Hell Below

Keväällä 1941.

Atlantin taistelujen tiimellyksessä

saksalainen sukellusvene joutuu nousemaan pintaan.

Kun miehistö yrittää upottaa oman laivansa,

brittien komentaja huomaa tilaisuuden.

Nouskaa alukseen!

Aliluutnantti miehineen sai tehtäväksi

hakea sukellusveneestä kaikki mitä irti saatiin.

Jos miehet toimivat tarpeeksi nopeasti...

...he saattavat löytää voiton avaimen.

Toista maailmansotaa

käytiin myös aaltojen alla vedenalaisilla aseilla.

Vihollinen iskee takaisin ovelasti ja hellittämättä.

Sukellusvene on nykyaikainen, osin vielä kehittymätön ase,

jolla yritetään muuttaa sodan suunta.

Heidän tarinansa ovat legendoja.

3. syyskuuta 1939.

Pohjois-Atlantti Skotlannista 240 kilometriä pohjoiseen.

Yliluutnantti Fritz-Julius Lemp, sukellusvene U-30:n komentaja,

tähyää periskoopista lähestyvää alusta.

Saksan Kriegsmarine eli laivasto -

oli hetkeä aiemmin ilmoittanut U-veneille sodan alkamisesta.

Brittilaivat olivat nyt vihollisia.

Veneitä varoitetaan myös apuristeilijöistä,

muunnelluista linjalaivoista ja aseistetuista rahtilaivoista.

Sodan ensimmäisen päivän iltana

Lemp yrittää tunnistaa vieraan aluksen.

Hän uskoo sen olevan apuristeilijä,

koska se kääntyilee ja ajaa valot sammutettuina.

Hän uskoo näkevänsä myös tykkejä.

Lemp uskoo aluksen olevan aseistautunut vihollislaiva,

jonka kimppuun saa käydä varoittamatta.

Torpedot ladataan putkiin.

Lemp laukaisee II maailmansodan ensimmäiset saksalaiset torpedot.

Hydrofonisti seuraa torpedoja potkureiden äänen perusteella.

Toinen kiitää kohti maalia.

Toisen kanssa on ongelma.

Äänen pitäisi loitota, mutta se lähestyy.

Osumaa peläten Lemp määrää U-veneen sukeltamaan.

Tätä varten on harjoiteltu jo rauhan aikana.

Tarkoitus on sukeltaa torpedon reitin alapuolelle.

Tilanne on kiperä.

U-30 on noin 65 metriä pitkä.

Keulan niiatessa perä nousee.

Alus on saatava kokonaan pois vaaravyöhykkeeltä.

Uhkaa ei voi tarkkailla visuaalisesti.

Ainut tieto saadaan hydrofonista.

Viimein ääni häipyy, eikä torpedoa tarvitse enää pelätä.

Helpottunut Lemp nousee pintaan.

Hän siirtyy pimeän turvin lähemmäs.

Ensimmäinen torpedo on osunut laivaan.

Katsellessaan vaurioitunutta laivaa Lemp tajuaa tehneensä virheen.

Laivan siluettia verrataan rekisteriin.

Silloin hän tajusi erehtyneensä.

Se ei ollutkaan apuristeilijä, vaan siviilihöyrylaiva.

Siepattu radioviesti vahvistaa pelon.

Kyseessä oli matkustajalaiva

SS Athenia matkalla Kanadaan.

Lemp on tyrinyt pahasti.

Määräys oli selvä: vain sotalaivat ja muut vihollisalukset sai upottaa.

Hitlerin hallinto toivoi edelleen

erillistä sopimusta Britannian kanssa.

Siksi brittejä ei haluta turhaan suututtaa.

Heti sodan ensimmäisenä päivänä

Lemp on upottanut matkustajalaivan ilman varoitusta.

Tapausta verrataan heti RMS Lusitaniaan

ensimmäisessä maailmansodassa.

Tapaus vaikutti siihen, että USA luopui puolueettomuudesta

ja liittyi sotaan keisarillista Saksaa vastaan.

Juuri tätä Hitlerin määräyksessä haluttiin välttää.

Athenian upotus aiheuttaa poliittisen myrskyn.

Monet 1 103 matkustajasta

ovat kanadalaisia, amerikkalaisia ja eurooppalaisia pakolaisia.

Siviilejä kuolee 118.

Hitler ja propagandaministeri Joseph Goebbels

kiistävät voimakkaasti Saksan syyllisyyden.

Vahingosta on vastuussa

26-vuotias yliluutnantti Fritz-Julius Lemp.

Hän syntyi upseerin poikana Kiinassa ennen I maailmansotaa.

Hän liittyi sotalaivastoon 1931.

Sukellusvenejoukkoihin hän liittyi 1936.

Lempistä tuli U-30:n komentaja vuonna 1938.

Lemp tietää, mitä virheestä voi seurata.

Hän ei tiedota asiasta radiolla, vaan jatkaa partiointia.

Hän salaa tapauksen, ja päättää että jatkossa

hän noudattaa U-veneiden protokollaa pilkulleen.

11 päivää myöhemmin Lemp havaitsee taas laivan.

Se on brittirahtilaiva SS Fanad Head,

joka tuo Belfastiin kanadalaista viljaa.

Lemp pakottaa laivan pysähtymään.

Kun laivan miehistö on siirretty turvallisesti pelastusveneisiin,

Lemp lähettää miehensä asentamaan räjähdyspanokset rahtilaivaan.

Siten säästetään kallisarvoisia torpedoja.

Samalla laivasta saatiin tuoretta muonaa,

joka vietiin sukellusveneeseen.

Lemp olettaa tilanteen olevan turvallinen.

Vihollisaluksia ei näy.

Maista operoivat lentokoneet eivät pääse näin kauas ulapalle.

Jotain on kuitenkin muuttunut.

Kauppalaivoja oli jo menetetty niin paljon,

että britit olivat perustaneet niiden suojaksi laivueen.

14. syyskuuta 1939 HMS Ark Royal oli matkalla

luoteisille vesille hävittäjäsaattueessa

tehtävänään etsiä U-veneitä.

Vuonna 1938 vesille laskettu HMS Ark Royal

on kuninkaallisen laivaston ensimmäisiä lentotukialuksia.

240 metriä pitkä yhdeksänkantinen alus on laivaston suurimpia.

Se on myös nopeimpia: huippunopeus on 55 km/h.

Se lyö pinnalla ajavan U-veneen helposti laudalta.

Kahdeksan hävittäjän lisäksi

kapteeni Arthur John Power voi lähettää ilmaan 50 konetta.

Siten laivan toimintasäde on satoja kilometrejä.

Powerilla on nyt tilaisuus panna laivueensa kokeeseen.

Ark Royal poimi Fanad Headin hätäviestin 290 kilometrin päästä.

Power lähettää apuun kolme konetta ja kolme hävittäjää.

Vaarasta tietämättömänä Lempin miehet kantavat leipää,

vettä ja muita tarvikkeita rahtilaivasta U-veneeseen.

Miehistö on hyvillään tuoreesta muonasta.

Säilykkeet kannetaan sukellusveneeseen.

Siihen tarvitaan avuksi U-veneen koko miehistö.

Niinpä tähystäjät eivät kenties olleet kaikkein valppaimmillaan.

Taivaanrantaan ilmestyy lentokone.

Hälytys!

Lemp määrää U-veneen välittömästi sukeltamaan.

14. syyskuuta 1939.

Saksalainen sukellusvene U-30 -

on hyökännyt kauppalaiva SS Fanad Headin kimppuun,

brittien lentotukialus HMS Ark Royalin pommittajat

saapuvat ajamaan U-veneen pois.

Hälytys!

Pommittajat nousivat ilmaan, opastivat hävittäjät U-veneen luo

ja jos mahdollista upottivat sen.

Proseduuri ei siis ollut järin monimutkainen.

Yliluutnantti Lemp toimii niin nopeasti, että luukku suljetaan

yhden miehen nenän edestä.

Brittien Skua-pommittaja lähestyy.

Havaitessaan U-veneen Skua hyökkää heti matalalta.

Sen tärkein ase on 50-kiloinen pommi.

Osuessaan veteen pommi virittyy

ja räjähtää pari sekuntia myöhemmin.

Ikävä kyllä pommi tahtoo usein kimmota veden pinnasta,

mutta siitä huolimatta se virittyy.

Kun sen pitäisi räjähtää sukellusveneen lähellä,

se räjähtääkin ilmassa oman pommittajansa luona.

Räjähdys pudottaa koneen.

Sillä välin U-30:ssa

Lemp sukeltaa turvaan laatimaan suunnitelmaa.

Nähdessään koneen Lemp tajusi,

että alueella operoi lentotukialus.

Se merkitsee, että vaara jatkuu.

Lemp uskaltautuu nousemaan periskooppisyvyyteen.

Hän saattoi uskoa olevansa sillä hetkellä turvassa.

Katsoessaan periskooppiin

Lemp tajuaa hinanneensa perässään maalitaulua:

pientä venettä, jolla oli tuotu tarvikkeita rahtilaivasta.

Kuin sotilas maastoutuisi ilmapallo solmittuna kaulukseen.

Samassa saapuu toinen pommittaja.

Kun toinen Skua ilmaantuu,

pilotti huomaa sukellusveneeseen sidotun jollan.

Hän luulee sitä U-veneen torniksi.

Pilotti pudottaa pommin.

Räjähdys keikauttaa U-venettä,

mutta pommi oli tähdätty jollaan,

eikä U-30 kärsi vahinkoja.

Lempin täytyy kuitenkin päästä eroon hinaamastaan veneestä.

Huolimatta pommittajasta U-vene palaa pintaan.

Miehet juoksevat kannelle.

He sahaavat köyttä poikki.

Brittikone alkaa tulittaa konekiväärillä.

Vihdoin vene on irti, ja miehet palaavat kannen alle.

n alkaessa sukeltaa, leikkiin liittyy kolmaskin Skua.

Tälläkin kertaa pommi kimpoaa veden pinnasta.

Räjähdys vaurioittaa konetta,

ja se putoaa mereen.

Vihollispommittajista huolimatta U-vene ei voi häipyä paikalta.

Fanad Headiin oli jäänyt omia miehiä.

Miehet oli lähetetty asentamaan räjähteet laivaan.

Kun U-30 sukelsi pommittajaa pakoon, miehet jäivät jälkeen.

Saksalaiset katselevat ihmeissään pommittajien putoamista.

Brittipilotit räpiköivät vedessä.

Saksalaiset hyppäävät mereen pelastamaan miehet.

Pilotit autetaan turvaan Fanad Headin kannelle.

U-30 yrittää tulla hakemaan miehensä.

Se lähestyy rahtilaivaa sukelluksissa.

Lempin suunnitelma on nousta pintaan laivan vieressä

ja ottaa miehet nopeasti kyytiin.

Lemp ohjaa aluksen laivan kylkeen ja alkaa nousta pintaan.

Periskoopin avulla on vaikeaa tähdätä, ja hän tekee virheen.

U-veneen keula törmää laivaan,

ja keulan torpedoputket vääntyvät.

Miehet alkavat kuumeisesti korjata vaurioita,

ja Lemp nousee kannelle. Kun hän tulee esiin,

hänen miehensä huutavat kiivaasti varoituksia laivasta.

Lemp on noussut pintaan toisella puolella laivaa

eikä näe lähestyvää brittihävittäjää.

14. syyskuuta 1939.

Saksalainen U-vene nousee pintaan brittirahtilaivan vieressä.

U-veneen kapteeni Fritz-Julius Lemp

haluaa pelastaa rahtilaivan kannelle jääneet miehensä.

Kannelta tähyävät miehet