Asterix and the Vikings (Astérix et les Vikings)

Kaukana pohjoisessa sijaitsee karu maa -

jossa yöt kestävät monta kuunkiertoa ja talvet ovat julmia.

Se on viikinkien maa.

Täällä pelottomat päälliköt johtavat urheat soturinsa taisteluun.

Hyökkäykseen!

Haloo? Onko ketään kotona?

Kautta Thorin!

Aina sama juttu.

Me rosvoamme, eikä kukaan vaivaudu olemaan paikalla.

Ovatko jumalat meille vihaisia?

Kuulkaa jumalien sanaa!

Puolikas leipä on parempi kuin ei mitään.

Aikainen lintu madon nappaa.

Pilaf, yritä olla joskus hyödyllinen.

Odin sanoo...

Kuinka viholliset voivat noin vain kadota?

Odin sanoo, että pelko antaa siivet.

Mitä sanoitkaan?

Että se, jota sanotaan "peloksi", saa heidät lentämään?

Se oli vain sananparsi, joka... -Ajattele, jos voisimme lentää!

Anteeksi, taisit ymmärtää väärin...

Meidän on löydettävä pelon mestari, joka saa opettaa meidät lentämään.

Kun pelko antaa meille siivet, mikään ei enää pysäytä meitä.

Pian voimme kehua maailmalle, että viikingit tietävät pelosta kaiken.

Olemme maailman suurimpia jänis- housuja, arkajalkoja ja mammanpoikia!

Pelkureita! Pelkureita! Pelkureita!

Annan mitä tahansa sille, joka tuo minulle tämän mestarin.

Mitä tahansako?

Pilaf, pystytkö tekemään sen?

Odin sanoo, että pelon mestari löytyy...

Juuri täsmälleen...

Täsmälleen tästä.

Mihin osoittaakaan kohtalon sormi? Voittamattomien gallialaisten kylään.

Viimeiseen Roomaa yhä uhmaavaan linnakkeeseen.

Kylään, jossa eletään toinen toistaan kunnioittaen ja ymmärtäen.

Terve, Obelix. -Kuule, Asterix...

Tapahtuuko tänään jotain jännittävää? -Ei oikeastaan.

Aiheuttavatko roomalaiset häiriötä? -Valitettavasti ei.

Väitätkö kalaani pilaantuneeksi? -Se on hengenvaarallista!

Tuntuu kuin jotain puuttuisi. Ehkä täällä tarvittaisiin kalatappelua.

Tuolla taitaa olla kalatappelu meneillään.

Mennäänkö mukaan? -Hyvä on.

Mutta Obelix. Ei kiviä. -Ne ainakin ovat tuoreita.

Lopettakaa tappelu! Lopettakaa.

Lopettakaa!

Sain kirjeen veljeltäni Eiffelixiltä, maineikkaalta soturilta -

Gergovian taistelun kuuluisalta sankarilta -

joka taisteli suuren Vercingetorixin rinnalla ja...

Mitä hän kirjoittaa? -Mitä? Niin, tuota...

Hän lähettää poikansa Poppixin Parisiumista tänne.

Te kaksi olette parhaita sotureitani joten te saatte kouluttaa Poppixia.

Teemme hänestä Gallian mahtavimman soturin.

Meidän on järjestettävä suuret juhlat hänen kunniakseen.

Hyvä on, ihmiset, tiedätte, mitä tehdä.

Se on moro!

Oletko sinä... Mutta totta kai... Poppix!

Tässä on Poppix, veljeni Eiffelixin -

maineikkaan soturin, Gergovian taistelun kuuluisan...

Joo joo, ketä kiinnostaa?

Tässä ovat parhaat soturini, Asterix ja Obelix.

He hoitavat sinun koulutuksesi.

Onko tuo sinun lintusi?

Joo, se on SMS, minun tekstaritixini.

Lähetän typyilleni tekstareita.

Täällä takamailla ei taida teknologian kehitys kiinnostaa.

Mitä syödään?

Olemme valmistaneet hors d'oeuvre... -Kala ei taida olla tuoretta.

Minähän sanoin.

Parisiumissa on hienoa se, että kaikki pelaa vuorokauden ympäri.

Koko yön auki, trance-tanssia, kaikkea. Tosi siistiä.

Otatko villisikaa? -En syö lihaa, vain vihanneksia.

Vihanneksiako? Mutta minä pyydystin tämän villisian itse.

Maista nyt edes vähän. Sinun iässäsi minä en muuta syönytkään.

Villisikakohokasta, villisikapiirasta,

villisikakakkua marmeladin kera...

Älä pakota häntä. Hän pelästyy. -Katso nyt, miten laiha hän on.

Jos haluamme hänestä soturin, hänet täytyy saada syömään kunnolla.

Tämä on tosiaan takapajula.

Trubadurix! Jos laulat, pääset poikakuoroon!

Barbaari!

Haluatko tanssia? -Tätäkö? No, en!

Kelttimusiikki on muinaishistoriaa! -Mitä nykyisin sitten kuunnellaan?

Antakaahan kun näytän, miten homma Parisiumin katakombeissa toimii.

Hyvä meininki, vai mitä? -Jo vain, hyvin pyyhkii.

Onko kaikki varmasti mukana, Olaf? Nuija, pamppu, vaihtoalushaarniska?

Älä viitsi, isä. Tämä on jo 34., ei vaan 35. ryöstöretkeni.

Hei, muru. Tulehan tänne hetkeksi. -Kyllä, kultaseni.

Kun teurastat barbaareja, voisit kerätä temppeleistä kynttilänjalkoja.

Kyllä, kultaseni. -Haluan myös huonekaluja.

Tyylikkäitä, kevyesti liikuteltavia pöytiä, tasoja, hyllyjä ja kaappeja.

Onko selvä? -Kyllä, Vikea.

Tarvitsemme myös uuden kalloparin. -Etsin jostain kaksoset.

Joko lähdetään? Olen valmis.

Abba, olen sanonut sata kertaa, ettei tämä ole huvimatka vaan työmatka.

Isä kiltti, ole kiltti.

Anna minun tulla mukaan tämän kerran. Sitten en enää pyydä.

No... Ehdottomasti ei! Ei naisia eikä lapsia laivaan. Äläkä sano vastaan.

Olen puhunut, kautta sekä Thorin että Odinin.

Äläkä sinä raivoa minulle, nuori nainen.

Teen sinulle uuden ostoslistan. -Ei naisia eikä lapsia laivaan.

Tyttönä oleminen on tyhmää.

Veto! Vetäkää, pojat!

Poppix. -Sinun on aika oppia soturiksi.

Kello ei ole edes kahtatoista. Herättäkää minut kolmelta.

Obelix. -Saanko minä?

Me-me-merirosvoja!

Ga-ga-ga-gallialaisia!

Miehenä oleminen on tyhmää.

Kuinka veljenpoikani pärjää? -Loistavasti! Hän pärjää hienosti.

Ehkä "hienosti" ei ole oikea sana. -Erittäin hienosti sitten.

Sanotaanko, että teemme parhaamme.

Smirgeline, tuo hänet tänne. -Mene nyt.

Ei, ei! Ei heitä! Älkää jättäkö minua heidän seuraansa!

Kutsutteko tätä loistavaksi, erittäin hienoksi?

Minä käskin teitä tekemään hänestä miehen!

Kukaan ei kysynyt minulta, haluaisinko olla mies.

Te kaksi saatte luvan keksiä hänelle jotakin mielekästä tekemistä.

Valmista on.

Onko täällä juhlat tai jotain? -Tavallaan.

Sinä tarvitset vähän terästystä.

Kiitos, poika.

Tuota minä en juo, se ei ole luomua.

Odota. Se tekee sinulle hyvää. -Katso, mikä vauhti.

Se tekee sinusta miehekkään. Saat karvoja rintaasi.

Sinulla ei ole karvoja rinnassa. Ei muuten minullakaan ole.

Kiitos. -Otatko lohta vai... lohta?

Lohta vai...? -Lohta.

Lohta vai lohta? -Lohta... lohta.

Oletko uusi täällä? En tunne sinua.

Abba, mitä sinä täällä teet? Sanoit, ettet pääse mukaan.

Olen saanut tarpeekseni "eistä".

En jää enää kotiin.

Onko oikein kohdella naisia orjina? -On!

Jonain päivänä olemme tasa-arvoisia. -Joo!

Joko riittää? -Ei, naiset haluavat myös lentää.

Haluamme oppia pelkäämään. Voimme pelätä yhtä paljon kuin miehetkin.

Kuka tämä uusi heppu on? -Minun tyttäreni, senkin kalanaivo!

Onko tyttäresi mies? -Maata näkyvissä!

Kaikki paikoilleen ja turvavyöt kiinni. Valmistaudumme maihinnousuun.

Kundit, onkohan tämä niin hyvä idea?

Rentoudu. Se on hauskaa. Kaikki lähtevät mukaan.

Täälläkö juhlat pidetään? -Niin voisi sanoa.

Kauan eläköön Pax Romana!

Mitä tuo on? -Eläköön Caesar!

Hän on Novicius, uusi täällä. -Saanko minä tämän?

Anna pojan hoidella hänet. -Niin. Anna pojan hoidella.

Hyvä on. Rauhallisesti.

Haluaako teidän korkeutenne suorittaa tehtävän? Kolmosella lähtee.

Hulluko olet? Olen pasifisti. -Yksi, kaksi, kolme.

Sinä teit sen! Ensimmäinen kaato.

He ovat eläimiä!

Päästäkää minut pois täältä! -Toinen ovi oikealla. Telttojen ohi.

Kiitos.

Poika taisi päästä jyvälle hommasta. -Arvasin, että hän tykkäisi.

He ovat hulluja. Aivan hulluja!

Viikinkejä!

Viimeinkin, ensimmäinen ryöstöretkeni. Tätä olen odottanut.

Älä kuvittelekaan. Sinä pysyt laivalla kunnes palaamme kotiin.

Mitä? Et voi tehdä sitä. -Voinpas.

Et voi pakottaa minua jäämään. -Voinpas.

Niinkö muka? -Niin.

Niin.

No niin, miehet. Tiedätte, miksi olemme täällä.

Tällä kertaa emme tapa emmekä teurasta.

Sen sijaan tarkkailemme heitä löytääksemme sen,

mitä varten tulimme.

Etsimme mestarin. Sitten teurastamme heidät.

Olaf, tänne.

Ymmärsitkö suunnitelman nyt varmasti? -Juu... En.

Anteeksi, isä, mutta se on tosi monimutkainen suunnitelma.

Istu alas, minä yritän uudestaan. Sinä olet tässä.

Olenko minä kivi? -Kuvittele, että olet tämä.

Tässä on pelon mestari. Katso, miten hän vapisee. Jos otat hänet kiinni...

Sitten voit pyytää päällikkö Seismografilta mitä tahansa haluat.

Mitä minä haluan sitten? -Hänet. Päällikön Abba-tyttären.

Näyttää kiveltä. -Näin, nyt se on tyttö.

Mitä minä hänellä teen? -Menet naimisiin hänen kanssaan.

Miksi? Hän vei minulta hiukset. -Koska päälliköllä ei ole poikaa -

hänen vävystään tehdään seuraava päällikkö. Ymmärsitkö nyt?

Kyllä. Olen kivi.

Minusta se meni aika hyvin. -Tarpeeksi hyvin pojan kannalta.

Luulen, että hänellä oli hauskaa. -Obelix! Asterix! He tulevat!

Siinähän poika on. -Kuinka hän juokseekaan.

He nousevat maihin! Viikingit nousevat maihin rannalla.

Meidän täytyy kertoa muille.

Rauhoitu. Yksi valloittaja kerrallaan.

Ihan totta, heidän pitää odottaa vuoroaan. Me olimme täällä ensin.

Täytyy mennä! Mitä te odotatte? -Haluatko mennä nyt heti?

Ettekö te kuuntele? Ettekö tiedä, keitä viikingit ovat?

Toki. He ovat armottomia, raivokkaita sotureita, jotka tuhoavat kaiken.

Vaikka olemmekin maalaisia, kyllä mekin jotain tiedämme.

Minä en käsitä...

Ehkä hänen kanssaan pitäisi puhua. -Hänellä on nälkä. Haen villisian.

Ei, ei. Parempi, että puhut hänen kanssaan.

Kuulehan. Älä nyt pelkää. Me suojelemme sinua.

Muistathan, että me gallialaiset emme tunne pelkoa.

Minä tunnen pelon. Olen sen asiantuntija. Pelkään kaikkea.

Olen kuin... pelon mestari.

Älähän nyt. Sinähän olet iso, kovapintainen soturi.

Eihän sinua nyt pelota? -Ei kai sitten.