The Pirates of Somalia

Tulee aika, kun koneen käyttäminen muuttuu niin vastenmieliseksi,

ettei siihen voi enää osallistua! Ei edes passiivisesti!

On heittäydyttävä hammasrattaiden, vipujen-

ja koko koneen päälle, jotta se pysähtyisi!

Ensinnäkin inhoan elokuvia, joissa päähenkilö toimii kertojana.

Elokuvantekijä ei silloin jaksa selittää asioita näyttelijöiden ja kuvien kautta,

ja nojaa siksi kertojan ääneen.

Mutta tämä on kuitenkin, omaelämänkerrallinen elokuva minusta.

Ja minä olen lahjakas kirjoittaja, joka vain odottaa maailman arvostusta.

Tämä on tilaisuus kehittää kertojantaitojani-

ja osoittaa sekä älykkyyteni että uskomaton kielitaituruuteni.

Minä siinä ratin takana. Jay Bahadur. Päästötutkinto yliopistosta 2007.

Pahin vuosi saada tutkinto sitten suuren laman.

Mutta ajoitus ei ole koskaan ollut vahva puoleni.

Hyvä ajoitus ei tunnu sopivan koko olemassaolooni.

Mutta kuten muihinkin ikävyyksiin, siihen oppii suhtautumaan.

3. MARRASKUUTA, 2008

-Moi! Onko Mark Reiss paikalla? -Reissy? Hän lähti.

Ihan tosi? Hänen piti olla täällä.

Huono keli, lähti siksi varhain. Etsitkö apulaisen paikkaa?

En. Olen Jay Bahadur.

Teen markkinatutkimusta nenäliinoista.

-Saanko kysyä muutaman kysymyksen? -Eihän tässä ole edes nimeäsi.

Vakuutan, että olen ihan aito.

Ajoitko koko matkan Torontosta kyselläksesi nenäliinoista?

-Ylellisyysnenäliinoista. -Luulin oman työni olevan syvältä.

-Näyttäsitkö paperituotehyllyt? -On vähän kiire.

Tämä ei tykkää minusta.

No niin.

Miksi kashmir-kuvioidut nenäliinat ovat täällä-

eivätkä tuolla?

-Se ei ollut kompakysymys. -Oli helpompi laittaa ne alahyllylle.

Jos tekisimme pakkaukset juhlavammiksi,

voisitteko harkita siirtävänne ne ylähyllylle?

Ajattelette ehkä, että kaltaistani älykästä ihmistä-

harmittaisi odottaa tämän herran vastausta.

Mutta asia on päinvastoin.

Jättäisin ne silti alahyllylle. Vähemmän työtä.

Mielen reaktiot eivät koskaan lakkaa kiehtomasta minua.

Tarkat muistiinpanoni tämän miehen mielipiteistä-

voivat muuttaa nenäliinojen kuviointeja tämän kadun kaikissa talouksissa.

Kuten tuossa lukioaikaisen tyttöystäväni Tracy Zicconin talossa.

Pimeä makuuhuoneen ikkuna muistuttaa,

että hän asuu nyt 2 940 kilometrin päässä Stanfordissa.

Tiedän etäisyyden siksi, että olen koukussa Google-karttoihin,

en entiseen tyttöystävääni.

Sain maallistuneen hindu-kristityn kasvatuksen tässä talossa.

Täällä asuvat Kailash ja Maria Bahadur.

Tutkintosuunnitelmaani kuului, että käyn kotonani vain juhlapyhinä-

kuten Kanadan kiitospäivänä ja jouluna. Ehkä auttaisin harsimaan kalkkunan.

Mutta se oli vuonna 2008. Suunnitelmat haihtuivat.

Suoritettuani loppututkinnon sain vanhemmiltani oman postilaatikon.

He näkivät sen jotenkin oikeuttavan asumiseni heidän kellarissaan.

Postinkantaja kuitenkin kieltäytyi jakamasta siihen postia,

joten äiti lajitteli postin ja jakoi sen siihen itse päivittäin.

"Hyvä herra Bahadur, Vanity Fair on vastaanottanut kirjoituksenne,

"mutta se ei valitettavasti ole sitä, mitä tavoittelemme juuri nyt."

"Toivotamme onnea muiden lehtien suhteen." Blaa saatanan blaa.

Miksi kaikissa hylkäyskirjeissä pitää aina lukea "valitettavasti" heti alussa?

Omaperäisempiäkin adverbeja varmasti löytyisi.

Vannon, etten ikinä kirjoita julkaisuun-

joka käyttää sanaa "valitettavasti" ensimmäisessä lauseessa.

Pystyn parempaankin.

IDEOITA AIKAANSA EDELLÄ

Älä viitsi.

Jared!

Jared!

-Jared, onko tuo Red Bull minun? -Ei.

Katso minuun.

Äiti käski sinun luoda lumet, jotta isä pääsee pihalle.

Minun? Sinä et tee mitään.

Teen läksyjä.

Missä äiti on?

Välttelevä vyötiäinen, joka...

-Äiti! Äiti! -Niin?

-Miksi minun pitää luoda lumet? -Mehän puhuimme siitä jo.

Voit maksaa vuokrasi siten.

Ja olen pahoillani hylkäyskirjeestä.

Tienaatko ylimääräistä viikkorahaa?

Alan miettiä, miksen tehnyt itsemurhaa teininä.

-Lähdetkö mukaan Parrotsiin? -Pitää lähettää tutkimustulokset.

-Väärennä ne. -He tekevät päätöksiä tulosten pohjalta.

-Kuten? -Mitkä juhlakuviot ovat suosittuja.

-Ei mene jakeluun. -Toimittajan ammattietiikkaa.

Se on arvokasta, kun haen Harvardiin opiskelemaan journalismia.

Sain juttuidean, jonka aion lähettää. Tuli kuunnellessani radiota.

-Mistä siinä on kyse? -Koomisen diktaattorin lopusta.

Kun Kim Jong-il kuolee, mistä revitään diktaattori-huumori?

Mahmoud Ahmadinejad on huvittava ja elossa.

-Ei hän ole huvittava. -Vähän on.

-Vähän. Mutta nimeä ei osata lausua. -Kuolleena syntynyt juttu.

Haluatteko kuulla jotain sekopäistä? Tracy menee kihloihin.

-Mistä tuon kuulit? -Katelta.

Hän näki sen Facebookissa. Tracy nai kirjallisuuden professorin.

-Eikä. Vanhat miehet ällöttävät Tracya. -Olet häntä vanhempi.

-Kaksi vuotta ei ole vanhempi. -On se vähän.

Haista paska, Crowe.

-Etkö tosiaan lähde Parrotsiin? -Ei, pitää...

Tehdä jotain paskaa, josta kukaan ei piittaa?

Aivan.

Oma on häpeäsi. Jos mieli muuttuu, soita.

-Selvä. Nähdään. -Nähdään.

-Helvetin ääliö. -Mitä?

Nimeni on Bahadur. Tulin tapaamaan tri Fleshmania selän takia.

-Oletko käynyt täällä ennen? -En.

-Sitten saat täyttää nämä lomakkeet. -Selvä.

-Kaikki hyvin? -On. Selkä vain vihoittelee.

Ajattelin ryhtyä varhaisvanhukseksi.

Pilkkasit vanhuksia vokotellaksesi Katlynia.

Siis mitä?

Ymmärrän kyllä. Tuhoaisin koko ihmiskunnan päästäkseni panemaan häntä.

Seymour.

-Kunhan höpisen. -Anna pojan olla.

Anteeksi.

-Mitä selällesi kävi? -Lumenluontia.

Minulla on kranaatinsirpale, joka liikkuu selkärangan ympäri. Yhtä helvettiä.

-Vedin siis pidemmän korren. -Ja paskat.

Lumenluonti. Minä vihaan sitä. Täysin turhaa ajanhukkaa.

Nimi on Seymour Tolbin.

Oho, anteeksi.

-Hetkinen. Seymour Tolbin? -Niin.

-Joka kirjoittaa Daily Mailiin? -Kirjoitti. Olen eläkkeellä.

-Mutta näin on. -Voihan saatana.

Olet lempitoimittajiani.

Onko teillä Facebook-ihmisillä muka lempitoimittajia?

Olit ensimmäisiä, joka uskalsi kuvata Ong Thanhin taistelua tappiona.

Se oli... Olet siis toimittaja?

Haluaisin, mutten voi.

En ole saanut koulutusta.

Mutta ajattelen vakavissani palata opiskelemaan.

Harvard on tavoitteena.

-Miksi sanot jotain noin typerää? -Mitä...

Miksi luulet nykyjournalismin olevan pelkkää juoruilevaa paskaa?

Journalismia ei voi opettaa, se on myötäsyntyistä. Ymmärrätkö?

Luuletko, että sain tämän sirpaleen, koska käytin päätäni?

-En tosiaankaan. -Mitä tarkoitat?

Paskat Harvardista, sitä minä tarkoitan. Jätä väliin.

Jos haluat tulla kovaksi toimittajaksi-

sinun täytyy mennä johonkin sairaaseen paikkaan.

Jonnekin, minne länsimaiset toimittajat eivät uskalla mennä.

Toimia freelancerina, kirjoittaa kirja. Muuta keinoa ei ole.

Onhan tuossa perää.

Minne ajattelit lähteä?

Somaliaan.

-Ostin somalilta kerran sateenvarjon. -Mitä tuo tarkoittaa?

Mikä konflikti Somaliassa on, paitsi että he tappavat toimittajia viidakkoveitsillä?

Demokratian siemen itää kaaoksessa. Kirjoitin siitä aineen.

-Se on väärinymmärretty maa. -Demokratia ei ole ajankohtainen aihe.

Kukaan ei halua ymmärtää Somaliaa.

Somalimaassa pidettiin presidentinvaalit,

joissa vähemmistöklaani voitti 80 äänellä, eikä se johtanut väkivaltaisuuksiin.

Vallansiirto oli rauhanomainen.

Se oli rauhanomainen, koska kukaan ei viitsinyt raportoida siitä. Kuuntele nyt.

Etsitkö konfliktia? Haluatko kuvata sitä molemmilta puolilta?

Lähde Sudaniin. Siinä on sisäänpääsylippusi. Ei Somaliassa.

Enpä tiedä. Sain hyvän arvosanan siitä aineesta.

Somalia ja minä olemme loistava pari.

-Onko herra Trey Willamson paikalla? -Lähti juuri.

Niinkö? Olen Jay Bahadur. Olen tekemässä markkinatutkimusta...

Kuka tuo käytävälläni doritoja syövä kaveri on?

Hän on liikekumppanini Felcher.

-Minun täytyy siivota sotku. -Olen pahoillani.

Lakkaisitko syömästä miesparan käytävällä? Poimi ne pois.

Kiitos.

-Missä nenäliinakäytävänne on? -Käytävä 7.

-Jay, tämä kannattaisi tsekata. -Eikö me sovittu, että olet hiljaa?

Tämä kannattaa oikeasti tsekata.

Suotko hetkisen anteeksi?

Kapinalliset, joita Kenian viranomaiset kutsuvat merirosvoiksi,

ovat kaapanneet ukrainalaisen aluksen MV Fainan Somalian edustalla.

Lunnasvaatimuksena on tuntematon summa.

Kirjeenvaihtajamme Mitch Kelp on n suurlähetystöllä Nairobissa.

Mitch, onko lisätietoja?

Ei paljon. Meillä on vain Kenian hallituksen antama lehdistötiedote.

Somaliassa ei ole lähteitä, enkä aio lähteä sinne ammuttavaksi-

selvittääkseni, mikä sai nämä huumeveikot kaappaamaan tankkerin.

Vakuutuksemme ei kattaisi sinua siinä helvetissä,

eivätkä yhtiöt halua haastetta perheeltäsi, kun palaat kotiin palasina.

Kiitos yhtiölle huomaavaisuudesta. Täältä tähän.

Kunnes löydämme jonkun sekopään, joka lähtisi Somaliaan selvittämään asiaa,

jatkamme valistumattomia arvauksiamme merirosvojen suhteen.

Bahadur! Vastaa puhelimeen!

23. MARRASKUUTA 2008

-Haloo? -Onko herra Jay Bahadur?

Olen Mohamed Farole Somalian Radio Garoowesta. Sain sähköpostisi.

Haluat tulla Somaliaan kirjoittaaksesi kirjan merirosvoista.

Ja etsit jututettavia ihmisiä, eikö niin?

Se on enemmän kuin mihin yksikään toimittaja on ollut valmis.

Olet ensimmäinen länsimaalainen, joka haluaa paikan päälle katsomaan.

-Sepä valitettavaa. -Niin, mutta totta.

Puhun asiasta isäni kanssa, jotta asia järjestyy.

Selvä. Saisiko isäsi asian tosiaan järjestymään?

Toivottavasti. Hän on presidenttimme.

Assalamu aleikum.

Se on "terve" somaliaksi. Kannattaa opetella.

Sikarit loppuivat. Tuletko mukaan?

Hyvä on.

Tämä Farole soitti. Otin vain yhteyttä somalimedioihin, ja heti nappasi.

-Presidentin poika soitti sinulle? -Niin. Minua ei ole ennen onnistanut.

Me luomme oman todellisuutemme.