Attack

EUROOPPA, 1944

Fragile Fox. Ensimmäinen ryhmä.

Teille, luutnantti.

Miten on, Ingersoll? Yritättekö tuohon bunkkeriin?

Voimme yrittää, mutta tarvitsemme tukea, jos jäämme loukkuun.

Tulitetaanko teitä?

- Kyllä. - Menemme loppuun asti.

Jos jäämme tulitukseen, kapteeni Cooneyn pitää pelastaa meidät.

- Fragile Fox, selvä loppu. - Sankareita. Kunnianmetsästäjiä.

Kuulitteko, kapteeni? Joukkueeni ensimmäinen ryhmä menee loppuun asti.

Voivatko miehenne antaa taustatukea? Antakaa käsisignaali. Loppu.

Tulta.

Perhanan kranaatinheitin. Ingersollin ryhmä on kohteena.

He ovat konekivääritulessa. Nyt he saavat kranaatteja niskaansa.

Hyökätkää sieltä, vetäkää tulta puoleenne.

Fragile Fox yksi, täällä kaksi. Aloitetaan hyökkäys.

Loppu.

Cooney, missä olet? Sanoit antavasi taustatulta.

Kaikki riippuu sinusta. Kuuletko?

Missä olet?

Perääntykää.

Meitä tulitetaan vieläkin.

Sanoit antavasi taustatukea.

Se on ohi, luutnantti.

Tuhlaatte vain akkua.

Siinä kaikki tällä kertaa.

Voitte lähettää kaikki toivomuksenne armeijan radiopalveluun.

Näkemiin.

Hei, lopettakaa jo.

Lopettakaa.

Olemme odotelleet kaksi tuntia, ja odotatte muka pikakahvia.

Et ole kovin hyvä keittiömies.

Ja mukisi ei sovi asuun.

- Täytä se, sitten se on hyvä. - Hauskaa. Kenelle se on?

Kapteeni Cooneylle.

Jackson hoitaa pikkujutun ja Cooney antaa ylennyksen.

- Vauhtia. Hän odottaa Bartlettia. - Siinäpä kokous.

Kun tervehditte heitä, pyydä anteeksi käsivarttasi.

- Mistä Cooney ja eversti puhuvat? - Mitä tiedät?

- Cooney puhuu sinulle. - Kakaise ulos.

Joulu Pariisissa, vai otanko tyttökuvani pois seinältä?

- Kapteeni ei kerro minulle mitään. - Roskapuhetta.

Jackson, olet petturi.

En luota sotilaisiin, jotka kiillottavat kenkänsä.

- Mestarinsa ääni. - Äiti kutsuu.

- Kahvia, sotamies? - Miksei?

Minulla on jo mahahaava.

Aika vahvaa.

- Kutsuitteko, kapteeni? - Kyllä. Missä lomakkeet ovat?

Mitkä lomakkeet?

Täydennyslomakkeet. Niiden pitäisi olla komentajalla.

Lähetin ne jo.

Saitteko kahvia?

Kyllä.

Vauhtia.

Tätä armeijaa johdetaan kyllä... Tehottomuutta, toistoa.

Jos johtaisin firmaani samalla tavalla kuin tätä armeijaa johdetaan,

olisin vararikossa kuukaudessa.

Kuukaudessa.

Veronmaksajille olisi parempi, jos liikemiehet johtaisivat.

Mielenkiintoinen idea.

Ota sikarilaatikko repustani.

Haluan Clyden, eversti Bartlettin, tuntevan olonsa kotoisaksi.

Aivan kuin olisimme taas kotona. Vanhassa kunnon Riverviewissa.

- Muutama sikari ja tuhkakuppi? - Joo, muttei liian hienoja.

Eversti ja minä olemme vain pikku- kaupungin poikia. Ymmärrättekö?

Nautintomme ovat

yksinkertaisia.

- Hakekaa pyyhe, korpraali. - Selvä on.

- John? - Niin?

Hyväksyttiinkö anomuksenne talvialusvaatteiden hankkimisesta?

Arvatkaa mitä? Vain yläosat.

Niinpä tietysti.

Hei, Woody. Oletko valmis peliin?

- Täysin valmis. - Eversti on tulossa...

Missä Costa on?

- Eikö ole näkynyt? - Ei.

Hän on temppuillut viime aikoina. Hän ei ole upseerimateriaalia.

Olette varmaan väärässä.

Kerroithan luutnantille, että häntä odotetaan?

Kyllä. Tänä aamuna.

Jatkakaa, hyvät herrat. Korpraali.

Erskine, Woodruff. Tässäkö kaikki? Riittävätkö pelaajat?

Costa on myöhässä. Käyn hätistelemässä häntä.

Tee se, poika.

Ja pyydä tuomaan paljon rahaa.

Clyde. Hyvä että pääsit.

Toki... Missä se viski on?

Se on tulossa.

Haluatko vettä kyytipojaksi?

Et kai halua sisuskalujeni ruostuvan?

- Costa, missä olet? - Täällä, Harry.

Harry, miten sanot "rautatiekiskot"?

Tässä on Monsieur Bouisse.

Monsieur Bouisse, luutnantti Woodruff.

- Hänen kauppansa. Kiva, eikö? - Joo. Tiedätkö paljonko kello on?

Tiedätkö kuinka vanha tämä on? 500 vuotta.

- Se on ollut suvussa koko ajan. - George Washington nukkui täällä.

Joe, eversti on täällä.

Tämä on ainoa mahdollisuus puhua hänelle.

Hän on siis täällä.

Hyvä on, mene.

Älä huolehdi Erskine Cooneysta.

Istu alas.

Toitko kirjeen?

- Isältäni. - Anteeksi, unohdin.

- Jätin sen päämajaan. - Ei se mitään.

Hän ei ole kirjoitellut paljon viime aikoina ja...

Tuomarilla on kiire, on vaaliaika.

Niinpä kai.

Mutta hän olisi ylpeä, jos näkisi minut nyt.

Totta kai. Komppanian päällikkö n jalkavoimissa.

Niinpä.

- Kun saan kunniamainintani... - Aivan niin...

Se korvaa kaikki ne hetket, jolloin petin hänet. Ymmärrätkö?

Suo anteeksi.

Olen miettinyt, Clyde.

Ehkä pidän sen salassa.

Kun pääsen kotiin, menen isäni luo,

ojennan käteni ja kun hän katsoo alas...

- Se on yksi keino. - Isäukko saisi halvauksen.

Aivan niin. Hoidan sen kunniamaininnan sinulle.

Mutta ole kärsivällinen.

- Toki. - Ne vievät aikaa.

Kun oikea hetki koittaa, livautan sen sisään.

- Arvaa mitä? - No?

Kun pääsemme kotiin,

aion kutsua sinua silti everstiksi.

Mitä mieltä olet?

Se olisi mukavaa.

En muistakaan meidän nurkilla ennen olleen yhtään everstiä.

Minulla on suunnitelma Cooneyn saamiseksi ulos.

Hän on menetetty tapaus.

- Kuuntelisitko minua? - Mitä?

Bartlett tähtää politiikkaan. Cooneyn isä on vaikutusvaltainen.

Siksi Erskinestä ei pääse eroon.

Nyt kun sait purettua sydäntäsi, kuuntele minua hetki.

Ole hyvä.

Sanon sen suoraan ja yksinkertaisesti.

Bartlettin poliittinen tulevaisuus riippuu hänen sotasaavutuksistaan.

Bartlett ei ole hölmö.

Cooney on täysin epäluotettava, ja Bartlett tietää sen.

Hänen seuraava mokansa voi maksaa enemmän kuin 14 miestä.

Se on täysin selvää.

Mikä on suunnitelmasi?

Haluaisin ehdottaa Bartlettille, että Cooney siirretään pois.

- Ei toivoakaan. - Miksei?

Hän saa toimistohomman vaikka päämajasta.

Siellä voi korkeintaan satuttaa sormensa.

Meidän ja Bartlettin huolet olisivat ohi. Sen jälkeen vain sodimme.

Mitä sanot?

Se ei toimi.

Miksei?

Se ei toimi. Tuo tekosyy ei uppoa Bartlettiin.

Hän on everstiluutnantti ja sinä olet luutnantti.

Hän heittää saman, vanhan jutun.

"Poika, olin kansalliskaartissa, kun sinä vielä kävit koulua. "

He ovat samanlaisia.

Cooney ei olettanut sodan alkavan, kun hän liittyi.

Oletti kai homman olevan helppoa kuin mikä.

Ja että pääsisi pitämään univormua lauantain kettujahdissa.

Menen yksin.

Älä ole noin dramaattinen.

Pelaan korttia, jos siitä on apua.

Se on ainoa tapa lähestyä Bartlettia.

Mutta jos mainitsetkin Cooneyn...

Vaikka kerrankin...

- Viisi peräkkäin. - Milloin lomat alkavat, eversti?

Heti kun pääsemme Ranskaan.

Voisiko sota päättyä sitä ennen?

Lyön vaikka vetoa että päättyy.

En haluaisi nähdä kunnon toimintaa noiden keltanokkien kanssa.

He tarvitsevat työstämistä.

Älkää pelätkö. Pääsemme kaikki kotiin kunnon ansioin.

Jos joku väittää, ettei komppania ole omaa luokkaansa, vastaa minulle.

Komentajanne on yhtä herkkä kuin emokarhu poikasineen.

Niin on.

Mitä pelaamme? Viiden kortin sököä?

Sopii. Entä teille muille? Vieläkö 50 frangin korotusraja?

Senkun jaatte, luutnantti.

"Emokarhu poikasineen."

Mikä heitto tuo oli olevinaan? Mitä tarkoititte?

- Pelataan. - Panokset pöytään.

Tämä on ystävällinen peli, pidetään se sellaisena. Yritätte ärsyttää.

Istukaa. Ei hän mitään tarkoittanut.

- Niinkö? - Se oli vitsi.

Sanokaa, että se oli vitsi.

Se oli vitsi.

Taidatte osallistua politiikkaan sitten Riverviewissa.

En tiedä. Ehkä pyrin rankkuriksi tai jotain.

"Tippecanoe ja Bartlett." Minun vuoroniko?

Se maksaa 50 frangia.

Korotan, eversti.

Minä katson.

Paljastakaa korttinne.

- Kolmosia ja jätkiä. - Hyvä käsi.

Muttei tarpeeksi. Kolme ihanaa naista, ja vien potin.

- Häviättekö ikinä? - Ei ole varaa.

- Olen vain Riverviewin poikia. - En unohda viimekertaista.

Missä se oli?