Tangled

Tämä tarina kertoo, miten kuolin.

Älä huolestu, tämä on hauska tarina. Eikä se oikeastaan edes ole minun.

Tämä on tarina tytöstä nimeltä, Tähkäpää.

Ja se alkaa auringosta.

Olipa kerran pieni auringonsäde, joka putosi taivaasta.

Ja tästä pienestä auringonsäteestä kasvoi kultainen taikakukka.

Sillä oli voima parantaa sairaat, ja vammautuneet.

Hei, näetkö tuon vanhan naisen tuolla?

Hänet kannattaa muistaa.

Hän on tavallaan aika tärkeä.

Tuota, kauan sitten kaukana täältä, oli valtakunta.

Sitä hallitsivat rakastettu kuningaspari.

Ja kuningatar oli synnyttämässä,

Mutta hän tuli sairaaksi, siis tosi sairaaksi.

Häneltä alkoi aika loppua.

Ja silloin on yleensä aika toivoa ihmeitä.

Tai siis tässä tapauksessa, taikakukkaa.

Ha, sanoinhan että hänellä on merkitystä.

Sen sijaan, että jakaisi auringon lahjan,

tämä nainen, äiti Gothel, kätki sen parannusvoiman

Ja käytti sitä itse pysyäkseen nuorena satojen vuosien ajan.

Hänen tarvitsi vain laulaa erityinen laulu:

*Kukkanen, mulle säteile, anna voimas paistaa *

*Käännä kelloa taaksepäin, tuo mulle mikä kerran oli mun*

*Mikä kerran oli mun *

Tajusit varmaan. Hän laulaa sille, hän tulee nuoreksi, pelottavaa eikö?

Kultaisen kukan taika paransi kuningattaren.

Syntyi terve tyttövauva, prinsessa

Jolla oli kaunis kultainen tukka.

Tässä vihje:.

Siinä on tähkäpää.

Syntymää juhlistaakseen, kuningaspari päästi lentävän lyhdyn taivaalle.

Ja juuri sillä hetkellä, kaikki oli täydellistä.

Ja sitten se hetki oli ohi.

*Kukkanen, mulle säteile, anna voimas paistaa*

*Käännä kelloa taakse... * HUH!

Gothel murtautui linnaan, varasti lapsen ja noin vain... katosi.

Koko valtakunta etsi ja etsi, mutta ei löytänyt prinsessaa.

Syvällä metsässä tornin kätkössä

Gothel kasvatti lapsen omanaan.

Gothel oli löytänyt uuden taikakukan.

Mutta tällä kertaa hän oli päättänyt pitää sen piilossa.

Miksen voi mennä ulos?

Ulkomaailma on vaarallinen.

Täynnä hirveitä, itsekkäitä ihmisiä.

- Sinun pitää pysyä täällä, missä olet turvassa. Ymmärrätkö, kukkaseni? - Kyllä, äiti.

Mutta tornin muurit eivät voineet peittää kaikkea.

Joka vuosi hänen syntymäpäivänään, Kuningaspari lähetti tuhansia lyhtyjä taivaalle.

Toivoen, että jonain päivänä heidän kadonnut tyttärensä palaisi.

Hmm, Luulenpa ettei Pascal ainakaan täällä piileksi.

SAINPAS!

Se on 22 minulle.

Miten olisi 23 voittoa, neljästäkymmenestäviidestä?

Okei, no, mitäs tehtäisiin?

Ei, enpä usko.

Minä tykkään olla täällä, ja niin sinäkin.

Hei, Pascal, ei siellä niin kamalaa ole.

*Kello seiskalta ylös hommiin*

*Lattiat ensin puhtaaksi lakaistaan*

*Putsaa kiillota, pyykkää ja moppaa. *

*Lakaise taas ja vasta vartti mennyt on. *

*Joten luetaan kirjat muutamat. *

*Pari maalausta galleriaan. *

*Soitan kitaraa ja kokkailen mut ihmettelen vaan. *

*Milloin mun elämäni alkaakaan. *

*Jälkeen lounaan palapeliä, tikkaa ja leivontaa. *

*Paperimassaa, balettia ja shakkia.

*Ruukkuja, puhetta vatsasta, kynttilöitäkin. *

*Voimistelen,piirustelen. Kiipeilen, puvun ompelen, luen kirjat uudestaan. *

*Jos aikaa jää, maalaan uudestaan seinän jonkin, varmaan tilaa jossain on. *

*Siten harjaan,harjaan harjaan, ja vieläkin harjaan tukkaa. *

*Jumissa siellä, missä aina ollut oon. *

*Ja mä vain ihmettelen, ja ihmettelen... *

*Koska elämäni alkaa?*

*Huomisiltana, valot palaavat. *

*Niinkuin mun synttärinä, vuonna jokaisena. *

*Millaista siell'on, missä hehkuvat nuo?*

*Nyt kun vanhempi oon, Saattais äitini mun päästää mun menemään. *

Voisin tottua tähän näkymään.

- Ryder, vauhtia. - Hetki vaan.

Jep, totuin jo siihen. Pojat, tahdon linnan!.

Tehdään tää valmiiksi, niin voit ostaa oman.

Heinänuhaa?

Joo.

Odota. Heei, odota!

Etko osaa kuvitella minua omassa linnassa?

Mä ainakin voin.

Mitä kaikkea ollaankin jo nähty ja kello on vasta kahdeksan.

Herrat, tämä on suuri päivä.

Nyt se tapahtuu. Nyt on suuri päivä, Pascal.

Viimeinkin teen sen.

- Aion kysyä häneltä. - TÄHKÄPÄÄ!

Laske tukkasi alaaas.

On aika.

Tiedetään. No niin, älä anna hänen nähdä sinua.

Tähkäpää, en tule yhtään nuoremmaksi täällä!

Tullaan, äiti.

Hei, tervetuloa kotiin, äiti.

Voi Tähkäpää, miten onnistut tekemään sen joka ainoa päivä,

Virheettömästi. Se näyttää rasittavalta, kultaseni.

No, eihän se nyt mitään...

No mikä siinä sitten kestää?

Voi kultaseni, kunhan kiusoittelen.

Jaha... muuten, äiti: Huomenna on tosi suuri päivä, niinkuin tiedät.

Tähkäpää, katsos peiliin. Tiedätkö mitä näen?

Näen vahvan, itsevarman, kauniin nuoren naisen.

Hei katso, sinäkin olet siinä.

Okei, äiti. Niinkuin sanoin, niin huomenna...

Kukkaseni, äiti on nyt vähän väsynyt.

Laulasitko minulle kultaseni?

- Puhutaan sitten. - OH! Tottakai, äiti.

- Tähkäpää! - Niin, äiti,

Niinkuin jo sanoin, huomenna on aika suuri päivä, etkä juurikaan vastannut,

Joten kerronpahan vain sitten. On minun synttärini!

Ei, ei voi olla.

Muistan ihan tarkkaan Se oli viime vuonna.

Se onkin hassu juttu synttäreissä. Ne on niinkuin joka vuosi.

Äiti, minä täytän kahdeksantoista.

Ja ajattelin kysyä, mitä oikeasti haluan synttärilahjaksi.

Oikeastaan haluaisin...

Tähkäpää kiltti, älä mutise.

Tiedät mitä ajattelen mutinasta.

Pälä pälä pälä. Ärsyttävää.

Kunhan kiusaan, olet ihastuttava Rakastan sinua niin paljon, nuppuseni.

Ääh, haluan nähdä ne leijuvat valot.

Mitä?

Niin, vähän ajattelin, jos veisit minut katsomaan niitä.

Olen tehnyt tähdistä kartan, ja ne ovat aina paikallaan.

Mutta nämä ilmestyvät joka vuosi minun syntymäpäivänäni, äiti.

Ja vain silloin.

Ja minusta vain jotenkin tuntuu, että

Ne ovat siellä minua varten.

Minun täytyy nähdä ne, äiti. Eikä vain ikkunastani.

Henkilökohtaisesti.

Tahdon tietää, mitä ne ovat.

Haluat mennä ulos?

Voi miksi, Tähkäpää?

Katso nyt itseäsi hauras, kuin kukkanen.

*Vielä pikku taimi vain, siemen vasta itänyt. *

- *Tiedät kyllä, miks täällä tornissa ollaan* - Kyllä mut...

*Juuri niin turvassa sinut pitääksemme, kulta. *

*Arvasin kai tulevan tämänkin päivän. *

*tiesin, että pian tahdot pesän jättää. *

- *Pian, muttei vielä. Äiti tietää parhaiten*

*Äiti parhaiten tietää,*

*Äitiäs vaan kuuntele. *

*Maailma pelottava on. *

*Äiti parhaiten tietää. *

*Jonain päivänä kaikki menee pieleen, usko vaan. *

*Pahikset ja roistot, myrkkykasvit, suotkin. *

*Ihmissyöjät, käärmeet, ja ruttokin vielä. *

*Isot koppiaiset, miehet terävin hampain. *

*Ja lopeta! Ei enää! Saat minut tolaltain. *

*Äiti on täällä, Äiti pitää huolta. *

*Tässä, kulta ehdotus:*

*Unohda draama, pysy luona mamman. *

*Äiti parhaiten tietää. *

*Äiti kaiken tietää. usko vaan kun sanon. *

*Yksinäs pärjää et. *

*Vajaapukuinen, kypsymätön, kömpelys,*

*Sut elävältä siellä syödään. *

*Lapsellinen, tosi epäsiisti. *

*Ja vielä lihovankin näyttäis. *

*Sanonpahan vaan, koska susta tykkään. *

*Äiti ymmärtää, Äiti sua auttaa. *

*Yhtä sulta pyydän vaan. *

- Tähkäpää? - Niin?

Älä enää pyydä päästä täältä tornista. Ikinä.

Kyllä, äiti.

Rakastan sinua niin paljon.

Rakastan sinua enemmän.

Rakastan sinua kaikkein eniten.

Äläkä sitä unohda.

*Tai muuten saat katua. *

*Äitiiiiii. *

*Parhaiten tietää. *

Heippa, nähdään pian kukkaseni.

Täällä ollaan.

ETSINTÄKUULUTUS ELÄVÄNÄ TAl KUOLLEENA Flynn Ryder, varas

Ei, ei ei. Tämä on kamalaa tosi, tosi kamalaa.

Ne ei vaan saa mun nenääni oikein.

Ketä kiinnostaa.

No helppo teidän on sanoa.

Te jätkät näytätte upeilta.

Jaaha, okei, auttakaa mut ylös niin kiskon teidät perässä.

Anna ensin laukku tänne.

Täh... siis mä...

En voi uskoa, kaiken sen jälkeen mitä on koettu,

te ette luota muhun.

Autas meidät nyt ylös, kaunis poika.

Sori, mun kädet on täynnä.

Häh?

- Hanki laukku takaisin, keinolla millä hyvänsä. - Kyllä, sir!

Nyt saatiin hänet, Maximus.

Anna mennä, kirppusirkus.

Ei.

Ei, lopeta. Anna... olla!

Tänne se.

Vihdoinkin yksin.

Okei, okei, okei, komerossani on ihminen.