Jim Jefferies: BARE (Jim Jefferies: Bare)

NÄYTTÄMÖN OVI VAIN HENKILÖKUNNALLE

Hyvä yleisö, toivottakaa tervetulleeksi

Jim Jefferies!

Hei!

Istukaa alas. Istukaa.

Kiitos, Boston. Kiitos tuosta.

Todella herttaista.

Olet mahtava!

Kiertueeni on lopuillaan.

On mahtavaa olla kiertueella, koska minulla on nyt lapsi.

Joten

on mukavaa päästä pois kotoa aina kun mahdollista.

Sain tyttöystäväni raskaaksi tunnettuamme kaksi kuukautta.

Joten...

Kiitoksia. Päätöksiä elämässä.

Hän on mukava tyttö, ja rakastan häntä jollain tapaa.

Tyttöystäväni

on herttainen mutta surkea tarinankertoja.

Itse olen loistava tarinankertoja,

joten hänen puheensa ärsyttävät.

En tiedä, tuleeko siitä ongelma tulevaisuudessa,

mutta se on ongelma nyt, enkä usko, että tilanne kohenee.

Kerron esimerkin.

Olin autossa.

Poikani Hank nukkui takapenkillä.

Ajoimme tietä pitkin. Madonna lauloi radiossa.

Tyttöystäväni alkoi jutella:

"Bailasin aikoinaan Madonnan kanssa."

Kysyin: "Mitä, milloin?"

Hän toisti: "Juhlin Madonnan kanssa."

Kerron vähän lisätietoja.

Tyttöystäväni työskenteli mallina Miamissa.

En kehuskele. Emme tavanneet mallivuosina.

En saanut kokea niitä vuosia.

Olen nähnyt valokuvia. Oikein vaikuttavia.

Sanoin: "Bailasit siis Madonnan kanssa.

Madonna piti isoja pirskeitä ja kutsui malleja, niinkö?"

Hän siihen: "Ei. Vain minut ja muutaman muun."

Sanoin: "Kerro vähän tarkemmin."

Hän jatkoi: "Tapailin Miami Heatin sentteriä."

Heti kun kuulee, että oman lapsen äiti

tapaili aikoinaan NBA:n sentteriä,

vaikka sen koko ei olisikaan aivan suhteessa miehen pituuteen...

Silloin alkaa ajatella kaikenlaista.

Ensin mieleen tulee: "Siksi pillusi on niin tohjona."

Se on tärkeä juttu.

"Sen takia lapsemme syntyi, kun kävelit.

Asia selvä."

Hän siis sanoi: "Tapailin Miami Heatin sentteriä.

Hänen paras ystävänsä Dennis Rodman tapaili Madonnaa,

ja me kävimme usein Madonnan luona."

Tyttöystävä jatkoi: "Erään kerran

olimme nelistään Madonnan luona.

Olimme ihan pöllyssä. Yksi asia johti toiseen..."

Huusin: "Turpa kiinni!"

Hän kysyi: "Mitä?"

Sanoin: "Tiedän, mitä tuo meinaa.

Aloitte siis panna toisianne!"

Hän siihen: "Niin. Me aloimme--" "Iho umpeen!"

Hän ihmetteli: "Mitä sinä siitä välität?" Sanoin: "Olet lapseni äiti!

En halua kuvitella, että yli parimetrinen koripalloilija panee sinua,

kun nuolet Madonnan lihaksikasta vaginaa,

ja Dennis Rodman hiplaa nurkassa tatuoitua kulliaan..."

Hän sanoi: "Olet typerä.

Mitä sinä siitä välität?

Olet juhlinut enemmän kuin minä."

Sanoin: "Tuo ei ole totta.

Olen ryypännyt paljon enemmän kuin sinä,

mutta en ole takuulla bailannut enemmän kuin sinä.

Ryyppään usein yksin.

Sitä ei voi pitää juhlimisena."

Minulla oli vaikeuksia menestyä aloitellessani koomikkona.

Huonosti menestyvät aloittelevat koomikot juhlivat näin.

Kello on viisi maanantaiaamuna.

Olemme kaksiossa.

Seitsemän seisoo sohvapöydän ympärillä

ja yrittää pärjätä kahdella grammalla kokaiinia.

Pöydän päässä oleva kertoilee salaliittoteorioita,

ja me muut pohdimme, mistä voisi löytyä naisia.

Yksi on keksinyt suunnitelman.

Se on tällainen:

"No...

Sairaanhoitajien vuoro loppuu pian.

Jos seisomme ensiapupoliklinikan edessä,

ehkä he ilahtuvat seitsemästä hassusta tyypistä."

En ole-- En ole bailannut kuin malli.

Olen bailannut elämässäni kahdesti. Kahdesti.

Siis bailannut kunnolla.

Olen käynyt ulkona mutta juhlinut kunnolla vain kahdesti.

Jos todella juhlii--

Useimmat eivät koskaan koe sitä. Se on mahtavaa.

Niin voi käydä vain Las Vegasissa,

ja mukana pitää olla julkkis.

En ole kuuluisa,

mutta olin superjulkkisten kanssa.

He veivät minut juhliin yökerhoon.

Yökerhon

takana on todellinen yökerho,

joka on tämän lavan kokoinen, vain pieni huone.

Siellä takana voi--

Siellä rohkaistaan vetämään huumeita,

ja jos ottaa vain hitusen avaimen päällä,

he sanovat: "Eikä. Käytä pöytää, älä käytä..."

Minä siihen: "Ai, anteeksi."

Se on aluksi hämmentävää.

Sitten vartijat raahaavat naiset muualta yökerhosta siihen huoneeseen.

Heidät tuodaan sinne...

Voi tehdä näin. Voi...

Noin.

Sitten naiset raahataan pois.

Se on elämän paras kokemus.

Kun mies juhlii noin rankasti, katuu monia asioita,

sillä pitää antaa paljon tippejä.

Aamulla herää kamalassa krapulassa

ja voivottelee kavereilleen: "Voi luoja.

Kylläpä juhlittiin tosi rankasti. Tuhlasin 5 000 dollaria."

Kun kuuma kimma juhlii niin, hän sanoo aamulla:

"Voi luoja.

Kylläpä juhlittiin tosi rankasti. Tienasin 5 000 dollaria."

Siihen liittyy aivan erilainen tunne,

jota naiset eivät varmaan koskaan--

Asia on näin.

ssa yritetään korottaa minimipalkka

16 dollariin tunnilta tai jotain.

Aina kun asiasta aletaan kiistellä,

sanotaan: "Vielä tänäkin päivänä

naiset ansaitsevat vain 70 % miesten palkasta töissä."

Se on tietysti inhottavaa.

Miten naiset julkeavat ansaita niin paljon?

Siis...

Kerron tänä iltana monia vitsejä, joista en ole tosissani,

mutta tähän asiaan suhtaudun intohimoisesti.

Naiset eivät saa ansaita töissä yhtä paljon kuin miehet.

Olen pahoillani.

En ole naisia vihaava paskiainen.

En tarkoita, etteivätkö naiset ole yhtä ahkeria.

He ovat varmasti.

En tarkoita, että he eivät tee töitä yhtä hyvin.

Tarkoitan,

että he eivät ole oikeutettuja tienaamaan samaa kuin mies.

Eikö vain?

Miehet tarvitsevat 30 % lisää tarjotakseen aterioita, juomia,

lippuja Jim Jefferiesin esitykseen ja muuta!

Jotkut naiset täällä varmaankin toteavat:

"Maksan juomani. Ostin pääsylippuni."

Älkää kuvitelko, ettemme pidä rumista,

sillä me pidämme.

Eikö vain? Me pidämme.

Mutta yhteiskunnassa ei voi muuttaa joitakin pikkuasioita.

Miehillä on ylimääräisiä kuluja, joita ette ymmärrä.

Jotkin juhlapäivät ovat vain naisia varten.

Ystävänpäivä on vain naisille.

Se on muka romantikoille,

pareille tai muille.

Se on vain naisia varten.

Yksikään mies ei innostu ystävänpäivästä.

Yksikään mies,

joka näkee ystävänpäiväkoristeita ostoskeskuksessa,

ei sano: "Ystävänpäivä on tulossa!"

Jokaisella miehellä on mielessään ystävänpäivään liittyvä yhtälö,

ja se on tällainen:

"Paljonko minun täytyy tuhlata rahaa tänään,

jotta et ole vittumainen?"

Eikä siinä kaikki.

Äitienpäivä!

Koimme äitienpäivän, kun poikani oli puolivuotias.

Oli tyttöystäväni ensimmäinen äitienpäivä.

Hän mietti: "Mitähän saan äitienpäivälahjaksi?"

Sanoin: "Et varmaan mitään, saatana.

Pojalla ei ole rahaa. Hän on puolivuotias.

Mitä hän muka ostaa sinulle?"

Tunnin sisällä hänen ystävänsä tulivat kylään,

aivan sattumalta,

ja kertoivat, miten paha ihminen olin

ja miten tärkeä äitienpäivä on uudelle äidille.

Joten kävin ostamassa hänelle cappuccino-koneen,

koska oletin, että Hank olisi halunnut äidilleen sellaisen,

ja kirjoitin kortin.

En ole kusipää. Kirjoitin kortin. Olen oikeakätinen.

Käytin vasenta kättäni. Jokainen uusi isä tietää tämän.

Pitää ottaa värikynä ja kirjoittaa:

"Hyvää äitienpäivää.

Rakkaudella, Hank."

Tavasin: "H-A-N..."

Sitten kirjoitin K-kirjaimen väärinpäin, koska poika on ääliö.

Tiedän, että täällä olijat

ajattelevat: "Isillä on isänpäivä."

Isänpäivä on puppua.

Se on täyttä paskaa.

Kun isänpäivä koitti, tyttöystäväni sanoi:

"Mitä haluat isänpäivälahjaksi?"

Vastasin: "En mitään.

Älä huolehdi siitä. En halua mitään."

Hän siihen: "Älä nyt. Sinun pitää saada jotain."

Sanoin: "Ihan totta. En halua mitään." Hän jatkoi: "Kerro."

Sanoin: "Ne ovat minun rahojani.

Älä koske niihin. Jätä rahani rauhaan.

Miten vaikeaa se muka on?

Antaisitko rahojeni olla rauhassa vuorokauden ajan?

Se olisi lahja."