نخستین 197 خط.
Äiti!
Apua! - Onko Tuva täällä?
Missä Tuva on?
Onko Tuva täällä? Missä hän on? - Meidän piti uida laiturille.
Tuva, minä olen tässä!
Yritä nyt.
Yritä.
Herää!
Tuva...
Ida, sinun piti huolehtia hänestä!
Jos hän olisi kuollut, se olisi ollut sinun syysi!
Äiti?
Kultaseni, nyt on yö. Sinun pitää nukkua.
Menetkö uimaan? - Menen sukeltamaan.
Tuvan ja isoäidin kanssa. - Käytätkö sukkia?
Totta kai, muuten jalat palelevat. Vaikka ne ovatkin kumisukat.
Saat tulla mukaan sukeltamaan, kun olet vähän isompi.
Missä asumme sitten, kun sinä ja isä eroatte?
Kuka sanoi, että me eroamme? - Erik sanoi niin.
Siksi isä nukkuu toisessa huoneessa.
Me emme eroa.
Kaikki menee kyllä hyvin. Lupaan sen.
Tässä. Onko sinulla lämpöpuku? - Ajattelen itseni lämpimäksi.
Täällä sisällä on jo 30 astetta. - Näitä ei tarvita Filippiineillä.
Neljä kuukautta helposti ansaittua rahaa.
Te olette pöhköjä, kun teette tätä koko talven.
Viimeinen jääkylpy sitten.
Pääpotkuri näyttää olevan kunnossa.
Pieniä vaurioita ykkösessä ja kolmosessa. Ei mitään erikoista.
Okei. Jatka keulapotkurille. - Olen menossa.
Olen perillä.
Vahvista moottorin olevan sammutettu. - Vahvistan sammutuksen.
Sukeltaja on putkessa.
Miltä se näyttää? - Tavanomaista roinaa.
Köydenpätkiä ja verkkoa.
Tässä menee vartin verran aikaa.
Täällä on mielettömän kylmä. Olisi pitänyt laittaa toinenkin lämpöpuku.
Sinunhan piti ajatella itsesi lämpimäksi.
Neljän päivän päästä -
saat tehdä tämän itse.
Pinta, kuuluuko? Potkuri liikahti.
Tietääkö silta, missä olen? - Ehkä virtaus teki sen.
Ei täällä ole mitään virtausta. Potkuri pyörähti.
Se oli mekaaninen liike. Potkuri on käynnissä!
Tuva! - Päästä irti minusta!
Se ei ollut kenenkään syytä.
Tuva! - Lopeta!
Tuva! - Päästä irti!
Ida! - Hei.
Moi. Heräsitkö varhain? -Se ei ole varhain, kun on pieniä lapsia.
Mitä käteesi on sattunut? - Ei mitään.
Haetaan tavarasi. Äiti odottaa.
Äiti!
Hei, Tuva. - Hei.
Hei, Ida. - Hei.
Hei, rakas.
Saisit käydä useammin.
Knut!
Hienoa, kun kerrankin te molemmat olette täällä.
Olemme viikonlopun yhdessä, sukellamme ja ulkoilemme luonnossa.
Olemme läsnä toisillemme.
Mitä lapsille kuuluu? - Hyvää, he ovat jo tosi isoja.
Entä Einar?
Meillä menee hyvin. Käymme terapiassa.
Ehdottiko isäsi sitä? Hän halusi aina, että mekin menisimme.
Terapiaa, kunnes kello soi. Ei puhumalla saa itseään rakastamaan.
Joko rakkautta on tai sitä ei ole. Älä ole kuten isäsi.
Ihmetellään, kunnes kaikki hajoaa. - Jatkamme terapiaa.
Ei kukaan auta sinua, jos niin luulet. Kuka se muka olisi?
Älkää sanoko, että teette sen lasten vuoksi.
Ei ollut tarkoitus olla niin ankara sinulle. Anteeksi.
Ei tämän pitänyt mennä näin.
Et voi sukeltaa tuon yskän kanssa. - Kuppi teetä ja hyvä yöuni auttaa.
Otetaan tänä iltana rauhallisesti.
Miksi koputat?
Mikä on? - Tänään autossa...
Hän ei voi ottaa lääkkeitä, jos hän sukeltaa. Ja ilman niitä hän on...
Viis siitä. -Osaat suhtautua häneen minua paremmin.
Olen saanut enemmän harjoitusta.
Älä välitä siitä.
Ajattelin, että haluaisit ehkä tulla sukelluksen jälkeen mukaan Ruotsiin.
Lapsilla on tosi ikävä sinua. - Lähden Filippiineille tiistaina.
Joku toinen kerta sitten. Hyvää yötä.
Hyvää yötä.
Iltaa kohden sataa lunta ja näkyvyys on huono.
Pakkasta on viisi astetta...
Lämmin kylpy on ainoa asia, jonne hän sukeltaa tänään.
Mitä helvettiä sinä teet?
Äiti kilahtaa, jos huomaa, että poltan.
Kuinka kauan olet tehnyt tuota? - Tämä on toinen koira.
Mennäänkö?
Hei...
Herää. Katso tuota.
Hei. Puhkesiko rengas? - Kyllä, mutta apua on tulossa.
Onko sinulla vararengasta? - Pelastuspalvelu tulee pian.
Emme voi jättää sinua tänne pulaan. - He ovat matkalla.
Avaatko ovet? - Tuva, hän haluaa odottaa apua.
Taikuutta.
Niin... Hei vain.
Oletteko te ystäviä? - Siskokset.
Tai sisarpuolet. -Äiti matkusti mielellään yksin sukelluslomille.
Voit lopettaa, he ovat täällä.
Helvetti sentään.
Tule, Knut.
Tämä vaikuttaa tutulta. Jos muistan oikein, äiti asettui tuonne alas.
Sinä ja äiti taidatte tehdä paljon asioita yhdessä.
Aiotko mököttää vai sukeltaa?
Tässä.
Knut!
Sukellusfirmat eivät onneksi valvo kovin tarkkaan tavaroitaan.
Oletko varastanut ne?
Langatonta viestintää.
En ole sukeltanut kokomaskilla aikoihin.
Älä nyt, se on helppoa.
Knut!
Tule. Istu.
Tule.
Knut. Tule tänne.
Missä puhelimesi on? Tarkista akku ja kenttä.
Minulla on 80 % akkua ja 3/4 kenttää.
Meillä on myös satelliittipuhelin.
Hitto.
On parasta, että siirrämme varusteet kielekkeen alle.
Tästä 14 metriä alas seinämää pitkin.
Niemen ympäri, sieltä alkaa läpiuinti.
Tämä pitää olla auki.
Turvapysähdys on viiden metrin syvyydessä.
Okei? - Okei.
Sukeltaja 1 kytketty.
Jos jokin menee päin helvettiä...
Ida, oletko mukana? - Olen tulossa.
Tämä hirvittää kyllä vähän. - Ei mitään hätää.
Se laajenee edempänä.
Väylä on ahdas, se suurenee sitten.
Uitko vähän hitaammin, että ehdin mukaan?
Juuri täällä olin äidin kanssa.
Vähän eteenpäin vielä.
Ahdas väylä.
Tässä se on.
Pysähdy tässä, niin näytän sinulle.
Paina vähän ilmaa ulos.
Miksi?
Miksi teet kaikesta niin vaikeaa?
Älä koske varusteisiini! - Paina vähän ilmaa ulos nyt.
Tämä riittää. Tule.
Älä riisu maskia. Saat hiilidioksidimyrkytyksen!
Tämä on kuin sukelluskello. Voimme olla hetken aikaa täällä.
Katso. Äiti tuhosi sukellusveitseni, kun hän teki tuon.
Se oli ensimmäinen asia, jonka ostin omilla rahoilla.
Rakastin sitä veistä.
Mikä on hätänä? - Ei mikään.
Älä mumise ja ole niin hapan.
On selvää, että sinun ja äidin yhteiset jutut eivät kuulu minulle.
Se on kiveen hakattua. - Lopeta, Ida.
En minä valinnut sitä. Onko se minun syytäni?
Niin käy, kun perheet hajoavat ja ihmiset alkavat valita puolia.
Nyt lapseni joutuvat tekemään samoin, enkä voi tehdä sille mitään.
Se tapahtuu taas! - Lopeta.
Mistä on kyse? Sanoit, että teillä menee hyvin.
Meillä menee helvetin huonosti.
Minua paleltaa.
Ida...
Paljonko ilmaa sinulla on jäljellä?
55.
Se on aika matala luku. Paleletko? - Totta kai palelen.
Kolmen minuutin turvapysähdys, sitten noustaan pintaan.
Katso!
Hemmetti.
Ne eivät ole vaarallisia, uteliaita vain.
Vastaa, ne puhuvat sinulle.
Miksi ne lähtivät? - Kuka tietää.
Varo! Helvetti sentään!
Oletko kunnossa? - Se sattui.
Mennään ylös ilman turvapysähdystä. - Tuva!
Tuva!
Peruuta!
Tuva!
Minä tulen!
Tuva!
Tuva!
Olen jumissa!
Osoita ylös taskulampulla, niin näen, missä olet.
Ida, lopeta. - En näe sinua.
Ole hiljaa! Meidän on pysyttävä rauhallisina, ymmärrätkö?
Kuinka syvällä olet?
22 metrissä. - Okei. Kuuntele.
Olen jumissa. Yritä olla rauhallinen. Säästä ilmaa.
Mene pohjaan. - Okei.
Yksi asia kerrallaan. Sinun pitää vain päästä pohjaan, ei muuta.
Jatka vain alaspäin. Luulen, että olen lähellä seinämää.
Nyt olen pohjassa. - Hyvä. Mitä mittari näyttää nyt?
33 metriä! Tuva, emme voi olla näin syvällä.
Älä ajattele sitä. Pelivaraa on. Suuntaa lamppua ympäri 360 astetta.
Näetkö minut? - En.
Onko sinulla housuntaskussasi naru merkkauspoijulle?
Luulen niin. Tässä se on.
Kiinnitä naru johonkin lähelläsi.
No comments yet. Be the first to leave one.