Chompoo: Lost​ &​ Forgotten​ (คดีชมพู่:​ เด็กหายที่ถูกลืม)

Mukdahanissa yleisö on mukana etsimässä Chompoota,

kolmevuotiasta tyttöä, joka katosi kotoaan jälkeäkään jättämättä.

Aluksi pidimme sitä tavallisena lapsen katoamistapauksena.

Mutta siitä tulikin merkittävä tapaus, joka kiinnosti koko maata.

Hyvät katsojat, Chompoon…

Viranomaiset lähettivät heti joukkoja avuksi.

Häntä etsittiin yötä päivää metsistä ja vuorilta.

Mutta mitään ei löytynyt.

Kuulimme yhteensä 384:ää todistajaa.

Jos joku sieppasi hänet, on sieppaaja täysin sydämetön.

Phon oli hänen setänsä.

Yhtäkkiä pikkutytön tapaus muuttui kauneuskilpailuksi.

Phon, katso kameraan. Näytät komealta.

Hei, herra Phon! -Rakastamme Phon-setää!

Sanoin: "Voisit olla tähti."

"Tao Ngoi", Jintara ja Phon!

Phon-setä!

Tanssitaan.

Tubettajat kokoontuivat.

Palasit juuri. Annahan, kun halaan. -Hienoa.

Kaikki huomio oli Phonissa.

Kuin olisi unohdettu, mitä lapselle tapahtui.

Nopeus.

CHAIPHON WIPHA PHON-SETÄ, CHOMPOON SETÄ

Onko ääni valmiina? Kuvaus.

Hyvää päivää.

KADOKSISSA JA UNOHDUKSISSA

Kun muutin Kok Korkiin, se oli kuin piilotettu kaupunki.

Yhteyttä ulkomaailmaan ei ollut.

KOK KORKIN KYLÄ, THAIMAAN KOILLISOSA

ANAMAI WONGSRICHA CHOMPOON ISÄ

Olemme riippuvaisia toisistamme. Autamme toisiamme. Minä sinua ja sinä minua.

THORN KYLÄLÄINEN

Kaikki tuntevat toisensa.

Kyläläiset ovat sukua keskenään, mutta useimmat miehet ovat vävyjä.

Olemme köyhiä, mutta onnellisia.

Kun on padallinen ruokaa, jaamme sen.

Lapsemme, sukulaiset ja Chompoo söivät yhdessä.

Pieni Chompoo-parka. Kuinka joku saattoi tehdä hänelle niin?

Totuus siitä, mitä Kok Korkissa tapahtui…

Minä ja ne muut, jotka olivat siellä silloin ja osallisia…

Me tiedämme parhaiten, mitä Kok Korkissa tapahtui.

Mitä muistan siitä viimeisestä päivästä…

Chompoo…

KATOAMISPÄIVÄ, 11. TOUKOKUUTA 2020, KLO 6

Nousin traktoriini lähteäkseni tasoittamaan riisipeltoa.

Chompoo tuli ulos ja huusi minulle.

Hän sanoi…

"Tule pian takaisin. Muista ostaa minulle välipalaa."

Se viimeinen kuva on jäänyt mieleeni.

En koskaan unohda sitä.

Sitten ajoin pois pihalta, työhöni, tasoittamaan riisipeltoa.

Yhdeksän tai kymmenen aikaan minulle soitettiin -

ja kun vastasin, sanottiin, että pitää kiirehtiä kotiin,

koska Chompoota ei löytynyt.

Aluksi en ollut huolissani.

Hän olisi voinut kävellä kylään tai mennä leikkimään muiden lasten kanssa.

Hän tykkäsi katsoa piirrettyjä ja leikkiä leluilla.

Hän leikki myyvänsä tavaroita.

Hän oli hyvin läheinen isosiskonsa kanssa. He pysyivät yhdessä.

Isosisko piti hänestä huolta.

Sading sanoi olleensa hajamielinen.

Hän oli pelannut puhelimellaan tai jotain ja vilkaissut Chompoota aina välillä.

Hän katsoi pois hetkeksi, ja Chompoo oli hävinnyt.

Kun katsoin hänen silmiinsä, saatoin nähdä hänen surunsa.

Hän aina huolehti siskostaan, koska he olivat aina yhdessä.

Yleensä Chompoo ei mennyt minnekään yksin. Hän ei olisi mennyt metsään.

Kun tuli ilta, minusta alkoi tuntua, ettei kaikki ollut kunnossa.

Murunen! Tule isin luokse.

Etsin nopeasti kaikkialta, minne ajattelin hänen voineen mennä.

Isä etsii sinua täällä!

Kumppanini oli kanssani.

Murunen!

Yritimme kuunnella, kuuluisiko lapsen ääntä.

Ensimmäisenä yönä en nukkunut ennen aamua.

Olin hyvin huolissani tyttärestäni. Oliko hän kunnossa,

vai olisiko joku siepannut hänet.

24 TUNTIA CHOMPOON KATOAMISEN JÄLKEEN

Mukdahanissa koko yhteisö osallistuu Chompoon etsintään.

Kolmevuotias tyttö katosi kotoaan jättämättä jälkeäkään.

Kyläläiset järjestivät etsinnän, mutta mitään ei löytynyt.

En ollut kotona sinä aamuna, kun veljentyttäreni katosi.

Kun Chompoo katosi kylästä,

sukulaiset kokoontuivat hänen äitinsä kotiin.

Hänen täytyi lähteä tuonnepäin.

Hän oli veljentyttäreni. Hän oli Taenin sukua.

Me hoidimme häntä.

Pikkuinen yhdisti meidät. Riidat loppuivat hänen vuokseen.

TAEN-TÄTI

Rakastimme toisiamme hänen takiaan.

MANOP POLSAWANG MOK-SETÄ, KYLÄLÄINEN

Joskus lapset eksyvät metsään.

Se on vaarallista. Siellä on käärmeitä ja hyttysiä.

Mitä siellä voi syödä? Ei ole ruokaa eikä vettä.

Chompoo ei lähtenyt kenenkään matkaan. Eikä mennyt kauas.

Chompoosta puhuttiin paljon. Tiedettiin vain, että hän oli kadonnut.

En kertonut pikkusiskolleni, mitä oli tapahtunut.

En halunnut hänen huolestuvan. Chompoo ei ole enää kanssamme.

Voi paska!

Yhä useampi tuli auttamaan etsinnöissä, koska emme löytäneet häntä.

Kävin vuorella neljä tai viisi kertaa sinä päivänä.

Kuninkaallisen metsäosaston viranomaiset opastivat kyläläisiä,

koska olivat paikallisia ja tunsivat alueen hyvin.

48 TUNTIA CHOMPOON KATOAMISEN JÄLKEEN

Tein julkaisun lapseni katoamisesta ja panin siihen numeroni.

CHOMPOO KATOSI 11. TOUKOKUUTA KOK KORKIN KYLÄSSÄ.

Sitten puhelimeni soi koko ajan.

JOS NÄET HÄNET TAI TIEDÄT…

Silloin häntä etsi moni ihminen.

Tutkikaa oja myös. Keskittykää ojaan ja…

Kaikki etsivät soilta ja kaikkialta Kok Korkin ympäristöstä.

Hyvä metsän suojelushenki, anna heidän löytää etsimänsä.

Oikealleko?

Seuratkaa häntä.

Shamaaneja ja munkkeja tuli sanomaan, että Chompoo on siellä tai täällä.

Kuman Ngern, Kuman Thong, Pia, Klae…

Teimme kaiken, mitä selvännäkijät neuvoivat.

SAWITREE, CHOMPOON ÄITI

Uskoitteko niihin shamaaneihin silloin? -Vaikken uskonutkaan, tein silti kaiken.

Tuli munkkeja ja… Meidän piti tehdä se kaikki -

oman mielenrauhamme vuoksi. Toivomme oli siinä.

72 TUNTIA CHOMPOON KATOAMISEN JÄLKEEN

Neljäntenä päivänä…

En pystynyt enää kävelemään, koska en ollut syönyt tai juonut mitään.

En nukkunut ollenkaan, koska etsin häntä jatkuvasti.

Minulla oli paha aavistus.

Siellä ei ollut mitään, missä istua, ja minä en syönyt enkä juonut mitään.

Joku soitti ja sanoi nähneensä kenkäparin. -Vai niin.

Hän ei sanonut, olivatko ne tytön vai pojan kengät.

Lapsen kengät, vai? -Niin hän sanoi.

Joku oli nähnyt lapsen kengät, eikä tiennyt, kenen ne olivat,

ja tuli siksi kertomaan siitä.

Chompoo! -Missä olet, kulta?

Missä olet, kulta?

Sinne meni metsänvartijoita, poliiseja ja kyläläisiä etsimään.

Ainakin 40 tai 50 ihmistä seurasi meitä sinne.

Tuntui, kuin isoissa puissa olisi henkiä, niiden lähellä meni iho kananlihalle.

Oli pimeää, joten kaikki kävelivät jonossa.

Hei! Missä olet?

Käytimme taskulamppuja pimeässä.

Murunen!

Missä sinä olet?

Käärme! -Hei!

Näimme käärmeen ja juoksimme eri suuntiin.

Ja sitten näin hänen ruumiinsa.

Me löysimme hänet. -Löysimme lapsen.

Me löysimme lapsen!

Päätin soittaa ystävälleni, joka oli mennyt sinne.

Hän oli sanaton.

Hän hiljeni hetkeksi ja käski sitten minua valmistautumaan.

Järkytyin, kun hän sanoi sen.

Sitten sanoin hänelle: "Kerro nyt vain."

Hän sanoi, että…

tyttöseni…

oli mennyt parempaan paikkaan.

Tuntui kuin minua olisi pistetty veitsellä yhä uudestaan.

Tiesin jo, missä kunnossa lapseni oli.

Ei tarvinnut kertoa, oliko hänellä kylmä, oliko hän metsässä, nälkäinen, itkuinen.

Minä tiesin jo.

Silloin minusta tuntui…

Minulla oli hämmentäviä tunteita.

Se ei ollut sydänsurun kaltaista.

Menetin silmäteräni.

Ihmisen, jota rakastin eniten.

En halunnut elää tässä maailmassa.

Kuva Chompoosta makaamassa maassa on mielessäni edelleen.

Rukoilin Phra That Phanomia ja pyysin, että tekijä antautuisi,

olipa hänen tekonsa tahallinen tai ei.

Haluaisin hänen tunnustavan tai edes katuvan.

SAKON NAKHON

Näen yhä mielessäni, kuinka hän juoksi ja leikki tätinsä,

vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Ne ovat muistojani hänestä.

Hyvä katsojat, kolmevuotias Chompoo, jonka katoamista olemme seuranneet,

löytyi lopulta eilen, mutta hän oli kuollut.

Viranomaiset lähettivät joukkoja -

Phu Lek Fain metsään Phu Pha Yonin kansallispuistossa.

Maasto on aika jyrkkää, ja polku on vaikeakulkuinen,

koska se on hyvin kivinen.

KATOSI TÄSSÄ 1,87 KM

LÖYTYI TÄÄLTÄ

Lapsi ei olisi voinut kävellä sinne, mistä ruumis löytyi.

Kun ruumis löytyi, tiesimme heti, ettei hän olisi päässyt sinne yksin.

SARAWAT KIJPANIT TOIMITTAJA

Jonkun oli täytynyt viedä hänet.

Niinpä näytti siltä, että kyseessä oli murha.

1 390 KOMMENTTIA TOIVON, ETTÄ…

LÄHETÄ

JOKU SEN TEKI

TOIVOTTAVASTI TEKIJÄ LÖYTYY. PELOTTAVIA IHMISIÄ

TOIVOTTAVASTI TEKIJÄ SAA RANGAISTUKSEN

Koska alueella ei ollut valvontakameroita, ja se tapahtui metsässä,

saatoimme vain jututtaa silminnäkijöitä, kuten rikostutkijat aina tekevät.

Tarkastelimme myös uhrin lähipiiriä. Seurasimme heitä.

Tarkkailimme heidän käytöstään.

Katsoimme, miten he ilmaisivat tunteita, heidän kehonkieltään, kasvoja, eleitä.

Tarkastelimme kaikkea.

Tässä palasimme perusasioihin.

KANSALAISTEN POLIISI

Sen jälkeen meitä kuulusteltiin jatkuvasti.

Vastasimme kaikkiin poliisin kysymyksiin totuudenmukaisesti.