Stuck in Love

Alkusointu Balladi

Elegia Kupletti

Hyperbola Ironia

Muistan kuinka se sattui.

Hänen näkemisensä sattui.

Nenäsi...

Tätä tapahtuu välillä.

Beibi!

En nauti koskaan mistään. Odotan aina vain, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Luulen, että kaikki tekevät niin. Elävät kuin pikakelauksella...

pysähtymättä koskaan nauttimaan hetkestä, suorittavat kiireessä kaiken alta pois...

jotta voimme taas keskittyä siihen, mitä meidän tulee tehdä elämässämme.

Hetkittäin kaikki kirkastuu mielessäni...

häikäisevät kirkas hetki, jolloin pysähdyn hetkeksi ja mietin...

"Hetkinen. Elämäni on tässä ja nyt. Parempi hidastaa ja nauttia siitä...

koska lopulta päädymme kaikki maahan, ja se on siinä, meitä ei enää ole."

Joten meidän pitäisi harrastaa seksiä.

Mitä?

Skipataan ne känniset vonkaushöpinät, jotka muuten olisivat edessä.

Koska et edes näytä siltä, että olisit kovin hyvä siinä...

enkä halua istua ja odottaa, kun räpiköit niistä läpi.

Me molemmat haluamme samaa mennä luoksesi, harrastaa seksiä...

eikä nähdä toisiamme enää koskaan.

- Oletko mukana vai et? - Pelleiletkö?

- Tarjous menee kohta umpeen. - Olen mukana, ehdottomasti!

SE STEPHEN KING

- Pidätkö tuosta kirjasta? - En todellakaan.

En, se on ääliöveljeni lempikirja. Onko se sinun?

Ei, se on kämppikseni kirja.

- En ole kovin ahkera lukija. - Hyvä.

- Tule tänne. - Käskystä.

Seisoessani siinä ja katsellessani ikkunan läpi ex-vaimoni uutta elämää...

merkillinen tunne valtasi minut nähdessäni hänet toisen miehen kanssa...

tuntui siltä kuin olisin katsellut tuttua tv-sarjaa, jossa...

yksipäänäyttelijöistä oli vaihdettu täysin tuntemattomaan henkilöön.

Ohjelma oli sama, mutta näyttelijä, joka oli näytellyt William Borgensia...

yli 20 vuotta, oli poissa.

Hänet oli vaihdettu nuorempaan, tyhmempään versioon.

Hitto!

Alas! Alas!

Heal! Ärsyttävä koira!

Rusty.

Siistiä.

Siinä.

Onko sinulla se astia?

Pudota se siihen. Varovasti.

Älä työnnä niin kovasti.

Siinä.

Isä! Hän on täällä!

Valmis?

Hei. Olen kotona.

Isä!

Tuoksuupa hyvälle.

- Hei, Rusty. - Mitä tapahtuu?

- He sanoivat... - Täytyykö sinun mennä takaisin sinne?

He vain sanoivat, että siitä voi joutua maksamaan.

Ei, tarkoitan, että, aikovatko he peruuttaa koko homman? Tapaamiseen?

Joo. He peruuttavat sen, se oli siinä, oikeastaan...

Kirjani julkaistaan!

Mahtavaa. Onnea. Mahtavaa.

- Kiitos, isä. - Olen ylpeä sinusta.

- Mikä kustantaja se on? - Scribner.

- Se on Kingin kustantaja. - He ovat loistavia.

Tämä vaatii maljan. Tälle on kohotettava malja.

- Scribner? - Ajattelin aivan samaa

kun jätin kirjan, "tästä Rusty suuttuu."

Ei siksi, että he julkaisevat Hemingwayn tai Vonnegutin kirjoja.

- David Collard, Frank McCourt. - F. Scott Fitzgerald, Bob Dylan!

- En tiennyt että Scribneroli varattu. - En ole varannut mitään, Samantha.

- Olet vain kateellinen. - Enkä ole!

Hieno saavutus. Siskosi ensimmäinen kirja julkaistaan.

Tämä on hyvä syy juhlia. Tästä juhlapyhät on tehty.

- Ok, siistiä. - Voisit onnitella häntä.

- Onnea. - Kiitos.

Muistan vieläkin, kun ensimmäinen kirjani julkaistiin. Olin 25-tai 26-vuotias.

Olisin voinut soittaa niille tyypeille. Tunnen heidät kaikki siellä.

Ei, jätin sen salanimellä, enkä kertonut kenen tytär olen...

- ennen kuin he hyväksyivät sen. - Siitä ei olisi ollut minulle vaivaa.

Halusit, että kyse olisi kirjastasi, eikä siitä, että olet tyttäreni.

- Juuri niin. - Selvä, sen kunniaksi.

Sinulle ja ensimmäiselle kirjallesi "Terve vaan."

Se ei ole "Terve vaan."

Täytyikö sinun vaihtaa sen nimi?

Ei, julkaistava kirja ei ole "Terve vaan." Se on toinen kirja.

- Mitä? - Laitoin sen syrjään toistaiseksi.

- Kirjoitin toisen kirjan. - Milloin?

- Kesällä. - Entä "Terve vaan"?

Olit innoissasi siitä. Kuten minäkin. Näin sen eteen paljon aikaa ja vaivaa.

- Oikoluin käsikirjoituksen ja... - Tiedän. Olen pahoillani siitä.

- Luulin, että mielipiteilläni oli jotain merkitystä. - Kyllä niillä onkin, tiedät sen.

Silti päätit tehdä toisin ja kirjoitit kokonaan uuden kirjan...

etkä kertonut siitä minulle?

Olen pahoillani.

Jokin palaa.

Onnea.

Miksi annoit hänen kattaa tuon paikan.

- Minä katoin sen. Hän pyysi. - Vai niin. Hän ei silti ole tulossa.

Olen lähdössä sinne. Tule mukaan. Anna isälle aikaa rauhoittua.

- En halua tulla sinne. - Selvä. Ihan miten haluat.

- Sanon hänelle terveisiä sinulta. - Sano äidille, että painuu helvettiin.

- Tämä on tosi hyvää. - Olen iloinen, että pidät siitä.

Miten kaikki sujui isäsi luona?

Ihan hyvin. Samin kirja julkaistaan.

- Mitä? - Tuo oli minunkin reaktioni.

Sehän on hienoa. Ajattelin aina, että isänne tapa pakottaa teidät...

pitämään päiväkirjaa oli hieman outo, mutta siitä on näköjään ollut hyötyä.

- Uskomatonta. - Mitä outoa siinä on?

- Anna olla, Rusty. - En anna. Mitä outoa siinä on?

Haluan tietää, miksi ajattelet sen olevan outoa.

Tuntuu siltä, että hän haluaa pakottaa teidät kirjailijoiksi...

sen sijaan, että saisitte valita itse.

Meidän ei tarvitse pitää päiväkirjaa, jos emme halua.

Teidän täytyisi mennä töihin, jos lopettaisitte.

Hän maksaa meille siitä, että voimme keskittyä kirjoittamiseen...

sen sijaan, että meillä olisi jokin paskaduuni McDonald'silla.

Mitä? Mitä?

- Oletko pilvessä? - Oletko tosissasi? Naurettavaa.

Tulisitko hetkeksi keittiöön juttelemaan?

- Taidat itse olla pilvessä. - Täydellistä.

Menen nyt.

Mikä sinua vaivaa?

En anna tuo apinamiehen puhua isästä tuolla tavalla.

Hän ei sanonut mitään isästäsi.

En tarkoita sitä, mitä hän sanoo, vaan miten hän puhuu. Kuin isä olisi outo.

Jalkapallon katsominen ei tee kenestäkään apinamiestä.

- Kuntosalin omistaminen tekee... - Riittää.

Julkaistaanko Samin kirja todella?

Niin hän sanoi.

Puhuimme viimeksi yli vuosi sitten.

Tiedän.

Hän pyysi kertomaan terveisiä.

En usko tuohon hetkeäkään, mutta...

olet kiltti, kun sanoit noin.

Voi, äiti.

Älä vihaa minua niin kuin sisaresi vihaa minua.

- En minä vihaa sinua, äiti. - Hyvä.

Mutta sinä olet pilvessä, etkö olekin?

Ajattelin, että sillä tavalla syöminen olisi taas helpompaa.

Ruoho eikä mikään muukaan auta, ymmärrätkö?

- Sinun ei tarvitse olla huolissasi. - Kyllä tarvitsee.

Se on minun tehtäväni.

Siivosin pöydän ja aloitin tiskaamaan.

Anteeksi, että reagoin sillä tavalla. Olin vain yllättynyt.

- Luulin, että olit tyytyväinen kirjaan. - Niin olinkin!

Minä...

Se ei enää tuntunut omalta kirjalta. Se tuntui jonkun muun kirjoittamalta.

- Olivatko ehdotukseni liikaa sinulle? - Olivat!

Pelkäsin sitä, miten suhtautuisit...

ja tunsin syyllisyyttä vaivannäöstäsi sen kirjan eteen.

- Olen pahoillani, etten kertonut... - Älä pyytele anteeksi!

Oma vikani, kun ylipäätään sotkeuduin mokomaan kirjaprojektiin.

Et varmaankaan halua lukea tätä uutta kirjaa.

- En helvetissä. - Etkö koskaan?

Ei kiitos.

- Minulla on sinulle esimerkkikappale. - Ai on?

Aioin antaa sen omistuskirjoituksella, jos vaikka

haluaisit lukea sen, ehkä?

Voit jättää sen työpöydälleni.

Voinko kysyä sinulta kysymyksen ilman, että rupeat puolustelemaan?

Mitä?

Rusty kertoi, että Martin kutsui poliisit sen toissailtaisen hiiviskelyn takia.

Sinun on lopetettava itsesi kiusaaminen. Siitä on jo kaksi vuotta.

- Hän tulee vielä takaisin. - Elättelet harhakuvitelmia!

Ja mitä se paikan kattaminen pöydässä tarkoittaa? Täysin sekopäistä touhua!

- Tiesitkö, että he riitelevät taas? - Senkö näit ikkunasta?

Oletko tosissasi? Ihmisiä pidätetään tuollaisen takia.

Olet hyvämaineinen kirjailija. Kahdesti Pen/Faulkner - palkittu!

- Et voi käyttäytyä noin! - Hän tulee vielä takaisin.

Voi luoja! Sano edes, että kirjoitat jotain tällä hetkellä.

Katso mitä olet antanut hänen tehdä sinulle!

Ihan oikeasti.

Mitä kirjoitat?

Runoa äidinkielentunnille.

Anteeksi, että käyttäydyin kuin ääliö.

- Ei se mitään. - Olet oikeassa, olin vain kateellinen.

Olen oikeasti iloinen puolestasi. Hieno juttu.

Kyllä sinäkin saat jonain päivänä kirjan julkaistuksi.

Joo, niin varmaan.

Jason järkkäsi vähän ruohoa.

Katolle?

Onko sinulla ketään tyttöjä kiikarissa?

On, yksi tyttö nimeltä...

Kate, äidinkielentunnilta.

Aina kun näen hänet, päässäni soi se yksi Beatlesin kappale...

"I've just seen a face".

Tosi säälittävää.

- Eikä ole. - Annan sinulle neuvon.

Maltan tuskin odottaa. Se on varmasti mahtava.

Maailmassa kahdentyyppisiä ihmisiä...

epätoivoisia romantikkoja ja realisteja.

Vai niin.

Realisti näkee vain ne kasvot...

ja niputtaa ne samaan pinoon aiemmin näkemiensä kauniiden tyttöjen kanssa.

Epätoivoinen romantikko on vakuuttunut siitä, että Jumala...

on tuonut ne maan päälle, jotta ne voisivat olla sillä yhdellä henkilöllä.

Mutta Jumalaa ei ole, ja elämä on juuri niin merkityksellistä,

kuin uskottelet itsellesi sen olevan.

Paljon seksiä saavat ovat realisteja. Sinun kannattaisi kuunnella.

Vältä rakkautta kaikin keinoin. Se on minun mottoni.

Etkö ole koskaan ollut rakastunut?