Chasing Happiness

Ennen kuin puhumme taas tästä,

voisimme keskustella paljonkin siitä,

miten Jonasin vuodet sujuivat.

Ja miten me kolme ajattelimme -

asioiden menevän.

Pelko siitä, että kaikki voi kadota.

Milloin vain.

Tehdäksemme tämän oikein -

varmistamme, että kaikilla on hyvä olla.

Keskitymme olemaan veljeksiä.

Hei.

Se oli hyvä.

Miten menee?

Ei katsella asioita enää liian hentomielisellä asenteella.

Keskustellaan niistä avoimesti.

Joo.

Jotkin jutut eivät vain toimi.

Mitkä?

En tiedä vielä.

Keskustellaan avoimesti, eikä sanota treeneissä:

"Se tehdään näin."

Mitä oikein tarkoitat? En nyt tajua.

Soittolista...

- Minäkö teen sen? - Niin.

- Kysyin sitä. - Anteeksi.

Olen väsynyt. Yritän.

Pelkäät olla hyökkäävä. Se on hyvä juttu, mutta...

Ei ollenkaan. En tee niin.

Aloitetaan.

Tappelu!

KESÄKUU 2018

Joku kysyi äskettäin,

onko minulla keskeneräisiä asioita -

jonkun tai jonkin kanssa.

Mitä asioita hoitaisin ennen kuolemaani ja...

- Hei. - Moikka.

Miten menee?

- Olet rakas. - Samoin.

- Oli ikävä. - Tervetuloa Australiaan.

Haluan kahvia ja mimosan. Sitten jaksan.

Selvä, järkätään ne.

On melkein kuusi vuotta siitä, kun olimme yhdessä.

Kolmestaan -

veljeksinä.

Helkkari!

Miten pääsit Amerikasta? Vaikuttavaa.

Niin on.

Mukava nähdä.

- Yllätyit oikeasti. - Niin.

Niin yllätyin.

Lähdin heti esityksen jälkeen.

Voidaksemme jatkaa eteenpäin -

meidän täytyi tutkia menneitä.

Tervetuloa Australiaan, Kev.

Tämä on oikeaa Australiaa.

- Siistiä. - Tervetuloa.

- Kiva, että pääsin. - Kippis.

Viihdytkö täällä, Joe?

Paikka puhuu puolestaan.

Minulla on onnea. Tämä on kuin toinen kotini.

Mietin usein, miten se tapahtui.

Mikä?

Se kaikki. Me.

Kuinka monet,

jotka ovat kokeneet samoja juttuja kuin me,

eivät siedä toisiaan?

Meidän ei kuulunut -

- päästä Jerseystä pois. - Ei niin.

Tiedättekö?

Tervetuloa Jonasin perheen...

Valmiina?

Tervetuloa Jonasin perheen luo. Tämä on elämäämme.

16. SYYSKUUTA 1992

No niin.

Hei!

Alusta asti veljeni ja minä -

olimme hyvin läheisiä.

Täällä on vauva, isä.

Teimme kaiken yhdessä.

Painimme.

Urheilimme.

Lomailimme.

Usein me vain juoksentelimme naapuristossa.

En varttunut ison suvun keskellä.

Vanhemmillani oli ystäviä.

Muusikoita, laulajia ja muita tuttuja.

Sen lisäksi -

olimme vain keskenämme.

Meillä oli hyvin läheiset välit. Olimme parhaita ystäviä.

Odottakaa!

Olimme nuoresta asti vähän kuin Von Trappin perhe.

Mitä sinä teet? Mene pois.

Musiikki oli aina läsnä.

Sinähän soitat. Missä opit soittamaan, Nicholas?

Meillä kotona rohkaistiin laulamaan ruokapöydässä.

Tässä on pojanpoikani lava.

Hän on lahjakas. Hänellä on piano.

Hänellä on kitara. Katsokaa tuota.

Missä hän on?

Nick oli kolmevuotias. Hän tallusti käytävällä.

...esiin astuu Nicholas.

Hän lauloi väärin.

ISÄ

Hän näytti...

Hän peruutti ja kokosi itsensä.

Hän alkoi kävellä.

Hän hymyili -

ja jatkoi matkaa.

Sanoin vaimolleni:

"Näitkö sinä tuon?"

Menimme heti hänen huoneeseensa,

otimme kehtolaulut hyllyltä -

ja heitimme ne pois.

Laitoimme tilalle Stevie Wonderin Definitive Collectionin.

Olin äitini mukana kampaamossa New Jerseyssä.

Olin noin kuusivuotias.

Odottelin ja laulelin.

Äitini vieressä oleva nainen sanoi:

"Poikani esiintyy Broadwayllä Les Misissä.

Sinun poikasi pystyisi siihen."

Nick sanoi minulle: "Äiti, aion esiintyä Broadwayllä."

1. SYYSKUUTA 2003

ÄITI

Hän luetteli haluamansa show't.

Mietin: "Kuka hän oikein on?"

Koe-esiinnyin A Christmas Caroliin.

Sain töitä.

Tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani jonnekin.

Hän kokeili sitä ensin.

Hän luotti siihen, että hän voi laulaa yleisön edessä.

Se oli hänelle luonnollista.

Viihdyin kaltaisteni lasten kanssa. Heidän, jotka halusivat laulaa ja tanssia.

Aikuiset olivat ystävällisiä -

ja erilaisia kuin tuttuni.

Taisin olla hieman kateellinen.

Ja mustasukkainen.

Kilpailimme aina keskenämme.

Se oli luonnollista.

Kuka osaa tehdä eniten voltteja trampoliinilla -

tai laulaa korkeammalta tai matalammalta.

Näin Nickin keräävän huomiota lavalla.

Taisin sanoa vanhemmilleni, että haluan koe-esiintyä.

Mitä teet, Joseph?

Hän rupesi yhtäkkiä pelleilemään kaikille jatkuvasti.

Mitä? Odota vähän.

Joe hölmöili.

Jäbä! Siistiä! Voi taivas!

Halusin näyttelijäksi ja koomikoksi.

Olin lavakoomikko kellarissa.

Tässä on Joseph Jonas.

Valmistelin puheohjelman illaksi.

Hän halusi Nickelodeonin All Thatiin.

Ensimmäinen roolini oli Oliverissa. Se oli pienempi tuotanto.

Se auttoi minua laulajana ja esiintyjänä.

Pääsin lavalle ja kuulin reaktiot. Se oli mahtavaa.

Tiesin, että se oli paikkani.

Ole hyvä.

"76 Trombones."

Minulla oli nuorena erikoisia harrastuksia.

Voimistelua, seiväshyppyä tai taikatemppuja.

Hienoa!

Ne eivät ole juttuja, joita pojat pitävät makeina.

Meillä ei ollut rahaa.

Vaatteeni olivat mitä olivat.

Olin kohde.

Siinä iässä ollaan julmia.

Minua haukuttiin homoksi, hintiksi tai kusipääksi.

Se musersi minut. Tulin koulusta -

ja itkin vanhempieni nähden.

Se oli tosi vaikeaa,

etten en uskonut löytäväni minulle sopivaa paikkaa.

Minulla oli tärkeitä juttuja,

mutta en löytänyt todellista yhteyttä kehenkään.

Löysin muita juttuja.

Laita E-Brain-CD koneeseen, ja saat kahdeksan valikkoa.

Kevin alkoi tehdä mainoksia.

Sain heti töitä.

Se oli hullua aikaa,

sillä heidän kykynsä alkoivat avata ovia.

Joe ja Nick olivat Broadwayllä, ja Kevin teki mainoksia.

Asuimme 45 minuutin päässä New Yorkista.

Äiti oli synnyttänyt Frankien. Hän vei minut kaupunkiin lähes joka päivä.

Tuntikausia autossa.

Joka päivä.

Se oli rankkaa.

Varsinkin vauvan kanssa.

Joskus isä auttoi.

Kerran kotimatkalla -

isä ehdotti laulun kirjoittamista.

Aloimme tehdä lauluja kotimatkalla Broadwayn esityksistä.

Lopulta istuimme pianon ääreen -

ja teimme kappaleen kunnolla.

Kun oon hukassa

Enkä löydä tietäni

- Siinä sä oot... - Odota.

Nick ja isä tekivät laulun "Joy to the world - A Christmas Prayer".

He äänittivät sen CD: lle.

Se päätyi David Masseyn käsiin.

Sonylla.

Tapasin Nicholas Jonasin...