Love Is a Story (Poveste de dragoste)

Soitetaanko yhdessä?

Olisinko ykkösviulu?

Olet tosi hyvä.

Jos olisit pyytänyt kauniisti, olisin säästänyt sinut tältä näytelmältä.

Voinko pyytää nyt?

On vähän myöhäistä.

Poikki!

-Mikä nyt on ongelma? -Hän koski taas minuun.

Anna anteeksi, olen pahoillani.

-Hänkö koski taas? -Kyllä.

Hyvä Luoja! Ok, tule, muutetaan se.

-Valmis? -Joo.

Näet hänet peileissä, ja käännyt nopeasti.

Tulet sisään, työnnät aseen hänen vatsaansa,

tartut häntä pään takaa, ja lähestyt häntä hitaasti,

etten pysty sanomaan, haluatko tappaa hänet vai suudella häntä.

Ok?

Voinko vetää asetta näin hänen rintojensa välissä?

Ei. Et voi. Näytä pelokkaalta ja itkua pidättelevältä.

Ok.

-Aloitetaan jälleen. -Ok.

Valmiina!

Ja toimintaa!

Jos olisit pyytänyt kauniisti, olisin säästänyt sinut tältä...

-Seis! -...näytelmältä.

Mitä... Oletko hullu? Sinäkö täällä nyt huudat kohtauksen poikki?

Antaisitko meille hetken?

-Ok. -Kiitos.

Paul, hänen hengityksensä haisee.

-En halua häntä lähelleni. -Että mitä?

-Hänen hengityksensä haisee. -Hyvä Jumala!

-Poistun hetkeksi. -Ei, jää. Pyydän.

Nähdään illalla.

En ole tulossa.

Tänään kahdeksalta.

Erikoisvieraana tänään...

Kiitos.

yksi Romanian lahjakkaimmista ja edistyksellisimmistä viulisteista,

Sebastian Mihailov.

Onko joulusuunnitelmia?

-Soitan. -En puhu tästä päivästä, jouluaatosta,

vaan välipäivistä.

-Ei mitään erityistä. Olen kotona. -Kenen kanssa?

Eikö elämässäsi ole siis ketään erityistä?

Pidän yhdestä Saint-Exuperyn lainauksesta.

Laitatko kovemmalle?

-Joo. -Kiitti.

"Rakkaus ei ole silmiin tuijottamista,

-vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista." -Onko sinulla terveisiä kuulijoillemme?

Hyvää joulua, ja -

toivon, että he löytävät jonkun, jonka kanssa katsoa tulevaisuuteen.

KEHOSTAPOISTUMISKOKEMUKSET

Niin, Paul?

Älä taas aloita.

Pyydän, lopeta vaatiminen.

Aivan. Minä olen se itsepäinen tyttö, joka kieltäytyy.

Kyllä, tämä on kohtelias "ei".

Jos vietän vielä yönkin sinun ja äitisi kanssa...

Ok, anteeksi. Mutta eipä sillä ole enää väliä.

Joo, tulen hakemaan vaatteeni.

Olen tosi pahoillani.

-Ei huolta, me siivoamme. -Anteeksi!

Anteeksi.

Unohdit pään.

Olen tosi pahoillani

Näitä sattuu.

Hei.

Nämä ovat sinun. Oletko näyttelijä?

Olen.

Vastaa. Hän on epätoivoinen.

Eikö äiti sanonut, ettei ole kiva jättää miestä juhlapyhinä.

Hän saa traumoja.

Eikö äitisi opettanut olemaan salakuuntelematta?

Olisiko outoa kutsua sinut konserttiini? Paganinin "Caprices".

Tottakai on. Menettäisit mystisen aurasi.

Älä vastaa.

Tule mukaani.

-Minne minä kanssasi tulisin? -Minne vaan.

Missä koirasi on? Jätitkö sen ulos kylmään?

Joo, mutta se ei ole koirani.

Se oli viulunsoittajan koira.

Mennäänkö teelle?

Ehkä.

Minne?

Kämpilleni.

Älä naura.

Kutsuin sinut paikkaan, jossa on maailman parasta teetä.

Hetkinen.

Kuulit minun eroavan, ja siitä viiden minuutin päästä -

jo kutsut minut teelle.

Niin. Ja sinä taidat tulla.

Niinkö? Miksiköhän?

Koska ellet tule,

vietät loppuelämäsi miettien: "Mitä jos?"

Olet lipevä, mutten ole vakuuttunut.

-Voisin myös kokata. -Mitä?

-Oleknin aika nälkäinen. -Mitä vain

Olen Sebastian.

Aprilia.

Aprilia.

Odotamme vielä viisi minuuttia.

VASTAAMATON PUHELU

-Voinko pyytää nyt? -Pysäytä hetkeksi.

Mihai, tämä on kuvattava uudelleen. Haluan naispäärooliin toisen henkilön.

VUOTTA MYÖHEMMIN

Herää, rumilus.

Herää nyt. Tunnen seitsemän kääpiötä, jotka kyselevät sinusta.

Herää.

Lumikki herää prinssin suudelman jälkeen.

Se voidaan järjestää.

Ei!

Ensin Lumikki nukkuu muutaman kuukauden, ja kaikki jättävät hänet rauhaan.

Kääpiöt, prinssi,

kaikki.

Olen ihan poikki. Haluan nukkua.

Lämmitin sinulle veden. Nousehan nyt.

Teen sinulle teetä, ok?

Sinulla on kolme minuuttia aikaa herätä. Tule.

Aprilia, vetesi jäähtyy.

Kuulitko?

Mitä minä sanoin?

"Aprilia, vesi jäähtyy. Kuulitko?"

Milloin ajattelit herätä?

Huhtikuussa.

Keväällä.

Olen saanut kylmästä tarpeekseni!

Johan nyt.

Mitä oikein tapahtuu?

Minä tiedän!

Joku kaappasi tyttöystäväni -

ja korvasi hänet hemmotellulla kakaralla. Katsotaanpa!

Lopeta, minulla on kylmä!

Ei!

Ne ovat hänen.

Mihin näitä käytetään?

Entä tämä vatsa?

Mihin sitä käytetään?

Mihin sitä käytetään? Mitä hyötyä siitä on?

Odota!

Odota!

Mihin hyötyä siitä on?

Kerro!

Odota!

Että voit tunnistaa minut,

jos kuuroudumme, menetämme puhekyvyn ja tulemme sokeaksi.

Entä silmät, nenä ja suu?

Kanssakäymiseen parisuhteessa.

Entä hiukset?

Että voin neuloa sinulle paidan.

-Kello on kymmentä vaille. -Ei voi olla!

-Mitä sinä haluat? -Huomenta rouva.

Haluatko, että pyyhin lumen autostasi, ettei sinun tarvitse tullessasi takaisin-

-Ok, mutta nopeasti. -Moi, menen. Olet rakas!

-Niin sinäkin. -Tottakai.

Ensin luulin erehtyneeni.

Kysyin mieheltänikin: "Onko se hän?"

Kuulin esityksesi konserttitalossa. Se oli kaunista.

Soitat viulua taianomaisesti.

Joo, kiitos.

Jos avaan olohuoneeni ikkunan, kuulen soittosi.

Tai kun opetat.

-Toivottavasti en häiritse. -Et ollenkaan.

Minä ja mieheni emme tiedä paljoa musiikista,

mutta ystävämme ovat säveltäjiä ja tuottajia.

He ylistävät sinua.

-Niinkö? -Kyllä.

Ehkä voit kutsua meidät seuraavaan konserttiin.

-Joo, mutta siihen on aikaa. -Miksi?

Elämää se vain.

Lopetetaan muodollisuudet. Olen Irina, naapuri.

-Sebastian, naapuri. -Joo.

Tulkaa illalliselle huomenna.

-Selvä. -Olemme yhteydessä.

Nähdään, moi.

Oletko valmis?

-Riittääkö? -Joo.

Näkemiin.

Herra!

Haluatko minun siivoavan lumet edestä?

-En. Miksi pitäisi? -Että se on puhdas.

Sehän on puhdas. Lumi on puhdasta, eikö?

On, mutta kaikki haluavat siitä eroon.

Minä en.

Mutta opettaisitko viulunsoittoa?

Pyydä vanhempiasi kysymään, niin opetan. Ok?

Minulla ei ole keneltä pyytää.

Isäni on...

En tiedä, missä.

Äiti on Espanjassa,

ja minä asun siskon kanssa tätini luona.

-Valehtelet. -Enpäs. Milloin aloitamme?

-En lupautunut. -Lupaudut vielä.

-Nähdään. Moi. -Moi.

Pimeän metsän pelottamana Prinssi Sebastian -

nukahti viuluaan halaten.

Hänen nukkuessaan tulikärpäsiä kerääntyi ympärille -

lumoutuneina tästä kauniista blondista pojasta viuluineen.

Ja kun Sebastian otti viulunsa ja alkoi soittaa,

värikkäitä nuotteja ilmestyi...

-Miten menee, lapset? -Ok.