Lost in Space

NETFLIX-ALKUPERÄISSARJA

-Mikä tuo oli? -J2 ei enää...

Kapteeni, yhteys Robinsoneihin katkesi.

-Näkyykö mitään? -Ei näy.

Hetki. Kontakti. Suuntima nolla-kuusi-nolla. Mahdollinen konjunktio.

Mikä tuo on?

SEITSEMÄN KUUKAUTTA MYÖHEMMIN

Valmis?

Uusi kaliumin suhdeluku näyttää tepsivän.

Niin tepsii.

-Toimiikohan tämä? -Aina kannattaa yrittää.

Herää jo.

Äiti! Tule tänne ylös!

-Odottakaa. -Älkää nyt. Tämä on julmaa.

PÄÄSY KIELLETTY!

-Eikö sinulla ole sanomista tähän? -En halua väärinkäyttää valtaani.

Oliko tämä huippusalainen projektisi?

Puun hakeminen Glendalesta oli helpompaa.

-Tämä on hohtavaa sammalta rannalta. -Se muistuttaa tietystä henkilöstä.

Ehkä hieman.

-Hyviä pyhiä! -Näytät erilaiselta.

-Hän kävi suihkussa. -Joulupukin kunniaksi.

-Avataanko lahjat? -Kyllä!

Minä haluan aloittaa. Kaverit, tämä on viimeinen viskipulloni.

Saatte sen hätätapauksia varten.

Viime kerrasta on aikaa.

-Onko pakko odottaa niin kauan? -Ei.

Will. Hyvää joulua, kaveri.

Kiitti, isä!

-On lahjojen aika! -Aloitetaan!

On aika oppia ajamaan. Chariot ei mahtunut pakettiin.

-Hienoa! -Kiitti, isä.

Ei ajamiseen tarvita avaimia eikä oppitunteja, ei edes lupaa.

Tämä on Pennylle.

-Miten niin, kun muut saavat paketin? -Tässä.

-Kirjoittiko hän tämän? -Kiitos.

Penny on pitänyt kirjaa kokemuksistamme.

Se on tosi hyvä, ja päätin julkaista sen.

Teemmekö tämän oikeasti?

-Sen nimi on Matkalla avaruuteen. -Hieno nimi.

"Jupiterimme sinkoutui ilmakehän läpi 25 kertaa äänen nopeudella."

"Olimme törmäyskurssilla,

mutta se ei ollut minusta pelottavin osuus."

"Se sattui kauan ennen kuin mikään meni pieleen,

kun matkasimme iloisesti kohti Alpha Centauria,

koska ajatus avaruudesta, on aina pelottanut minua."

Onko tuo totta? Ei keskeytyksiä.

"Minusta avaruus on aina ollut pimeää pimeämpi, kylmää kylmempi,

ja kaikkein pahinta, tyhjä."

"Yksinäisin paikka maailmassa."

"Äidistä avaruus ei ole tyhjä;

se on täynnä pimeää ainetta, jota ei pystytä näkemään."

"Minä en ole tutkija."

"En usko mihinkään, vain koska sen pystyy laskemaan.

Minun täytyy oppia itse,

ja siitä ongelmat alkavatkin. Mutta nyt menen asioiden edelle."

"Tämä on tarina löytämisestä, muttei uusien maailmojen löytämisestä,

vaan siitä, mitä löytyy paikoista, joita luuli tyhjiksi."

"Joskus se on perheeni näkymätön voima,

joka kantaa myös silloin, kun en näe heitä,

ja muistuttaa minua,

etten ikinä ole yksin."

"Joskus taas kauheat hirviöt, jotka haluavat syödä meidät."

Toisen maailmansodan aikana oli yksi joulu,

kun ranskalaiset ja saksalaiset päättivät pitää tulitauon.

He poistuivat juoksuhaudoista juhliakseen yhdessä.

Silloin oli rauha maassa.

Emme ole Maassa.

-Halusin toivottaa kaikille hyvää joulua. -Nyt se on tehty.

-Onko tuo vuotohälytys? -Minä tutkin.

Miten menee?

Yhä vihreää.

Tuulet ovat kääntymässä. Monsuunikausi taitaa olla tulossa.

Metaanimonsuunikausi.

Päällemme ei lennä enää niin paljon kiviä, kun tuulee mereltä.

Eikö olekin ironista, että viime planeetalla olimme jumissa,

koska polttoaine loppui.

Täällä ilma on polttoainetta, mutta emme pysty käyttämään sitä.

-En usko ironiaan. -Tuo on ironista.

Hei, Will. Oletko valmiina?

Älä jännitä hartioita. Rentona on helpompi ohjata.

Selvä.

-Älä paina jarrua, jos et halua pysähtyä. -Selvä juttu.

Painetaanko vähän kaasua?

Kaasua?

Niin sanottiin, kun olin nuori. Kiihdytetään siis.

-Miksi teit noin? -Ettet katso nopeusmittaria.

-Sinun pitää tutustua koneeseen. -Niin. Siihen pitää tutustua.

Onko näin hyvä?

Pärjäät upeasti.

Hei.

-Kilpaillaan. -Penny.

-Älä viitsi. Hän ei halua törmätä. -Ei ole mitään mihin törmätä.

Veljesi on minun makuuni.

Tässä perheessä ei arvosteta tarpeeksi varovaista lähestymistapaa.

-On aika viedä roskat. -Ole varovainen.

Ystävällinen muistutus: nämä ovat viimeiset.

Virta riiittää juuri avaruuspukuihin ja happigeneraattoriin.

Montako näitä tarvitaan, että sähkö riittäisi lähtöön?

Jupiterin laukaisujärjestelmä vaatii noin 200 kilowattia, eli kysy äidiltäsi.

Hän etsii varmaan vieläkin tapaa lähteä täältä.

Toivottavasti.

Miten oppitunti meni?

Tutustun vain koneeseen.

Näytös alkaa pian.

Mitä saan joululahjaksi?

Tätä saan joka päivä.

Voit vain syyttää itseäsi.

Äitisi todellakin luottaa sinuun, kun saat vahtia minua. Se on tärkeä työ.

Yhtä tärkeä kuin luuttaaminen ja hiilivarastojen puhdistus.

Eikö sinua arvosteta? Eihän se ole reilua.

Onko tuo uusi tilkku? Liittyykö se aikaisempaan hälytykseen?

Haluan vain tietää, olenko turvassa.

Olet yhtä turvassa kuin eilen.

Nyt se alkaa.

Kellontarkkaa, jopa minuutilleen joka 23. päivä.

Miten se on mahdollista?

Venezuelassa on paikka, jossa salamamyrsky iskee samaan aikaan ja samaan paikkaan -

265 päivää vuodessa, eikä kukaan tiedä syytä.

Sitä kutsutaan Maracaibon merimerkiksi. Se on opastanut merimiehiä vuosisatoja.

Kun on pilviä ja aurinko, tai kaksi aurinkoa,

jotka kuumentavat niitä,

salamoita syntyy.

Se pitää paikkansa kaikkialla.

-Riittää jo. Saanko palan? -Osaat kyllä. Saat palapelin ratkaistua.

-Keksit sen kyllä. -Juttu on niin...

-Hei. -Hei.

Palapeleissä on niin...

-Odota. -Kerro vain.

-Ei rajoituksia. -Ei ole kiirettä.

-Tämä oli hyvä päivä. -Niin oli.

Olen miettinyt -

salamoita.

Voisimme ladata akut ja käynnistää Jupiterin.

Voisimme lähteä tältä planeetalta.

-Joutuisimme lentämään myrskyjen luo. -Ei tarvitse lentää.

Se on hullua.

Tätä teknologiaa on käytetty tuhansien vuosien ajan.

-Miksi tuot sen nyt puheeksi? -Tuulet kääntyvät. Nyt on tilaisuus.

Jos se menee ohi, joudumme odottamaan vuoden.

Tämä on sen huoltamon jutun takia.

Tuo juttu huoltamossa -

toi meidät toiselle puolelle universumia.

-Muuten ei päästä Alpha Centauriin. -Etkö luopunut ideasta?

Ei tarvitse ymmärtää työkalua käyttääkseen sitä.

Robotin moottori ei toimi, se nukkuu,

ja se toimi viimeksi avaruudessa.

Luodaan samat olosuhteet.

Mitä jos se ei siltikään toimi?

Aurinkokunnassa on neljä muuta planeettaa. Ehkä joku niistä on parempi.

En riskeeraa lasten elämiä, koska jokin voisi olla parempi.

Aina on parantamisen varaa, mutta joskus pitää arvostaa sitä, mitä on.

Lapset eivät tapaa ketään uutta täällä.

Ei ystäviä, kenelle avautua,

jotka haastaisivat ja ymmärtäisivät heitä.

He eivät ikinä rakastu täällä tai saa omaa perhettä.

He eivät koe samaa kuin me.

Meidän täytyy lähteä.

On pakko yrittää.

Se on liian vaarallista.

Se on liian vaarallista.

Palataan tähän vuoden päästä.

Ei.

John?

Äiti, mitä nyt?

-Äiti? -Isä?

-John? -Isä?

Hakekaa reppuni.

-Selvä. -Vauhtia.

-John, tule pois sieltä! -Isä!

Isä! Tule nyt!

Isä!

-Penny! Auta! -Mene!

Isä, kiltti.

-John! -Isä!

Siirry! Sulkekaa se takanani.

Pois tieltä!

John!

Tule nyt, John. Pitää mennä.

-Nouse ylös nyt. -Isä!

Sanoin, pois tieltä!

Okei. Tule nyt. Pystyt siihen.

Isä?

Onko hän kunnossa?

Kun tilkku antoi periksi, ilmakehä tunkeutui sisään,

terävänä kuin veitsi.

Miten korjaamme tämän?

Siitä tulee haastavaa.

Me lähdemme.

-Niinkö? -Voimmeko me lähteä?

Kerro suunnitelma.

Mikä suunnitelma?

Homma hanskassa.

No niin. Työntäkää vielä.

Hoituuko?

Missä se on?

-Missä Jupiterin lentokäsikirja on? -Tässä olen. Mitä tarvitset?

Olen Will Robinson 24. yhdyskuntaryhmästä.

Nauhoitan tämän, koska uskon tämän olevan ensimmäinen kerta,

kun avaruusalus yritetään muuttaa purjeveneeksi.