A Prairie Home Companion

Uploaded by Sylvesteri

ROBERT ALTMANIN HUONOT VITSIT

Hiljainen yö kaupungissa, joka osaa pitää salaisuutensa.

Kuitenkin joku etsii yhä vastauksia elämän peruskysymyksiin.

Se olen minä... Tai ainakin olin.

Oli sateinen lauantai-ilta, -

ja olin juuri syönyt grillatun juustoleivän papujen kera.

Oli aika mennä tien yli töihin.

Olen yksityisetsivä. Nimi on Noir, Guy Noir.

Olin ollut kuusi vuotta tilapäishommissa.

Valvoin A Prairie Home Companion -radio-ohjelman turvallisuutta.

Siihen minut ajoi kassavaje: Perijättäriä katosi harvoin, -

eikä pohattoja löydetty kuolleina huulipunaa kauluksissaan.

Toisin sanoen olin aivan auki.

Ohjelmaa oli tehty Fitzgerald-teatterissa -

siitä asti, kun Jeesus kävi alakoulua.

Muutama sata ihmistä tuli yhä paikalle lauantaisin.

Suorana radioitavia esityksiä ei ollut tehty 50 vuoteen, -

mutta se oli jäänyt tältä porukalta kuulematta tuohon iltaan asti.

Iso teksasilaisyhtiö oli ostanut radioaseman.

Cruett-niminen kaveri oli tulossa sulkemaan talon, -

jonka tilalle rakennettaisiin parkkipaikka.

Kaikki tiesivät lopun tulevan, mutta siitä ei puhuttu.

Keskilännessä uskottiin, että pahan voi väistää vaikenemalla.

Minä en usko siihen, mutten olekaan täältäpäin.

Minä pysyttelen joukon laitamilla ja pidän silmäni auki.

Oli viimeinen iltani siinä työssä, -

ja tunsin, että siitä saattaisi kehittyä mielenkiintoinen.

Chicagossa tein töitä ennen...

Käyn jakamassa leivät. - Lähde vielä kun voit.

Chicagossa tein töitä ennen Enää siellä työssä käy en.

Astui puotiini nainen kuin posliinii -

ja kysyin, mitä laitettais.

Hän sanoi: "Nuo lasit." Niin häntä nuolasin.

Enää siellä työssä käy en. - Kuulkaa, pojat...

Molly! Jestas, että säikäytit minut.

Missä kynäni on? Näytän pari muutosta. Panin sen tähän.

Missä näit sen? - Se oli tässä.

Tuossa. - Älä sohi siinä! Viekää tuo takaisin.

Vaimo tulee varmasti mustasukkaiseksi.

Ota vielä toinen. - Tuleeko hän studiolle?

Hei, Guy. Mitä kuuluu? Autatko vähän?

Käske jonkun viedä T-paidat tiskille. - Tapahtuu.

Jo on aikakin! Saan vielä sydänkohtauksen takianne. - Hei, Al!

Korjattu ohjelma! Mikä vika vanhassa oli? - Miltä tuntuu?

Antakaas ääninäyte, pojat! Rhonda on täällä!

Vauhtia nyt, äiti. - Mikä tuo kappale on?

Tuo on se "Honolulun mamma vaan tanssi pyjamassaan."

Tuo on Carter Familyn laulu. - Minkä?

Carter Family oli perheyhtye kuten mekin, mutta kuuluisa.

Miten pitkään olet tehnyt tätä? - Pukenut housujani, vai?

Kuinka kauan olet ollut radiossa?

Yli 30 vuotta. Aloitin Mark Twain -päivillä Mississippi-joella.

Minut pestattiin esittämään Huck Finniä.

Kuljetin ihmisiä lautalla Mississippi-joen yli, -

ja yksi heistä meni höyrylaivan vanaveteen.

Herra Keillor, teitä odotetaan.

Onko tämä se juttu kaverista, joka roikkui leijasta housut kintuissa?

Ei ole. Siinä oli ponttonialus.

Voi tuota taloa! Hyvästi, vanha talo. Hyvästi, vanha kuisti.

Hyvästi, vanha...Guy. Kuule, mitä talolle tehdään? - Äiti!

Ehkä eilen tuotu jätelava liittyy jotenkin siihen.

Hyvänen aika.

Otin sinulle sen sievän mekon. - Sanoin jo, etten pidä siitä!

Sovita sitä, jotta näen sen ylläsi. - Enkä! Se on oksennuksen värinen!

Soderbergin ukko oli sillä lautalla.

Hän putosi kaiteen yli jokeen, ja minä menin perässä.

Hän ei osannut uida, joten kiskoin hänet rantaan.

Pelastit hänet. - En oikeastaan. Siinä oli matalaa.

Hän ei huomannut sitä, koska hinasin häntä nilkoista.

Hei, hauska nähdä teitä! Tulen ihan kohta.

Missä laukkuni on? - Tuossa. Minä toin sen tänne.

Kuuntele nyt, äiti. - Se on tuossa, Yolanda.

Voisin vannoa... Aivan ahdistaa.

Onpa kuuma! - Meillähän on vielä paljon aikaa.

Ukkoko pestasi sinut WLT:hen? - Hänen veljensä.

Art Soderberg. - Art Soderberg antoi sinulle työtä!

Varhaisaamun ohjelmasta. - Rise And Shine Wilmer Scottin kanssa.

Meilläkin oli aamushow! - Breakfast at the Bunkhouse.

Tv-ohjelma, jossa näytettiin piirrettyjä lapsille.

Tämä tuli viideltä. Se oli vähän kuin gospel-ohjelma. - Nostatusohjelma.

Wilmer Scott juonsi sitä. - Eikös hän ollut kuuluisa lentäjä?

Oli hän. Hän lensi ensimmäisenä yksin Mississippin alusta loppuun.

Se oli hänen Wilbur-veljensä. - Niin. Wilbur.

Hän lensi New Orleansista Memphisin kautta Itasca-järvelle.

Perillä hän yritti ampua merkkiraketin suljetusta ikkunasta.

Hän oli ensimmäinen siviili, joka ampui itsensä alas! - Se oli Wilbur.

Keksit koko jutun. - Hän putosi järveen kunnian hetkellä. Wilmer.

Wilmer oli radiojuontaja. - Hän juonsi Rise And Shine Show'ta.

Herra Keillor, Al saa pian halvauksen. - Tulen heti.

Miten hän ehti lentää ja esiintyä radiossa? - Puhut nyt Wilburista.

Hän oli jo kuollut.

Esiinnyimme koiran kanssa, kun Wanda ja Connie olivat mukana.

Se ulvoi, kun me lauloimme! - Siinä vasta oli koira!

Muistelen Rustya usein. - Niinkö?

Kerro Gladys-tädille, kerro tädille... - Niin se meni!

Kerro, että tädin koira kuoli pois.

Vanha, ruskea Rusty Vanha, ruskea Rusty.

Rusty pani maate ja noin vain kuoli pois.

Se aloitti merkistä.

En tiedä, kumpi säesti kumpaa.

Se jahtas oravia, jahtas oravia... - Kaksi minuuttia lähetyksen alkuun.

Yhden niistä söi ja sitten sairastui.

Se oli mätä varmaan, se oli mätä varmaan.

Se oli mätä varmaan, kun Rusty kuoli pois.

Voi taivas!

Hyvä luoja! Nyt se alkaa! Synnytys alkaa!

Minä tunnen, että se tulee! Vauvani syntyy likaiselle lattialle!

Rauhoitu. - Ei vaiskaan.

Senkin huijari! Auttakaa hänet ylös.

Melkein soitin hätänumeroon! - Anteeksi. He eivät kuunnelleet.

Nyt töihin! - Wilmer Scott...

Wilmer Scott hypnotisoi kanoja suorassa lähetyksessä.

Kuka Wilmer Scott? - Hän juonsi Rise And Shine Show'ta.

GK aloitti radiouransa siinä.

Hypnotisoiko hän kanat radiossa? - Täällä, ei Rise And Shinessa.

Muistatko, kun hän hypnotisoi ne kanat?

Ne olivat kiinalaisia. - Kung po -kanaa.

Tänne päin. - Piscacadawadaquoddymoggin.

Mitä? - Se oli aamuohjelman sponsori.

Aineksina puhveliheinä, sassafras- mehu ja viljasta tehty alkoholi.

Mikä sen nimi oli? - Piscacadawadaquoddymoggin.

Niinhän minä sanoin. - Muistatteko mainoslaulun?

Piscacadawadaquoddymoggin! Rohdosvalmiste.

Mennään nyt. - Wilmer Scott joi sitä kahvikupistaan joka aamu.

Sitten hän lopetti juomisen ja radiotyön. - Hevoset karkaavat.

Miten hän lopetti juomisen? - Noin vain.

Lähetys alkaa. - Hän alkoi kasvattaa kanoja. Kiinalaisia näytöskanoja.

Hyvää lauantai-iltaa ja tervetuloa suoraan lähetykseen!

Kuuntelette WLT:tä, mukavaa paikalliskanavaa.

Noir, missä olet lorvaillut? - Autoin Johnsonin tyttöjä.

Sinun pitäisi vahtia ovea. - Mikä hätänä?

Joku hullu nainen soitti. - Ei hän niin hullu ole.

Hän kävi täällä iltapäivällä.

Minkä näköinen hän on? Voitko kuvailla häntä? - Todellakin.

Hän on kaunis. Hänen tukkansa...

Sitä Luoja tarkoitti sanoessaan: Tulkoon... - Tukka.

Juuri niin.

Hänen hymynsä oli suloinen kuin hunaja pannukakuilla.

Hänen poplarinsa oli niin valkea, että sadetta nolottaisi kastella se.

Hame oli niin tiukka, että alusvaatteiden kirjailut näkyivät.

Niissä luki: "Pestävä haaleassa vedessä. Kevyt linkous."

Keksit tuon. - Hänen t-paidassaan oli Mount Rushmoren kuva.

Varsinkin Jefferson ja Lincoln näyttivät paremmilta kuin koskaan.

Pullistuneilta, mutta tyytyväisiltä. Ymmärrät kai.

Oli kunnia istua siinä ja hengittää ilmaa, -

jonka hän oli niin kevyesti hengittänyt ulos.

Vaihtaa ilmaa keskenämme, niin sanoakseni.

Mitä hän halusi? Sanoiko hän mitään? - Kuka?

Se nainen! - Hän etsi presbyteerikirkkoa.

Hölmönä neuvoin tien, ja hän poistui elämästäni.

Yhtä nopeasti ja seksikkäästi kuin saapuikin.

Oletteko kyllästynyt silliinne?

Eikö se enää vastaa odotuksia, jotka asetatte kalasäilykkeelle?

Kokeilkaapa Jens Jensonin silliä, -

joka on pyydetty Superior-järvestä ja valmistettu norjalaiseen tapaan.

Saisiko tuota pienemmälle?

Arvatkaa mitä? Aion värjätä tukkani punertavanvaaleaksi.

Olisi pitänyt tehdä se vuosia sitten.

Olisi pitänyt lähteä Chicagoon, kun äiti kuoli. Olisi pitänyt.

Jos jostain aikeesta luopuu, se jää useimmiten tekemättä.

Mitä sinä kirjoitat? - Runoa.

Vai että runoa. Mistä se kertoo? - Itsemurhasta.

Vai niin.

Tiedät, mitä minä ajattelen. - Tiedän. Ei tarvitse kertoa.

Pitää olla kiitollinen kaikesta, mitä tapahtuu. Se toi meidät tänne.

Ellei olisi elänyt kaikkea kokemaansa, -

tämä hetki ei olisi sellainen kuin se on.

Pettymystä ei auta hautoa. - Ei niin. Tuo on upea asenne.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Jokainen tapahtuma on askel eteenpäin ja johtaa jonnekin.

Anteeksi nyt, etten lankea polvilleni.

Niin minä ajattelen.

Lue minulle pätkä runostasi. - Se ei ole vielä valmis.

Hyvä on.

"Yksinpuhelu suruiselle kitaralle."

"On helppo kuolla. Kuin hyppäisi siniseen ja vilkuttaisi Jumalalle."

"Jumala on rakkaus, muttei keskeytä puuhiaan siepatakseen sinut."

"Kun panet letkun pakoputkeen," -

"älä luule saavasi paahtoleipää, kun heräät. Paahtoleipä olet sinä."

Mikä sen laulun nimi oli? - Piditkö siitä?

En lainaa autoani sinulle ihan pian. Letku pakoputkeen!

Kiitoksia. Haluan laulaa teille laulun.

Sen nimi on "Slow Days of Summer".

Lähetän sen myötä terveiset ystävilleni kotikaupunkiini, -

joka on joen varrella täältä pohjoiseen.

Sinä palasit. - Niin palasin.

Petyitkö presbyteereihin? - En, herra Noir. Minut lähetettiin tänne.

Miten voin auttaa? - Ette mitenkään. Huolehdin asiastani itse.

Teillä on mukava esitys. - Kiitos. Pidämme siitä itsekin.

Uskotteko ajan ja hengen kyllyyteen? Useimmat eivät usko.

Teidän olisi hyvä avata sydämenne ajan ja hengen kyllyydelle, -

joka kannattelee ja tukee meitä kaikkia maailmassa.

Kuten haluatte.

Kiitos, pojat.

Sitten kiersimme taas maatalousnäyttelyitä.

Pojat tirkistelivät, kun vaihdoimme vaatteita vessassa.

Muuta hauskaa siinä ei ollutkaan. Lauloimme ulkona sääskien keskellä.

Muistatko? Tämä on tosi juttu, Lola. Kerran sudenkorento lensi suuhuni.

Näin iso. Luulin sitä linnuksi. - Minkä ikäinen olit?