Hell Below

Torpedomiehet valmiina!

Saatuaan Medal of Honorin amerikkalainen sukellusvenekomentaja

uhmaa hänelle asetettuja odotuksia ja tekee vielä yhden matkan.

Hän vie sukellusvenesodankäyntiä uuteen suuntaan

kasvattaakseen sukellusveneiden merkitystä

mahdollisessa maihinnousussa Japanin pääsaarille.

Hän oli todella aggressiivinen.

Hän teki kaikkensa vahingoittaakseen vihollista

ja oli valmis suuriin riskeihin onnistuakseen siinä.

Hän on päättänyt lähteä räjähtävästi.

Toisessa maailmansodassa

sukellusveneet mahdollistivat hyökkäykset pinnan alta.

Vihollinen vastasi oveluudella, voimalla ja sinnikkyydellä.

Sodankäynti oli mullistavaa mutta silti joskus alkeellista.

Se oli epätoivoinen yritys kääntää sodan kulku.

Heidän tarinansa ovat legendoja.

23. tammikuuta 1945.

USS Barb matelee eteenpäin uskomattoman matalassa vedessä.

Alus lähestyy pinta-ajossa Namkwanin satamaa miehitetyssä Kiinassa.

24 metriä!

21!

Oltuaan viikkokausia partiossa sillä on yhä 12 torpedoa jäljellä.

18 metriä!

Veden mataluuden takia

kapteeni käskee asettaa torpedoille kahden metrin kulkusyvyyden.

Ennen sotaa sellainen ei olisi tullut kellekään mieleen.

Jotkin upseerit kyllä puhuivat yöllisistä pintaoperaatioista,

mutta yleensä heitä pidettiin typeryksinä.

12 metriä!

Tilanteen vaarallisuus hermostuttaa uutta miehistön jäsentä.

Barbin kapteeni, komentaja Eugene Fluckey,

on jo kokenut veteraani.

Hän aloitti sukellusvenelaivastossa ennen sodan syttymistä.

Komentosillalla tähystetään.

Kannen alla tutka auttaa näkemään edessä olevat kohteet.

Kapteeni, satama on täynnä aluksia. 16 kilometriä!

Tutka paljastaa 30 aluksen ryppään.

Ne ovat kolmessa rivissä noin 500 metrin välein toisistaan.

Torpedomiehet valmiina!

Fluckeyn on toteutettava suunnitelmansa huolellisesti.

Miesten mukaan laivat muodostavat arviolta 3 800 metriä leveän maalin.

Torpedot aiotaan laukaista viuhkana toiveena osua yhtä useampaan.

Iskun jälkeen heidän on vetäydyttävä 30 kilometrin matka

samaa matalaa väylää pitkin.

Laukaiskaa ykkönen ja kakkonen!

He laukaisevat torpedot noin 3 100 metrin etäisyydeltä.

Laukaiskaa kolmonen ja nelonen!

Täysillä oikeaan.

Käännyttyään nopeasti he ampuvat perätorpedot

ja valmistautuvat häipymään pikaisesti.

Laukaiskaa seiska ja kahdeksikko.

Torpedot virittyneet normaalisti!

Tuhoisten räjähdysten perusteella

Fluckey ja hänen miehistönsä arvioivat upottaneensa 3-4 laivaa

ja vaurioittaneensa kolmea muuta.

Paikalliset vakoojat vahvistavat iskun tulokset myöhemmin.

Saavutus on merkittävä, etenkin tammikuussa 1945.

Amerikkalaisten tilanne oli kaksijakoinen:

Sukellusvenesotaa oli käyty menestyksekkäästi.

Aluksia oli upotettu paljon, mutta upotettavaa ei juuri enää ollut.

Moni sukellusvene palasikin Pearl Harboriin tai Midwaylle

käyttämättä kaikkia torpedojaan.

Sukellusveneiden aggressiivinen taktiikka vuosina 1943 ja 1944

on tehnyt niistä tarpeettomia.

Japanilaiset olivat menettäneet 4 miljoonan tonnin aluskapasiteetin.

Heidän tilanteensa alkoi olla epätoivoinen.

Yksikään tankkeri ei päässyt palaamaan Japanin pääsaarille

vuoden 1945 maaliskuun jälkeen.

Fluckeyn nokkeluus kannattaa.

Kun USS Barb palaa Kaliforniaan korjattavaksi,

puolet miehistä saa kuukauden loman.

Fluckey kutsutaan Washingtoniin ja hän saa Medal of Honorin,

Yhdysvaltain armeijan korkeimman kunniamitalin.

Aiemmin hänellä on Navy Cross sekä presidentin kunniamaininta.

Laivasto ei haluaisi enää lähettää palkittua komentajaa partiomatkalle,

sillä pelkona on, ettei hän ehkä palaa.

Lockwood ehti jo hyväksyä Fluckeyn viidennen partiomatkan,

koska hän ihaili suuresti tämän saavuttamaa menestystä.

Hän alkoi tulla toisiin ajatuksiin. Psykiatreista ajatus oli huono.

USS Barb koitetaan määrätä turvalliselle alueelle.

Fluckey haluaa kuitenkin kokeilla työstämiään ajatuksia.

Jo ennen kuin hänestä tuli komentaja

hän pohti uusia tapoja käyttää sukellusvenettä:

rannikon kohteiden pommittamista, raketti-iskuja ja maihinnousuja.

Lopulta Lockwood myöntyy.

Hän ymmärtää Fluckeyn ajatusten sukellusveneen käytöstä

voivan avata uusia mahdollisuuksia sukellusvenelaivastolle.

Vuoden 1945 kesäkuu.

Taistelu Japanin pääsaarista etelään sijaitsevasta Okinawasta jatkuu.

Kukaan ei tiedä, miten kauan sota vielä kestää.

Fluckey miehistöineen lähtee Pearl Harborista

USS Barbin 12. partiomatkalle.

Fluckey osoittaa nopeasti, että hän haluaa yhä ottaa riskejä.

Hän lyö vetoa, että he upottavat partiomatkalla 15 alusta.

Tosin tässä vaiheessa sotaa

edes 15 upotettavan aluksen löytäminen ei ole helppoa.

Matkalla Fluckey saa viestin Lockwoodilta.

Se sisältää käskyn aiheuttaa häiriöitä Japanin itärannikolla

pinta-ja ilmapartioiden vetämiseksi pois La Perousen salmesta.

Yhdeksän amerikkalaissukellusveneen on paettava Japanin aluevesiltä.

Mitä tulee La Perouseen,

se on salmi Hokkaidōn ja Sahalinin saaren välissä.

Japanin laivaston fregatti valvoi sitä ympäri vuorokauden.

USS Barbin tehtävä on toimia houkutuslintuna

ja harhauttaa japanilaisaluksia.

Lähestyessään Japanin itärannikkoa maksiminopeudella

Fluckey on valmis aiheuttamaan ongelmia.

USS Barb on aseistettu häirintään aivan ennennäkemättömällä tavalla.

He ilmaisevat läsnäolonsa kansitykeillään

upottaen niillä kaksi pientä rannikkoalusta.

Tulta!

Tulta!

Upotettuaan kaksi laivaa he jatkavat rannikkoa pitkin etelään.

Fluckey oli tietoinen japanilaisten resurssipulasta.

Jos hän ilmaantuisi eri paikkoihin lyhyin väliajoin,

he hajauttaisivat joukkonsa entistä laajemmalle.

Fluckeyn nopeilla iskuilla on myös tahaton vaikutus

Japanin joukkojen liikkeisiin.

Barbin tekemät iskut

lopettivat Hokkaidōn ja Sahalinin välisen liikenteen päiväkausiksi.

Lisäksi Sahalinilta siirrettiin armeijan joukkoja Hokkaidōlle

varautumisena Yhdysvaltain hyökkäykseen Japanin pääsaarille.

Tehtyään iskuja rannikolla Fluckey suuntaa jälleen pohjoiseen

houkutellakseen Japanin sotalaivat pois La Perousen salmesta.

22. kesäkuuta, kaksi tuntia yli puolenyön.

USS Barb ujuttautuu Sharin satamaan 20 000 asukkaan kaupungin nukkuessa.

Rannan tuntumassa on useita tehtaita.

Niiden tuhoaminen heikentäisi entisestään Japanin teollisuutta.

Käyttäen USS Barbia alustana

miehistö valmistautuu ennennäkemättömään hyökkäykseen.

Fluckey aikoo ampua satamaan voimakkaita, räjähtäviä raketteja.

Raketit on suunniteltu ammuttavaksi hävittäjäkoneista,

mutta niitä on käytetty myös maihinnousualuksissa

hyökättäessä Okinawalle aiemmin samana vuonna.

Sukellusveneen kannelta raketteja ei kuitenkaan ole aiemmin laukaistu.

Barb siirretään asemiin 4 300 metrin päähän kaupungista.

Kello 1.50 Fluckey antaa käskyn miehittää raketinheittimet.

Kapteeni Saunders pystyttää heittimen ja lataa sen 12 raketilla.

Kannen alla tehdään toisenlaisia valmisteluja.

Fluckey tiesi hyvän hengen merkityksen sukellusveneessä.

Partiomatkat olivat todella pitkiä ja aluksen tilat hyvin ahtaat.

Hänellä olikin tapana laittaa olutta upseerien suihkuun

voidakseen palkita miehistönsä onnistuneen iskun jälkeen.

Sukellusveneissä ei olisi saanut juoda alkoholia.

Fluckey venytti sen suhteen sääntöjä pitäessään hyvää henkeä tärkeämpänä.

Fluckey haluaa sukellusveneistä muutakin kuin rahtialusten tuhoajia.

Hänen on odotettava nähdäkseen,

onko hänen suunnitelmansa lopputulos tussahdus vai pamaus.

Vuoden 1945 kesäkuu.

Hokkaidōn saaren pohjoiskärjessä

amerikkalainen sukellusvenekomentaja valmistelee uudentyyppistä iskua.

Sukellusveneestä ei ollut aiemmin suoritettu raketti-iskua.

Laivasto oli vasta alkanut laukaista raketteja pinta-alusten kannelta.

Niiden käyttö sukellusveneessä oli aivan uutta.

Yksi raketti on lähes 90 senttiä pitkä.

Siinä on taistelukärki, moottori ja sytytin.

Räjähdyspanoksena on neljä kiloa TNT: tä.

Laukaisukulma voidaan asettaa joko 30, 35, 40 tai 45 asteeseen.

12 rakettia laskeutuvat painovoiman avulla lippaaseen.

Laukaiskaa raketit!

Valkeat välähdykset valaisevat kannen rakettien kohotessa ilmaan...

...ja kadotessa yötaivaalle.

Hiljaisuuden rikkoo räjähdysten jyly.

USS Barb livahtaa pois ennen vihollisjoukkojen tuloa paikalle.

Suunnatessaan kohti avomerta

Fluckey miehistöineen juhlistaa saavutusta.

Barbin kiiruhtaessa seuraavaan kohteeseensa

komentaja Fluckey saa päämajasta onnistumisen vahvistavan viestin.

Kolme japanilaista hävittäjää

on lähtenyt haravoimaan Hokkaidōn pohjoisrannikkoa.

Mikä vieläkin tärkeämpää,

Barbin jälkeensä jättämä tuho on saanut vihollisen kaiken huomion.

Laivojen etsiessä Fluckeyta ja tämän miehiä

muut amerikkalaisten sukellusveneet pääsevät pakoon

La Perousen salmen kautta.

Fluckeyn elämöinti on tuottanut tulosta.

Tosin nyt Japanin kaikki sotalaivat ja lentokoneet etsivät USS Barbia.

Kaksi päivää myöhemmin, Ohotanmeri Japanista pohjoiseen.

Vaikka onkin jo kesäkuu, sää on kaikkea muuta kuin leppeä.

He olivat varsin pohjoisessa, lähellä Arktista.

Ja vaikka olikin kesä,

he pukivat villapaidan ja takin aina mennessään komentosillalle.

Sukellusvene matelee hitaasti jäälauttojen välissä.

Moneen päivään ei näy muuta kuin eläimiä ja jäävuoria,

mutta sitten tähystäjä havaitsee liikettä horisontin alapuolella.

Kestää hetken ennen kuin miehistö tajuaa näkevänsä jotain järjetöntä.

Fluckey katsoo itse.

Hän näki kangastuksen, mikä on tavallista Arktiksella.

Sen saa aikaan lämpötilainversio, joka tekee ilmakehästä linssin.

Kohteita, joita ei pitäisi etäisyyden takia nähdä,

voi ilmaantua horisontin ylä-tai alapuolelle,

tai jopa ylösalaisin, kuten hupitalon peilissä.

Katsoessaan tarkkaan he tajuavat, että kyseessä on saattue.

He näkevät jopa pienten aaltojen leviävän alusten keulasta.

Miehistö arvioi laivojen olevan yli 40 kilometrin päässä

ja lähtee seuraamaan niitä.

Saattue suuntaa etelään matalalla merialueella,

jota merimiehet kutsuvat "Kymmenen sylen kaareksi".

Alusten pysytellessä matalan meren alueella

niiden kimppuun oli erittäin vaikea hyökätä.