Mārama

Voitte kävellä tästä.

- Missä me olemme? - Kävelette tästä.

Polku on hyvin jyrkkä.

Varokaa askelianne.

Hyvä Mary Stevens.

Toivottavasti kirjeeni tavoittaa teidät hyvin.

Toivon sitä koko sydämestäni.

Ette tunne minua,

mutta minä olen tuntenut teidät koko elämänne.

Nyt koen elintärkeäksi,

että ymmärrätte totuuden sukuhistoriastanne.

Olkaa hyvä ja käyttäkää oheista,

ja tulkaa luokseni.

Lupaan kertoa teille kaiken.

Olen teille sen velkaa.

Teidän uskollisesti.

Thomas Boyd.

Herra Boyd.

Hei.

Nimeni on Peggy.

Autetaanko teidät ylös?

Olemme perillä, neiti.

Tervetuloa.

Mary Stevens.

Suokaa anteeksi.

Nathaniel Cole.

Tervetuloa Hawkeshamin kartanoon.

Kiitos.

Kuulimme teidän saapuneen Thomasin mökille.

Teidän täytyy olla aivan poikki.

- Lähden matkaan huomenna. - Hölynpölyä.

Tarvitsette aikaa toipuaksenne.

Kuka siellä?

Arthur.

Menkää takaisin huoneeseenne.

Saattakaa vieraamme länsimakuuhuoneeseen,

kiitos.

Niin, neiti?

Saisinko lasin vettä?

Miten voitte?

Paremmin.

- Kiitos, Peggy. - Eipä kestä.

Ah.

Miten voitte tänä aamuna?

Olkaa hyvä.

Kiitos.

Lähden tänään.

Minun on löydettävä Thomas Boyd.

Uskon, että olette opettaja.

Olen yhä.

Minulla olisi silloin ehdotus teille.

Lapsenlapseni Anne

tarvitsee kotiopettajattaren.

Hän on vasta yhdeksänvuotias, mutta hän on...

- Hän on erittäin älykäs. - Olen pahoillani, minä... en voi.

Voitte asua täällä kanssamme.

Pelkään, etten voi.

Arvostan itsenäistä henkeänne, Mary.

Todellakin.

Mutta teidän kaltaisenne nuoren naisen on lähes mahdotonta...

Löytää palkkatyötä

tai asuntoa tästä maasta.

Kun Thomas Boyd kirjoitti minulle...

Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka hän oli.

Mutta hän lupasi kertoa minulle

kaiken vanhemmistani ja suvustani.

Hän lähetti minulle lipun tänne,

ja matkustin 73 päivää Wellingtonista Whitbyyn.

Joten...

- Minun on löydettävä Thomas Boyd. - Thomas sairasti isorokon.

Hän kuoli aiemmin tänä vuonna.

Olen hyvin pahoillani, Mary.

Oliko hän isäni?

Ei.

Emme ole kovin erilaisia, te ja minä.

Minäkään en tuntenut isääni.

Kun karkasin Sydneyn orpokodista, joka oli kotini,

Thomas Boyd lähti mukaani.

Hän työskenteli minulle siitä lähtien.

Haluan auttaa teitä.

Kunnioittaen, herra.

Minulla on pelkkää kunnioitusta maoreja kohtaan.

Kansanne on upeaa, sekä maalla että merellä.

Olen aina palkannut maorimiehiä laivoilleni.

Joten tunnen kansanne.

Ja tunnen myös teidät.

Mary.

Kuten sanoin...

Anne tarvitsee hyvän wahinen huolenpitoa.

Olette nähneet hänen niin kutsutun isänsä.

Hän on häpeäksi nimelleni.

Missä Annen äiti on?

Hän kuoli.

Synnytyksessä.

Hei, nimeni on Anne Cole.

Minulla on ilo tavata teidät.

Hei, Anne Cole.

Sanoitte, että hän suostuisi.

Tuletteko mukaan?

Me kaikki toivoisimme,

että suostuisitte Annen uudeksi kotiopettajattareksi.

- Eikö niin? - Kyllä.

Arthur?

Arthur?

- Kyllä. Haluaisimme sitä kovasti. - Siinä se sitten on.

Tervetuloa joukkoon.

Perämies Anne,

mikset veisi neiti Marya ulos

- ja näyttäisi hänelle paikkoja? - Selvä, kapteeni.

Olen nähnyt teidät ennenkin, tiedättehän.

- Epäilen sitä. - Luulenpa vain.

- Mitä täällä on? - Se on koroni yksityishuone.

- Koro? - Isoisäni.

Puhutte ranskaa ja maoria?

Kyllä. Koro opettaa minua, ja setä Jackie.

Tulehan.

- Onko setänne maori? - Ehkä vähän.

Tämä on setä Jackielta.

Seitsemänvuotispäiväkseni hän antoi minulle rannekorun

ja tämän onnenlaivan.

Sitten kahdeksanvuotiaana tämän onnenvalaan.

Ja viime kuussa, yhdeksänvuotispäiväkseni, onnentikin.

Tikin?

Sitten teidän on oltava hyvin onnekas tyttö.

Olen.

Näytä kättäsi uudestaan.

Katso.

Minullakin on tuollainen.

Ne ovat kuin tähdenlentoja.

Tuovatko tähdenlennot onnea?

Todellakin.

Hyvä.

Tämä on yksi lempipaikoistani.

Anna mennä.

Istu alas.

Ta-daa!

Eikö se ole ihmeellinen?

Sanon "se", koska setä Jackie sanoo,

että jokainen maoritalo edustaa esi-isää.

Ja minä päätin, että tämä talo

edustaa esiäitiä.

- Mutta miten? - Koro laivautti sen

koko matkan Uudesta-Seelannista.

Katso, ikkuna on hänen silmänsä, ovi on hänen suunsa,

ja päädyt ovat hänen kutsuvat kätensä.

Tuolla ylhäällä oleva kaiverrus on nimeltään koruru.

Se on kuin talon kasvot tai pää.

- Mitä tapahtui? - Hän tuijotti wharea,

ja se vain kaatui.

Tämä on erinomaista työtä, Jack.

Kiitos.

Kesti hetken saada se oikein.

Mutta työ, joka kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin.

Eikö vain?

Mary.

Vaikka,

neiti Anne kutsuu minua setä Jackieksi.

Hauska tavata.

Et kuulosta siltä.

Jack on pitkäaikainen liikekumppanini.

Itse asiassa Jack saattaa pystyä auttamaan meitä

vanhempianne koskevissa tiedusteluissanne.

Ah.

Voin yrittää.

Mary.

Kahden päivän päästä on syntymäpäiväni.

Pidän juhlat.

Jack järjestää hieman viihdettä,

- eikö vain, Jack? - Kyllä.

Se on minun tehtäväni.

Viihde.

Haluaisin teidän olevan siellä, Mary.

Minun pitäisi lähteä matkaan.

Hmm.

Sillä välin...

Jätän teidät hyvästi, uh...

Neiti Mary Stevens.

Mitä kuuluu?

Miksi pidätte esi-isien taloa puutarhassanne?

Miksi en pitäisi?

Ja minä pidän hänestä huolta.

Mistä tiesitte minun puhuvan ranskaa?

- Mitä? - Kerroitte Annelle, että puhun ranskaa.

Thomas on varmasti maininnut sen.

- Mutta mistä hän tietäisi? - Mary.

Minä se olin...

Joka tarjosi Thomasille varat

teidän lippuunne tänne.

Joten suokaa anteeksi, että olen kiinnostunut teistä.

Millaisia vanhempanne olivat?

En koskaan tavannut heitä.

Mitä tarkoitatte?

Englantilainen mies ja hänen ranskalainen vaimonsa adoptoivat minut.

Ja he kutsuivat minua Maryksi.

Mutta oikea nimeni...

Oliko isänne valaanpyytäjä

kuten koronikin?

Ei.

Hän johti kauppa-asemaa,

joka palveli isoisänne kaltaisia miehiä.