The Dinner

Tiedättekö, mistä pidän?

Vanhoista kreikkalaisista. Egyptiläisistä. Roomalaisista.

Aleksanteri Suuresta. Julius Caesarista. Kleopatrasta.

Troijan hevosesta. Gladiaattoreista. Huikeista murhista ja itsemurhista.

Vesuviuksen purkauksesta. Areenoista. Freskoista. Kylpylöistä.

Muistan ne kristallinkirkkaasti, mutta keskiaika...

Olimme siellä kolme viikkoa ja...

Oliko se kesällä? - Oli, ja osittain elokuussa.

Lintsasitko koulusta?

Joo, mutta sanoin vanhemmilleni, että...

Mutta keskiaika... Kiitävä hetki kuvottavaa sotkua.

Renessanssi: lopun alku. Nykyaika: katsokaa nyt meitä.

Ja USA:n historia. Mitä se on?

High schoolissa toivoin, että britit voittaisivat.

Että intiaanit tappaisivat pyhiinvaeltajaisät.

Että koko revohka haihtuisi savuna ilmaan.

Molemmat sisällissodan osapuolet ja sitten maailmansodat.

Ja Korea, Vietnam, Kuwait, Irak ja Afganistan.

Mitä niillä tekee? He eivät välitä.

Enkä minä. Etkä sinä.

En lähde sinne. En lähde sinne.

En lähde. - Pöytävarausta on vaikea saada.

Stan sai sen heti. Hienoa.

Et koskaan halua tavata heitä. - Olen mieluummin kanssasi kotona.

Se ravintola on naurettava. - Se kuulostaa seksikkäältä.

Ruokataidetta! Kuin Ranskassa. - Natsimiehityksen aikaan.

Saamme hienon pöydän. - Hienossa ravintolassa.

Hienoa ruokaa ja seuraa. Se maksaa.

Stan tarjoaa. Auta minua. - En tarkoita rahaa.

Se, joka ei maksa laskua, maksaa enemmän.

Selvä. - Se menee sinne.

Kiitos.

Millainen olo? - Hyvä.

Entä sinulla? - Rangaistu.

En halua tavata niitä ihmisiä.

Mikä on noin hauskaa? - Sinä.

Aina sama juttu. "Ne ihmiset".

Olet oikeassa. Ne verenimijät. Ne apinat.

Peruutetaan tapaaminen. - Ajattele, että lähdemme treffeille.

Mennään myöhemmin yömyssyille kahdestaan.

Se on kivaa.

Michaelilla on joku tyttö täällä.

Onko se paha? - Hän näyttää 25-vuotiaalta.

Hän on 20-vuotias ja kiva.

Jestas. Onko hän opiskelija? - Ei, vaan barista.

Michael juo siis nykyään kahvia? - Ei, vaan kaakaota kermavaahdolla.

Mikä sinua vaivaa? - Hän kertoo sinulle liikaa.

Vain kaiken. - Vain liian paljon.

Kohtelet häntä kuin tytärtä. Lähdetään.

Sinähän et halunnut lähteä. - Ei anneta apinoiden voittaa.

Olemme siellä liian aikaisin. - Juodaan jotain baarissa.

Siellä on jonkinlainen oleskelutila.

Ainakin netissä oli.

Rakastan sinua. - Minäkin rakastan sinua.

Rakastan todellakin. Se on lähes sietämätöntä.

Ei.

Kyllä, minulla on tiedot.

Tiedän, mitä hän sanoi. Olin paikalla.

Kongressiedustaja.

Ei.

Onko tämä oikeasti totta? - Olemme kusessa.

Isä?

Isä? - Hei.

Mitä teet täällä? - Etsin sinua.

Miksi? Mitä on tapahtunut? - Ei mitään erikoista.

Missä tyttö on? - Hänellä on nimikin.

Missä Jennifer, Michelle, Zoey... - Anna.

Olemme vain ystäviä. - Pyydä hänet tänne. Emme me pure.

Missä pyöränpumppu on? - Se on... En tiedä.

Oletko katsonut takapihan puskista? - Miksi se olisi siellä?

Meidän pitää mennä syömään hominidien kanssa.

Minkä? - Apinoiden.

Ettekö opi mitään koulussa? - Kas, purettehan te.

Löysin pumpun. - Hei, Anna.

Häivymme kohta jaloistanne.

Tupakoitko, Anna? - En.

Hyvä. Pysy kaukana tupakasta.

Jos tulee nälkä, jääkaapista löytyy syötävää.

En sano sillä, että olisit lapsi. Olet nuori henkilö.

Keittiössä on kahvinkeitin.

Sinähän olet ravitsemusalalla. - Kyllä.

No sitten.

Lohman.

Herra ja rouva Lohman eivät ole vielä tulleet.

Kyllä olemme. - Tarkoitin...

Tiedän. Olen hänen veljensä. - Anteeksi.

Hyväksyn anteeksipyynnön. Veljeni ei hyväksyisi.

Aivan. Tänne päin. - Tervetuloa.

Rouva Lohman, saammeko takkinne?

Kiitos. - Pysykää te siellä.

Tämä riittää tältä illalta. Hoiditte homman hyvin.

Kiitos. Nähdään huomenna.

Tulen mukaan. - Ei tarvitse.

En jätä sinua yksin tässä tilanteessa.

Olen tosissani, pomo. - Hyvä on.

Minua ei saa häiritä. - Selvä.

Odota. Puhelu Washingtonista. - Kuka se on?

Puhemies. - Loistavaa.

Herra puhemies, keräämme tasavertaisuusääniä. Olemme lähellä.

Tässä on valikoima nuoria vihanneksia.

Chantenay-porkkanaa, retiisejä, villifenkolia ja mininaurista-

sekä Oregonin rosmariinilla maustettua oliiviöljyä.

Rakuunalla?

Oregonin osavaltion rosmariinilla.

Luulin, että Oregonissa kasvatetaan oreganoa.

Vitsikästä. - Niin.

Tässä on myös... - Meillä ei ole aikaa. Viekää se pois.

Herkullista. - Siinä on ripaus Himalajan suolaa.

Maistuvatko siinä sodat, kulkutaudit, palopommit-

ja ripaus nälänhätää? - Älä viitsi esittää.

Hän on entinen opettaja.

Tässä on viinilista.

Ei, kampanjointi ei hidasta tahtiani. Olen entistä päättäväisempi.

Tulos selviää vielä tämän illan aikana.

Kyllä.

Stan, meidän pitää mennä. - Anteeksi, nyt täytyy mennä.

Hoidan äänet huomiseksi. Kate lähettää terveisiä.

Sinulle ja Cindylle myös. Palataan.

Herranen aika. - Mitä?

Näitkö mitä tämä pullo maksaa? - Stan ei pane pahakseen.

Hinta on moraaliton. Sodanjulistus. - Se on samppanjaa.

En juo näin kallista. Se on väärin.

Nyt he tulevat.

Ei. Kaikki on hyvin.

Kongressiedustaja, tervetuloa takaisin.

Et ollut täällä viimeksi. - Olin Ranskassa.

Hei. - Anteeksi, että olemme myöhässä.

Paul halusi tulla etuajassa. - Ei, vaan ajoissa.

Paul.

Mikä päivä. - Samat sanat.

Voimmeko mennä pizzalle? - Mikä vika tässä on?

Kaikki. - Ei mikään.

Näytät hyvältä, Paul. - Kiitos.

En yhtä hyvältä kuin veljeni, mutta minuahan ei meikkailla.

Ota vain kohteliaisuus vastaan. - Sinäkin näytät hyvältä, Katelyn.

Sinä olet oma upea itsesi, Claire.

Kiitos.

Hauska tavata. Istukaa vain.

Joskus on vaikea välttää ihmisiä.

Claire.

Näytät upealta. Emme ole nähneet aikoihin.

Velipoika. - Pääsit sentään pöytään.

Minulla on seurueeni mukana. Koulutetut henkivartijat.

Voit lakata hymyilemästä. Täällä ei ole muita. -Älä viitsi.

Oli jo aika tavata.

Mistä puhuitte?

Nautimme kiusallisesta hiljaisuudesta.

Emme puhuneet mistään. - Tänä iltana me puhumme.

Nostetaan kissa pöydälle.

Onko jokin vikana? - Täällä on paljon...

Stan. Onko kaikki hyvin? - Hän haluaa paremman pöydän.

Tämä on ihan hyvä. - Toinen huone on parempi.

Täällä on yksityisyyttä. - Kuin akvaariossa.

Tuolla on enemmän tilaa. Hetkinen.

Minä en lähde mihinkään.

Kiitos, Antonio. Olet aarre. - Ei kestä.

Nostetaan malja... kauniille vaimoillemme.

Lapsille. - Terveydelle.

Sille, että selviämme ateriasta hengissä.

Kippis.

Herroille myskikurpitsakeittoa, kandeerattuja siemeniä ja terhoja-

herneenversoja, paahdettua valkosipulia ja pecorinotuile.

Herkullista.

Rouville nuoria talvijuureksia.

Raitajuurikasta, karottiporkkanaa ja retiisejä vuohenjuuston kera.

Siinä on myös grillattua purjoa, punasalaattia, veriappelsiinia-

sekä paahdettuja ruisleivän muruja.

Juuri tätä. - Halusitteko tätä?

Hyvää ruokahalua. - Tämä näyttää ihanalta.

Talvijuurekset ovat omasta puutarhastamme.

Olen pahoillani. Korkki ei tee yhteistyötä.

Haen uuden pullon. Anteeksi. - Ei se mitään.

Verikokeen ottaa sairaanhoitaja, ei erikoislääkäri.

En ymmärrä. - Hän oli hyvin nolo.

Mitäs leikkii tarjoilijaa. - Olemme ystäviä.

Me vain syömme ruokaa. - Erittäin hyvää ruokaa.

Anteeksi. Palaan ihan kohta.

Miltä vaikuttaa? - Tarvitsemme vielä 15.

Grant on muuttanut mieltään, ja Murphy epäröi.

Vakuutuslobby haraa vastaan. - Tietysti.

Ja me olemme täällä. Miksi?

Jatka soittamista. - Et ole oma itsesi.

Onko kyse Katelynistä? - Olet tavannut veljeni.

Jätät väliin varainkeruutilaisuuden ja lähdet syömään veljesi kanssa.

Et ole koskaan perunut mitään kysymättä minulta.

Tämä on yksityisasia.

Pyrit kuvernööriksi. Mikään ei ole yksityisasia.

Tämä on. Toistaiseksi.

Tämän illan jälkeen kaikki on ohi. - Mitä on tekeillä?

Otan vastaan iskut puolestasi. - Älä ikinä tee sitä.

Älä edes sano niin. En ymmärrä, miksi...

Minun pitää ottaa tämä isku.

Jatka vain soittamista.

Laita kaikki minun piikkiini. Nimi on Stan Lohman.

Kuinka voitte? - Kiitos hyvin.

Voiko joku soittaa taksin? - Minulla ei ole rahaa kotimatkaan.

Onko sinulla, Beau? - Kolme dollaria.

Eikö sinulla ole äitisi luottokorttia? -Ei.

Saan käyttää sitä vain hätätilanteissa.

Taksit vaativat nuorilta käteismaksun.