus.