Frankenstein

PROLOGI

POHJOINEN NAPASEUTU, 1857

Kapteeni!

Kapteeni!

Saanko puhutella?

Meidän pitää päästä läpi.

Miehet ovat nälissään ja uuvuksissa.

Tällä työtahdilla on seuraukset.

Huomio!

Jos lykkäämme työtä, jää pakkautuu entistä tiukempaan.

Jatketaan töitä.

Vuorotelkaa ryhmiä.

Kapteeni hyvä.

Miehet kaipaavat varmuutta.

Varmuuttako?

Siitä, että palaamme Pietariin, kun laiva saadaan irti.

He epäilevät sen merikelpoisuutta ja haluavat tietää...

Huomio!

Ei ole teidän asianne eikä förstin asia ajatella mitään.

Otimme tehtävän ja suoritamme sen loppuun.

Me menemme pohjoisnavalle.

Onko ymmärretty?

Räjähdys, kapteeni.

Puolentoista merimailin päässä.

Muutama mies mukaan.

Vetokoirat ovat kunnossa.

Mistä veri on peräisin?

Täällä, kapteeni!

Haavoittunut mies, kova verenvuoto.

Haava olkapäässä. Jalka poikki.

Karhuko raateli?

Tuskin, kapteeni.

Larsen, otetaan saapas pois.

Tekojalka.

Nostakaa paareille.

Takaisin laivaan!

Larsen, se tulee tännepäin.

Valmiina!

Komennostani.

Tähdätkää!

Tulta!

Seuraavat!

Tulta!

Laivaan!

Missä laivaan tuotu mies on?

Missä?

Mikä se on? Mitä se haluaa?

Tuokaa hänet minulle!

Väkipyssy. Larsen, hae väkipyssy!

Victor.

Victor!

Tapoin sen.

Tapoin sen.

Se elää vielä!

Tikkaat!

Vetäkää tikkaat ylös!

Tuokaa hänet minulle!

Montako ammusta jäljellä?

Yksi, mutta ei se sillä kuole.

Ei niin.

En tähtää siihen.

Laudanumia kipuun. Juokaa.

Missä minä olen?

Tanskan Horisont-aluksessa.

Kapteeni Anderson ja tohtori Udsen.

Montako miestänne se tappoi?

Kuusi.

Se palaa tappamaan lisää.

Vaikka teidät kaikki, ellette luovuta minua sille.

Se on mennyttä.

Upposi jäiseen veteen ja kuoli.

Ei se kuollut!

Se ei voi kuolla.

Olen yrittänyt tuhota sen.

Uskokaa tai älkää uskoko.

Se palaa vielä hakemaan minua.

Ja silloin,

luvatkaa, että jätätte minut jäälle -

sen vietäväksi.

Minä pyydän.

Mikä kumman otus se on?

Mikä kumman piru sen on luonut?

Minä.

Minä sen tein.

Minä loin hänet.

Olin päättänyt, että muisto pahoista teoistani kuolisi mukanani.

Valmis.

Osa tästä, mitä nyt kerron, on faktaa.

Osa ei ole, mutta kaikki on totta.

Nimeni on Victor.

Victor Frankenstein.

Isäni antoi minulle sen nimen.

Tiedättekö nimen merkityksen?

Taidanpa tietää. Valloittaja.

Kaiken voittaja.

Niin. Kaikki alkoi hänestä.

Isästäni.

Ja äidistäni.

Victor!

ENSIMMÄINEN OSA VICTORIN KERTOMUS

Victor!

Victor!

Tule alas. Isäsi saapuu.

Olen täällä, äiti.

Olen täällä.

Isäni oli paroni ja tunnettu kirurgi.

Hän oli nainut äitini lähinnä mukavuussyistä -

tämän runsaiden myötäjäisten ja aatelisveren vuoksi.

Niin isäni kykeni säilyttämään arvonsa ja suvun kartanon.

Hän oli vähän läsnä elämässämme,

mutta kun hän saapui, koko talo taipui hänen tahtoonsa.

Claire, kultaseni.

Aina muulloin...

Victor.

Isä.

Muulloin äiti oli minun.

Tuo se nyt tähän.

Lihan suolot rikastavat vertasi -

ja vauvan verta.

Syöt nyt kahden edestä.

Syö.

Se on ravitsevaa.

Suojelusenkeli,

suloinen saattaja.

Pysy rinnallani äläkä hylkää minua.

Viittasi alla suojele minua ja...

Kuulin seinän läpi heidän jatkuvan riitelynsä.

He räyhäsivät toisilleen omaisuudesta, kartanosta ja minusta.

Heidän äänensä täyttivät minut pelolla.

Se mies inhosi meitä.

Korpinmustia hiuksiamme ja tummanpuhuvia silmiämme.

Hiljainen, ajoittain hermoherkkä luonteemmekin -

tuntui raivostuttavan häntä ylettömästi.

Luettele niin tarkasti kuin osaat humoraaliopin mukaiset -

ihmiskehon perusnesteet.

Veri, musta sappi, keltainen sappi ja lima.

Keskivertomiehen sydämen paino?

Yhdeksästä yhteentoista unssia.

Keskivertonaisen sydämen paino?

Kahdeksasta kymmeneen.

Mistä se mahtaa johtua?

Ero naisen sydämen painossa.

Tunteen syvyydestäkö?

Melankolisesta taipumuksesta?

Massasta. Veren määrästä, isä. Lihasverenkierrosta.

Juuri niin. Kudos ei sisällä mitään henkistä,

eikä lihaksessa ole tunteita.

Kuvaile trikuspidaaliläpän ensisijainen tehtävä.

En muista sitä nyt, mutta se palaa varmasti mieleen.

Kyllä varmasti.

Norsunluu ei vuoda verta, Victor.

Liha vuotaa.

Kun seikka palaa mieleesi, potilas voi olla jo kuollut.

Ymmärrätkö?

Trikuspidaaliläpän ensisijainen tehtävä -

on estää veren takaisinvirtaus onttolaskimoihin.

Ei käsille. Ei enää.

Ne ovat nyt taitosi ja tahtosi välineet.

Niistä tulee pitää huolta.

Kasvosi sen sijaan ovat turhuutta.

Kannat nimeäni, Victor, ja sen myötä mainettani.

Toivon, että muistat sen.

Sinulla taitaa olla hyvä käsi.

Kolme...

Kaksi...

Yksi...

Mahdotonta.

Sekoitan pakan.

Äiti?

Isä!

Äiti voi huonosti.

Tuokaa kuumaa vettä ja puhtaita liinavaatteita.

Kyllä, herra.

Ei, Victor!

Isä!

Pelasta hänet!

Äitini, josta oli tullut minulle kuin osa minua itseäni,

hän, jonka en uskonut koskaan lähtevän,

hän, joka oli itse elämä, oli nyt kuolema.

Hänen silmänsä olivat sammuneet.

Hänen hymynsä ruokki kylmää maata.

Poistukaa.

Kaikki pois täältä!

Osa maailmankaikkeudesta ammotti onttona,

ja taivaankansi oli pysyvästi tummunut.

Peitä silmäsi.

Älä katso ennen kuin annan luvan.

Nyt.

William varttui täynnä päivänsädettä ja hymyä.

Hänellä oli tyynempi, sävyisämpi luonne, jota isäni selvästi suosi.

Kiitos, isä.

Tämä on minulle ilo, poikani.

Hän oli leuto henkäys, minä myrskypilvi.

Hän oli naurun helkettä, minä synkkyyttä.

Pitele suitsia.

Katso minua, isä. Katso minua.

Oli ilmaantunut jotakin uutta.

Tai oikeastaan jotakin puuttui.

Äitini oli kuollut -

aikansa arvostetuimman lääkärin hoivissa.