Phoenix Rising

Muutama päiväkirjani.

Nämä saavat minut itkemään.

Ensimmäinen poikaystäväni.

Pieni.

Tämä on vähän ennen -

kuin mitään oli tapahtunut.

Minun on aina vaikea katsoa kuvia itsestäni ennen sitä aikaa.

Anteeksi.

Olet niin pieni.

-Mitään ei ollut vielä tapahtunut. -Niin.

-Minun on vaikeaa... -Tietää, mitä on tulossa?

Tietää, mitä on tulossa, ja samastua häneen.

Vasta kun aloin lukea vanhoja päiväkirjojani,

aloin ymmärtää silloista tilannettani.

Se on surullista. Olin hukassa.

Olin ihan hukassa.

Yritän löytää päiväystä.

Miten sinulla edes on nämä?

Olen pitänyt päiväkirjaa 15-vuotiaasta.

Pidin sitä kolme vuotta. Luulin menettäneeni sen.

No niin.

"Sain uuden ystävän."

Kun katson asioita, ajattelen: "Olemme tässä, ja näin päädyimme tähän."

Kun muuttaa yhden asian... Se on kuin Ray Bradburyn tarina,

jossa he astuvat perhosen päälle, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Tervetuloa, ihana Evan Rachel Wood!

HÄIRIINTYNYT PIKKUNEITI

Taiteilijana työni on ärsyttää ihmisiä -

-ja saada heidät kyseenalaistamaan kaikki. -Manson! Manson!

Muistatko, kun Evan Rachel Wood ja Marilyn Manson olivat pari?

Hän mursi minut näännyttämällä, univajeella ja uhkaamalla henkeäni.

-Huhutaan, että olet sinkkunainen. -Niinkö huhutaan?

Myönnätkö vai kiellätkö?

-Mikä on suurin pelkosi? -Minä itse.

Pelkään menettäväni hallinnan.

Marilyn Manson ja Evan Rachel Wood ovat päättäneet suhteensa.

En muista, miltä tuntuu, kun ei pelota.

En palaa koskaan ennalleni.

KESÄ 2020

Olen täällä puhumassa...

NÄYTTELIJÄ/AKTIVISTI

...Brian Warnerista, joka tunnetaan myös Marilyn Mansonina.

Brian ja minä olimme yhdessä noin neljä ja puoli vuotta -

vuoden 2006 puolivälistä, kun olin 18-vuotias,

vuoden 2011 alkuun, kun pakenin lopullisesti.

Pari vuotta suhteen päättymisen jälkeen minusta tuli aktivisti.

Taistelen lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhrien puolesta.

Illma Gore, taiteilija ja aktivisti...

ARTISTI/AKTIVISTI

...rakensi kanssani Phoenix Act -liittouman.

Ryhmässä selviytyjät ja puolestapuhujat tekevät yhteistyötä -

saadakseen lainsäädäntöä läpi mahdollisimman monessa osavaltiossa.

ALOITTEESTA LAIKSI

Minua pelottaa silti edelleen kamalasti -

nimetä Brian julkisesti.

Haluan nimetä hänet.

Muuta en haluakaan tehdä.

Olen saanut useita uhkaavia viestejä,

joissa minun käsketään olla hiljaa. Ihmiset tietävät, missä asun.

Brian teki selväksi, että jos sanoisin jotain, hän tulisi perääni.

Hän sanoi kerran, että tuhoaisi koko perheeni -

isästäni alkaen.

Minulla on lapsi, ja se on pelottavaa.

Brianin nimeäminen ilman tukea on liian iso riski.

Tämän kuvan hän otti minusta.

Näkee, miten nuori olen.

Olin vasta teini.

-Kuinka vanha hän oli? -37.

Tässä otimme tatuoinnit ystävänpäivänä.

Olen niin pieni. Kun katson näitä kuvia, mietin:

"Voi luoja, olet kuin lapsi."

Olet lapsi.

Tule. Haemme sisältä harjan ja lakaisemme hämähäkinseitit ulos.

-Mennään. -Mennään.

Hei, Evan. Tiedätkö sen pelin, jota isä aina leikkii kanssasi?

Kun kamera jahtaa sinua?

Mennään.

Isä! Ira nappaa minut!

Lapsuudenkotini oli mukava,

mutta sillä oli pimeä puolensa.

Asuimme Pohjois-Carolinan Caryssa, Raleighin esikaupunkialueella.

EVANIN ÄITI

Kiva pikkukaupunki.

Vartuimme taiteellisessa näyttelijöiden perheessä.

EVANIN VELI

Teimme paljon teatteria yhdessä.

IRA DAVID WOOD III PULLEN PARK -TEATTERI

Johdan puistoteatteria.

Ira ja Evan varttuivat siellä.

EVANIN ISÄ

Heidän leikkihuoneensa.

Minä ja Evan aloitimme näyttelemisen nuorena.

Sain SAG-korttini yhdeksänvuotiaana.

Evan sai omansa viisi- tai kuusivuotiaana.

-Sisään siitä. -Ei, isä.

Jos yritätte päästä pois sieltä, poltan sen, kun olette sisällä.

Hän sanoo aina noin, eikä ole vielä tehnyt sitä.

Charlie, tiedät, että hän tekee sen.

Jonain päivänä hän tekee sen, ja minua pelottaa.

KELLO 20.50 11. TOUKOKUUTA 1994

Voitko uskoa, että he tekivät näin kasvoilleni?

Muistan kävelleeni esiintymispaikan ohi.

Ovet olivat auki eräänä päivänä. Evan taisi olla seitsemän.

Hän istui lavalla yksin.

Hän keksi monologin.

Hän vain näytteli tyhjälle teatterille.

Muistan pysähtyneeni ovelle katsomaan.

Silloin tiesin, että hän oli syntynyt siihen.

Hän oli lahjakas ja intohimoinen.

Koska olimme näyttelijöitä ja tulimme siitä taustasta,

käytimme paljon mielikuvitustamme.

Keksimme usein oman maailmamme takapihalla.

Katso. Teen tästä sokeriluumusta...

Vaihdan niiden paikkaa.

Yy, kaa, koo.

Pir, pir, pir.

Haloo?

Eikä!

-Mitä? Mitä he sanovat? -Mitä?

Oi kuninkaallinen keisari!

Olen kuninkaallinen keisari. Mitä saisi olla?

Kuningas haluaa tavata teidät.

No niin, palvelustytöt. Olen valmis.

Antaa tulla.

Onpa kylmää!

Se oli aina sekalaista.

Ensin on hauskaa tai teet jotain.

Se tuntuu hyvältä, mutta sitten jokin muuttuu.

-Lopeta. -Tämäkö?

Menemme rannalle, jos sinä ja Jackie lopetitte juoruilun.

Yritin kysellä koe-esiintymisestäsi Tiellä Wellvilleen.

No, kiitos. Olen aikuinen.

Halusin tietää.

Totta kai. Tehdään sitten selväksi, että sinä halusit tietää.

Minäkin halusin tietää.

Meillä oli paljon tappelua, huutoa ja kireyttä.

Näytä kaikille, miten siisti ja hieno huoneesi on.

Täällä on tavallinen siisti pöytä.

Talomme haisee ihmisistä, jotka eivät ole tottuneet hajuihin.

Leikataan tämä pois myöhemmin.

Olimme vähän varpaillamme.

Kotonani oli väkivaltaa.

Näin sen hyvin pienenä lapsena.

Väkivallan uhka tuntui aina olevan läsnä.

Kerran meillä oli erityisen intensiivinen päivä kotona.

Vanhempani tappelivat ja huusivat toisilleen.

Olin ehkä neljä tai viisi, ja veljeni ja minä lähdimme.

Joo, menimme ulos paetaksemme tappelua.

Kuulimme yhä huudot ulkoa.

Tajusimme, ettei kukaan etsinyt meitä.

Kukaan ei tiennyt lähdöstämme.

Katsoimme toisiamme ja istuimme keskelle pihatietä,

halasimme toisiamme ja aloimme itkeä.

Sanoin: "Meidän pitää aina tukea toisiamme.

Lupaan, että olen aina tukenasi."

Mutta olemme omillamme.

Vanhempieni avioliitto alkoi hajota, kun olin yhdeksänvuotias.

Kun näin vanhempieni riitelevän,

joskus keskeytin sen.

Kerran huusin heille ja anelin heitä lopettamaan.

Isä istutti minut alas ja sanoi:

"Riitelemme, koska rakastamme toisiamme.

-Näin rakastuneet ihmiset tekevät." -..."tekevät."

Ajattelin: "Voi luoja.

Tätä opetan heille."

Opetan tyttärelleni, että huuto, kirkuminen ja tappelu -

on rakastuneiden ihmisten käytöstä.

Siinä vaiheessa päätin, ettemme tekisi sitä enää.

Emme lähteneet Pohjois-Carolinasta. Pakenimme sieltä.

Äiti ja minä nousimme koneeseen -

ja lensimme Los Angelesiin yhdet matkalaukut mukanamme.

Emme koskaan palanneet.

Se erotti minut ja veljeni.

Minut vietiin parhaalta ystävältäni.

Evan!

Evan!

Äiti kysyi, halusinko tulla mukaan vai jäädä isän luo.

Se on vaikea tilanne tuossa iässä.

Päätin, että jos he lähtivät,

en halunnut jättää isää yksin.

Sanoin jääväni isän luo,

koska ei ollut oikein jättää häntä yksin.

Kun lähdimme, näin isästä uuden puolen.

Se kauhistutti minua.

Saimme hulluja puheluita ja fakseja.

Suhteemme hajosi pahasti.

Välttelin häntä sen jälkeen -

vuosia.

Kunnes olin täyttänyt 18 vuotta.

Äiti?

LUMOTUT SISARET, 1998

On aika lähteä kouluun.

Äiti.

Samaan aikaan kuin eilen.

Ja toissa päivänä ja sitä edellisenä päivänä.

Äitini ja minä olimme läheisiä.

Kun muutimme Los Angelesiin, olimme kahdestaan.

Rahaa ei ollut paljon. Aloitimme alusta.

Meillä oli pieni asunto Valleyssa.

Jaoimme huoneen.