The Search for Life in Space

Tervehdys Maan lapsilta.

...välitämme Kanadan hallituksen ja kansan tervehdyksen -

ulkoavaruuden asukkaille...

Mielestäni elämän,

etenkin älyllisen elämän etsiminen avaruudesta -

on tärkeä filosofinen, tieteellinen ja inhimillinen kysymys.

ASTRONOMI, KOSMOLOGI, ASTROFYYSIKKO,

KIRJAILIJA JA TIEDETOIMITTAJA

Olemme kuitenkin vasta etsintöjen alussa.

Carl Sagan ehdotti -

tervehdyskortin lähettämistä naapureillemme kosmokseen.

Idea oli edellä aikaansa,

sillä emme ole tavanneet naapureitamme,

jotka ovat valtavassa avaruudessa.

Emme ole vieläkään, mutta pääsemme koko ajan lähemmäksi.

MAAN ÄÄNIÄ

Tervehdykseen sisältyi sanoja ja kuvia,

mutta myös näkyjä ja ääniä kallisarvoiselta planeetaltamme.

1. PUOLI - NASA - USA - MAAPALLO

Se on kuin pulloposti,

jonka lähetimme tähtienvälisen avaruuden mereen.

Se kulkee yhä -

noin 17 kilometriä sekunnissa kohti tuntematonta.

Sagan sanoi: "Teemme maailmastamme merkittävän -

rohkeilla kysymyksillämme -

ja syvällisillä vastauksillamme."

Hän ei pelännyt esittää erikoislaatuisia väitteitä,

kunhan niiden tukena olivat erikoislaatuiset todisteet.

Emme ehkä kuule vielä vähään aikaan siitä avaruusolennosta,

joka on löytänyt pullopostimme.

Sen sijaan että odottaisimme kuulevamme muualla olevasta elämästä,

lähdemme etsimään sitä.

Aloitetaan täältä,

Mauna Kean huipulta Havaijilta,

jossa W. M. Keck -observatorio tutkailee kirkasta yötaivasta.

Carl Sagan tiesi saman kuin tutkimusmatkailijat.

Kun ymmärrämme naapureistamme enemmän,

ymmärrämme enemmän itsestämme -

ja paikastamme maailmankaikkeudessa.

Saganin vision tuntee parhaiten Lisa Kaltenegger,

Carl Sagan Instituten johtaja Cornellin yliopistossa.

Carl Sagan ja hänen tieteellinen lähestymistapansa innoittivat minua.

Käytämme monia tieteenaloja:

tähtitiedettä, kemiaa, biologiaa, insinööritieteitä ja monia muita,

jotta voimme luoda tutkimusvälineet -

ymmärtääksemme paikkamme tässä kiehtovassa maailmankaikkeudessa.

Ennen kuin Voyager-luotain poistui Aurinkokunnastamme,

se teki merkittäviä löytöjä.

Se todisti, että on suhtauduttava avomielisemmin siihen,

mistä etsimme elämää.

Vuonna 1980 Voyager saavutti Saturnuksen, raivoisien vety- ja heliummyrskyjen täyttämän pallon.

Sieltä ei voinut löytää elämää.

Voyager käänsi kurssinsa kohti yhtä Saturnuksen 62 kuusta -

ja otti ensimmäiset lähikuvat -

Saturnuksen suurimmasta kuusta Titanista.

Näkymät hämmästyttivät astronomeja.

Titanin tiivis ilmakehä koostui enimmäkseen typestä.

Noin 24 vuotta myöhemmin Cassini-luotain paljasti vielä enemmän.

Titanin pinnalla on valtavia hiilivetyjärviä,

joista voi rakentua aminohappoja ja proteiineja.

Cassini jatkoi retkeään avaruudessa.

Se löysi jäätyneen ulkovartioaseman Enceladusin.

Tämä kuu näytti olevan umpijäässä -

kuin kuollut jääpallo,

kunnes sen etelänavan lähellä havaittiin jotain ällistyttävää:

valtavia vesipurkauksia,

jotka syöksyivät jään raoista.

Enceladusin jäätyneen pinnan alla oli nestemäinen valtameri.

Kävi ilmi, että Maa -

ei ole ainoa, jossa on vettä, niin kuin ennen luultiin.

Maassa vesi on elintärkeä elämän kannalta.

Sitä on planeetallamme runsaasti, ja jokainen eläin, kasvi -

ja elämänmuoto tarvitsee sitä selviytyäkseen.

Elämä syntyi meressä.

Vesi on olemassaolon elinehto.

Maan nestemäinen vesi on elintärkeää siinä eläville elämänmuodoille -

samoin kuin vettä käyttäville lajeille.

Kun etsimme avaruudessa maailmoja, joissa elämä olisi mahdollista,

nestemäinen vesi on elintärkeä merkki.

Jos maailmassa on nestemäistä vettä, siellä saattaa olla elämää.

Polynesialaisten merenkävijöiden löytämä -

Havaiji on Tyynenmeren eristyneimpiä saariryhmiä.

Saaret muotoutuivat pinnalle kuplineesta magmasta,

josta tuli jäähdyttyään vuoria.

Jokaiseen uuteen laavapurkaukseen -

kehittyi häikäisevän vaihteleva kasvi- ja eläinkunta maanpinnalle -

ja merenpinnan alle.

Yli 25 000 lajia tekevät tästä -

yhden dynaamisimmista elinympäristöistä.

Se on elämän kestokyvyn laboratorio.

Biologi Chris Johns -

tuntee Havaijin eläin- ja kasvikunnan todella hyvin,

myös joitakin mahtavia -

ja äärimmäisiä esimerkkejä elossa pysyttelemisestä.

Karu laavakivimaisema.

Täältä ei odottaisi löytävänsä ensimmäisenä elämää.

Luonto on kuitenkin piilottanut sinne muutaman yllätyksen.

Nämä laavatunnelit ovat kilometrien mittaisia.

Ne syntyivät, kun laava virtasi pois muinaisen tulivuorenpurkauksen jälkeen -

kovettuneen pinnan alla.

Tämä on mahtavaa. Aivan uusi Havaiji, jota en ole nähnyt.

Salainen, piilossa oleva Havaiji.

Pysyttäydy vasemmalla.

Se on suoraan edessä.

Tässä ylösalaisessa paikassa -

on katsottava ylös, jotta näkee mahtavan ohia-puun juuret.

Ne ovat kauniita,

kun ne roikkuvat luolien sisällä kuin kimaltavat jalokivet.

Voimme tutkia mikrorakennelmia.

Ne kimaltavat,

koska ne ovat veden peitossa.

Ilmankosteus on tiivistynyt niihin.

Elämä tarvitsee selviytyäkseen nestemäistä vettä,

mutta ohia-puu näyttää, että se voi olla kekseliäs -

etsiessään vettä.

-...tiedonkeruutamme varten. -Selvä.

Tämä on Haleakala-laakso Mauin saarella.

NASA kokeilee Mars-mönkijöitään tällaisessa avaruusmaisessa maastossa,

ennen kuin lähettää ne punaiselle planeetalle.

Täkäläinen maaperä koostuu kuonasta.

Ollaan parin kilometrin korkeudessa.

Sää on kuiva, aurinkoinen,

tuulinen ja jäätävän kylmä.

Siellä ei odottaisi luontoäidin alkavan luoda puutarhaa.

Tämä on haleakalanlaavakalpa.

Sen paksut lehdet varastoivat vettä, ja ne ovat pienten karvojen peitossa.

Karvat keräävät kuivan ilman kosteuden -

ja siirtävät sen nestemäisenä vetenä juuriin.

Nestemäinen, tuulen mukana kulkeutuva -

tai maaston poikki virtaava vesi -

tekee Maasta kukoistavan paratiisin elämälle.

Vesi, hieman hiiltä -

ja auringosta saatua energiaa -

ovat yksinkertaisia aineksia, jotta elämä kukoistaisi.

Vedenalaisen maailman kanjoneissa -

ei ole auringonvaloa, ja vedenpaine on -

yksinkertaisesti sanottuna murskaava.

Siitä huolimatta -

parin kilometrin syvyydessä -

löytyy kukoistavaa elämää.

Hydrotermisistä aukoista vuotaa kuumaa lämpöä ja mineraaleja -

Maan ytimestä.

Niitä sanotaan mustiksi savuttajiksi. Niistä purkautuu rikkipilviä,

jotka ovat meistä myrkyllisiä ja pahanhajuisia,

mutta täällä viihtyville syvänmeren bakteereille -

sellainen on hyvää ravintoa.

Jos täällä pimeässä ja korkeapaineisessa valtameren syvyydessä voi olla elämää,