Wolves

Neljäkymmentäviisi!

Ja...

Hike!

Paska, katsokaa miten se menee!

Tässä sitä ollaan...

Pelataan palloa, pärjäillään,

koulun kuumin tyttö.

Hienoa, vai mitä?

Elämä on hanskassa.

Kuinka tyhmä sitä täytyy olla,

että luulee sen pysyvän aina sellaisena?

Kuin unta, eikö?

- Luulee, ettei koskaan tarvitse oppia siitä

tai käydä läpi helvettiä,

koska kyllä se on edessä.

Mutta joka tapauksessa... - Hike!

Mikä tuo oli?

Richards, ryhdistäydy.

- Varo vähän, mies. Ensi kerralla 15 jaardia.

- Älä viitsi, jalka lipesi. - Jaa-jaa, mennään jo.

Mennään!

Hei, Brad, lipsauta taas.

Richards!

Tykkäätkö tuosta? Häh? Tiedän kyllä, että tykkäät.

Katsokaa tuota. Katsokaa kaverianne!

Mikä on, äiti? Mikä hätänä?

Ssh! Etkö kuule sitä?

- Kuulen. Se on vain eläin.

- Ei, tunnen sen. Se on talossa.

- Ei! - Kaikki on hyvin, kulta.

Se olen minä. Äiti. Olet turvassa.

Ssh... Olet turvassa.

Kaikki on hyvin...

Äiti, päätäni särkee niin kovasti.

Kulta...

Cayden Richards...

Olet pitänyt 3.8 keskiarvon yhdeksänneltä luokalta asti.

Ja yhtäkkiä viime lukukaudella 3.4.

Poissaoloja, huono asenne. Ja nyt, pahoinpitely.

Tuo ei ole sinua, Richards.

Ei, herra.

Katso, poika...

Elämäsi määräytyy polkujen mukaan, jotka valitset nuorena.

Suoraan sanottuna, järjestelmä on syvältä. Mutta näin se menee.

Kerro siis, mikä on ongelmana?

Luulen, että tulen hulluksi.

Et tietenkään tule.

Olet vain nuori.

Ja elämä on monimutkaista.

Tarkoitan, viimeinen vuosi ja kaikki muuttuu.

Minua pelottaa myös.

Yliopisto, tulevaisuus, kotoa lähtö...

Minun jättämiseni...

Pelkäätkö sinä sitä?

Voi... luoja...

Päätäni särkee niin kovasti.

Cayden...

Lisa, oletko varma?

Olen.

Auts!

Älä lopeta.

Voi luoja!

Älä!

Lisa!

Äiti? Isä?

Äiti! Isä!

Ei...

Äiti...

Oho. Oho.

Tämä on 1555.

17-vuotias tyttö ilmoittaa poikaystävänsä pahoinpitelystä.

Väkivallan merkkejä... Anteeksi rouva, istukaa autoon, kiitos.

- Cayden... Se oli Cayden. - Neiti?

Hän on hirviö.

Joten...

...vanhempieni murha oli iso uutinen.

- Cayden kuvaili unia, joissa tappoi vanhempansa,

repien heidät hampaillaan.

Ja todisteet osoittivat vain yhteen suuntaan.

- Voitte lukea tapauksesta uudesta kirjastani,

"Poikien vaara", joka ilmestyy syksyllä.

Joten minä pakenin.

Poliisi järjesti ajojahdin, mutta haistoin heidät joka kerta.

Parannuskeinon osalta kaikki kirjat olivat yhtä mieltä:

itsemurha.

Mutta häpeäkseni en pystynyt siihen.

Muu oli täyttä paskapuhetta.

Hopeasta, ukonhatusta ja muusta roskasta.

Eikä se ollut vain täydenkuun juttu.

Muutos oli aina sydämenlyönnin päässä...

Kyhjöttämässä, odottamassa.

Mutta kun kuu oli täysi...

Tuntea sen...

Eläimen sisälläni.

Hei, tule nyt, mies!

Anna hetki, okei?!

Elin jatkuvassa pelossa, että tappaisin uudelleen.

Ja eräänä päivänä... niin tein.

Kiitos, kaveri.

Lisa, ymmärsin että olit Caydenin kanssa

murhayönä? - Hän hyökkäsi kimppuuni.

- Oliko Cayden vihainen tai pahoillaan adoptoiduksi tulemisestaan?

Mitä?

En tiennyt hänen olevan adoptoitu.

Eikö hän koskaan maininnut adoptiostaan?

Tuo... oli lähes huvittavaa.

Sillä siihen hetkeen asti en tiennyt sitä itsekään.

- Tarvitsetko ruokalistaa, kulta? - Vain kahvin. Kiitos.

Hei! Jätä hänet rauhaan!

Käänny ympäri, ääliö.

Voi luoja, auttakaa!

Nuo tyypit ovat aivan sekaisin!

Kuuntele minua!

Jos lyöt häntä vielä kerran... menetät tuon käden.

Juokse, poika.

Yritin toimia oikein.

Yritin auttaa siellä missä pystyin.

- Mikä on, Robbie?! Helvetti!

Tapa se, Robbie, tapa se!

Mutta...

...joka kerta kun päästin suden vapaaksi,

sitä oli hyvin vaikea pysäyttää.

Harhailin ympäriinsä...

En etsinyt vastausta, koska sellaista ei ollut.

Tietenkin se oli ennen kuin tapasin Wild Joen.

- Melko rankka paikka olla, vai mitä, tappaja?

- Olen nähnyt pahempaa. - Ah! Puhun metaforisesti, poika.

Elämästä.

Se on kovaa.

- Voi se olla, kai. - Jep. Voi olla.

Ah!

Elämä on kuin sipuli, niin sanon.

Mitä enemmän sitä kuorii, sitä enemmän se itkettää.

Varsinkin, kun on vaivainen.

Tiedätkö, kuten...

Vaivainen?

Pyhä sylvi.

Mm-hmm!

Mitä tarkoitat, ettet tiennyt?

Olet kai tiennyt jotain. - Sano vain, miten sen saa loppumaan.

Loppumaan?

Miksi haluaisit? Jotta voisit olla kuin he?

Oh!

- Mitä hittoa, mies? - Niin, sinä! Tuollaiset kuin sinä!

- Mikä sinua vaivaa? - Haluatko tanssia? Korttini on auki.

Miksi kukaan haluaisi olla sellainen?

En pysty hallitsemaan sitä.

Poika, ei sinun kuulukaan hallita sitä.

Olet peto, se sinä olet. Eivätkö vanhempasi opettaneet sinulle mitään?

Eivät, he, öh...

He eivät tienneet.

Mitä, väitätkö että olet adoptoitu...?

Niin, se on totta.

Olen.

Olisin halunnut nähdä heidän ilmeensä,

kun muutuit ensimmäistä kertaa, kaveri.

"Voi ei, hän on hirviö! Hän tappaa meidät!"

Hei, ei se minulle kuulu.

Oikeat vanhempasi, veikkaan heidän olevan idästä,

tämän säälittävän uuden maailman vanhoista osista.

- Luulin, että täytyy tulla purruksi muuttuakseen sellaiseksi.

- Voi niinkin käydä. Mutta purrut,

ne eivät ole puhtaita, ne ovat vain puudeleita.

Mutta puhdasrotuiset,

kuten sinä ja minä,

synnyimme tällaisiksi. - Onko muita?

Luulitko olevasi ainoa koko maailmassa?

No, se on niin tyypillistä nuoruutta.

- Missä he ovat? Miten löydän heidät?

- Miksi kertoisin sinulle? - Miksi et kertoisi?

- Koska he ovat julmin ja salamyhkäisin lauma

tällä maan päällä, poika.

Miten luulet minun tulleen näin nätiksi?

Paska! Puhuin jo aivan liikaa.

Sayonara.

- Odota, Joe, tiedät missä he ovat, sinun on kerrottava minulle miten löydän heidät.

Pidä kätesi erossa minusta, poika.

Minun ei tarvitse kertoa sinulle mitään.

Et ole minun vastuullani, kakara.

- En tiedä mitään siitä mitä olen! - Selvitä se itse!

Minulla ei ole aavistustakaan!

Joe, ei mitään.

Näytän sinulle tien.

Se ei tullut minulta. Ymmärrätkö?

Joo, joo, selvä.

Lupaan sen.

Kuuntele nyt, poika.

Et tule pitämään siitä, mitä löydät.

Hei, mitä tuolla tapahtuu?

Ei mitään, me vain...

Paska!

Ole hiljaa, poika.

Mitä saisi olla, kulta?

Olut, kai.

Tulitko juuri kaupunkiin?

Jep.

Mitä asiaa?

Anteeksi?

- Meillä ei käy paljoa turisteja, kun olemme täällä kukkuloilla ja silleen.

- Harmi. Vaikuttaa mukavalta kaupungilta.