The Last Scout

Vuonna 2065 sota tuhosi maailmamme.

Etsimme epätoivoisesti tähdistä uutta kotia.

Kun luulimme löytäneemme sellaisen, tajusimme, ettemme olleet yksin.

Meillä on hyvin tärkeä tehtävä.

Emme saa epäonnistua. Me olemme viimeisiä.

Te kysytte miksi.

Elämä. Eläviin olentoihin on aina rakennettu selviytymisvaisto.

Kestämme ja kehitymme, hinnalla millä hyvänsä.

Miljardien vuosien ajan Maa tarjosi kodin upeille lajeille.

Kaikki elivät harmoniassa alueillaan.

Toki myös ihminen, "oman kohtalonsa herra".

Laji, joka miljoonien vuosien evoluution jälkeen-

muokkasi ympäristöään tarpeidensa mukaan.

Aina vuoteen 2065, josta on nyt seitsemän vuotta.

Ikävä kyllä, silloin planeettamme tuhoutui ydinsodassa,-

joka kesti vain 67 minuuttia.

Kukaan ei ehtinyt hyvästellä, rukoilla tai soittaa rakkailleen.

Maailmassa tuskin tiedettiin, että sota oli alkanut.

Silmänräpäyksessä kotimme oli tuhoutunut.

Harvat selviytyjät pakenivat tiedustelualuksilla-

galaksin ääriin etsimään uutta asuinpaikkaa.

Minä olen yhdellä aluksella. Kenties me olemme viimeisiä.

Kun saimme Pegasusin signaalin,-

vaihdoimme kurssia ja suuntasimme kohti uutta kotiamme.

Pegasusin uhraus tarkoitti sitä, että ihminen aloittaisi alusta-

ja loisi itselleen tulevaisuuden.

Tietäen, että emme jäisi viimeisiksi.

Viimeistä ruuvia viedään. -Pidä siitä kiinni.

Minulla on vakaat kädet. -En tahdo menettää yhtäkään.

Ruuveja on jo tarpeeksi löysällä.

Michael, vihjailetko miehistön mielenterveydestä?

Vai arvosteletko kenties alustani?

Sinun? Vedä käteen, se on minun.

Hetkonen! Ääliökin osaa kääntää nokan ja painaa starttia.

Mutta tarvitaan nero, jollainen olen,-

pitämään tämän lentokunnossa. Alus on siis minun.

Anteeksi häiriö, neidot, mutta alus on kyllä minun.

Kapteeni... -Kenen alus?

Jonin alus. -Hyvä, tytöt. Kauanko vielä?

Asennan uutta venttiiliä. -Selvä. Startti tunnin sisään.

Jos jäämme hiukkaspilven alle, ei riitä venttiilin korjaus.

Selvä. Yritän pitää vauhtia.

Mihin jäätiin? -Kuunteleeko hän vielä? Kapteeni?

No niin. Alus on minun,-

koska minä pidän sen kasassa aina kun Mike lentää-

liian läheltä tähteä, asteroidikenttää, mustaa aukkoa tai mitä milloinkin.

Etpä itse ole korjaamassa sitä nyt.

Delegointi kuuluu työhön, eikä minun kannata vaarantaa henkeäni,-

kun työn osaa tehdä vaikka 7-vuotias.

Lähetä Lila ensi kerralla. -Puku on liian iso.

Ja hän on sentään korvaamaton. -Ilman minua emme lennä mihinkään.

Luulin, että kapteeni ja perämies ovat lentovuorossa seuraavina.

Minä teen lentämisestä taidetta.

Lätkäisen tämän venttiilin kiinni ja tulen takaisin.

Tuopa motivoi minua.

Katso, että nurkat ja urat täsmäävät.

Siten varmistat, ettei se ole väärinpäin.

Luetko manuaalista? Sinun piti olla nero.

Ruuvaa nyt ja kiinnitä se paneeli.

Teen sitten painetestin. -Odota, että pääsen alta pois.

Mikään ei räjähdä eikä heitä sinua avaruuteen.

Siis jos osaat hommasi.

Varoitus. Heliumsäiliöiden painetta pitää laskea.

Voi perse! -Mike?

Pudotin ruuvin. -Käytä vararuuvia.

Montako näitä on? -7 vuoden jälkeen? Älä kysy.

Okei, sori tästä.

Mitä syödään tänään? -Lempiruokaasi.

Pihviä, perunasalaattia ja sipulirenkaita. Kävipä säkä.

Edward panee parastaan. Eiliset pidotkin ovat vielä mielessä.

Palaan ilmalukkoon.

Mike kutsuu komentosiltaa. Jane, sain Peten hommat tehtyä.

Tulen takaisin. -Selvä. Kurssi asetettu jo.

Mike on sisällä. Ilmalukko on suljettu.

Startataan. Hyvää duunia, pojat.

Pegasus lentää avaruuden halki ja sukellusvene veden halki.

Onko sulla sukellusvene? -Minullako? Ei.

Olen korjannut niitä muutaman.

Mitä muuta valtamerestä löytyy?

Ai merestä? No vaikka mitä.

Kerroinko koralliriutasta? Enkö muka? Voi juku.

Koralliriutta on kuin vedenalainen puutarha.

Miljoonia värejä, jotka jatkuvat kilometrikaupalla.

Sitä voi tutkia ja nähdä hirveästi kaloja.

Sanoit, että se Tappajahai-leffa kertoi merestä.

Niin muuten kertookin. Mutta minä en...

En usko, että Hayley tykkää, että näytän sinulle Tappajahaita.

Pidetäänkö se salaisuutena?

Pidetään, mutta vain koska olet suosikkityyppini täällä.

Eikö niin? Eikö sinulla ole koulua? Eikö varmasti?

Hayley, on Lilan oppitunnin vuoro. Hän on Peten luona konehuoneessa.

Kerro, jos Lilaa pitää muistuttaa.

Edellinen oppituntisi ihmisen historiasta oli vallan kiinnostava.

Lääkekaapin koodi hyväksytty, lääkintäupseeri Hayley Matthews.

Nelosmoottori on vähän laiska. Siinä on kahden sekunnin viive.

Tarkistan signaalin. Testisignaali yksiköille A-F.

Oliko ulkona kiva sää? -Joo, kiva tuulenvire.

Ihan normipäivä töissä. -Kuten jokainen päivä.

Tänään ei. -Eikö muka?

Tänään on jonkun juhlapäivä. -Miten niin?

Hyvää syntymäpäivää.

Mistä hitosta tiesit? -Isällä on myös synttärit.

Tai olisi huomenna. Siitä muistin sen.

En kerro kenellekään, ettei vaan juhlita mitään.

En halua juhlia vuosien kulumista.

Otan lahjan sitten takaisin. -En sanonut, etten huolisi sitä.

Mikä se on? -Sen pitää olla yllätys.

Selvä. Toivottavasti se ei pure minua naamaan.

Siinä se ylläri meni.

Leivoitko kakun? Sinäkö leivoit? -Sain Hayleyn leipomaan sen.

En tahtonut mokata kymmentä kakkua.

Se oli osa Lilan ruoanlaittokurssia.

Eli tämä on Lilalta ja Hayleylta. -Minä tilasin sen.

Ilman minua tuota kakkua ei olisi.

Onko siellä meri, mihin me mennään?

Ei varmaan. Ei se planeetta taida olla edes asumiskelpoinen.

Muut sanovat, että meidän planeetta on se, mihin muut tulevat.

No... Sinun ei vain haluta huolehtivan.

Mitä minä aina kerron? -Totuuden.

Just niin. Pete kertoo aina totuuden.

En valehtele sinulle koskaan. Eikö sinun pitäisi opiskella?

Jos Hayley kysyy, sanotko, ettet ole nähnyt mua?

Totta kai, olethan suosikkini. Kaikille muille voin valehdella.

Hus matkoihisi nyt. -Ette kai minulle, herra Burton?

Eihän koneenkäyttäjä ikinä valehtele kapteenille.

Ehkä liioittelee joskus urotöitään.

Hyvin pelastettu. Nyt voit korjata C-kannen happilaitteet.

Muut laitteet paikkaavat nyt,-

ja jos ne kärähtävät, niin hengittämisestä tulee hankalaa.

Etenkin kun tuhlaat happea hitsaamiseen!

Eivät ne kärähdä. Voin ottaa pakokapselista toimivan tilalle.

Ei mitään hätää. -Ei pakokapselista voi ottaa sitä.

Ei se riitä tuottamaan happea koko kannelle-

ja sen pitää olla pakokapselissa, jos sitä tarvitaan!

Meinasitko lähteä? -Älä jaksa.

Riittää jo. Pete, tiedän, että sinulla on hommaa.

Edward on oikeassa. Pane generaattori kapseliin.

Ja korjaa C-kannen laite 24 tunnissa.

Tai voit myös mennä kapseliin ja jättää hapen meille muille.

Kyllä, pomo.

Oliko vielä muuta? -Ei.

Kaikilla on varmaan kohta nälkä.

Eikö ole sinun vuorosi kokata?

Onpa tämäkin loistopäivä.

No?

Plasmaylikuormitus rikkoi muutakin kuin venttiilin.

Kiitos. Anteliaisuutesi on rajatonta.

Saanko rasian takaisin? Voin tarvita sitä.

Annoit sen jo minulle. -Siellä on muruja. Haluan ne!

Okei. Ota vaan. -Kiitos.

Herkullista. -Eikö olekin hyvää?

Sinulle jäi tuohon... Tähän.

Siinä. Minä vain yritän...

Yrität iskeä minua! Ihan tasan.

Ei, sinulla oli jotain... -Yrität vokotella.

En unohda seitsemässä vuodessa, millaista vokottelu on.

Okei, kuule... Minulla on synttärit.

Minulla on synttärit. -Menköön sitten.

Tule.

Eikä. -Pegasus, valmistuiko analyysi?

Ei. Saimme yhteydenoton. -Näin kaukana?

Mistä? -Utahilta.

Mikä se on? -Se on salattu. Vain kapteenille.

Kauanko siinä on kestänyt?

Jos he pysyivät reitillään, se on lähetetty neljä kuukautta sitten.

Se on varmasti tärkeä, jos se on päätetty lähettää niin kaukaa.

Minulla on ollut vaikeaa lähdön jälkeen.

Alus täytyy pitää kunnossa varaosia säästäen.

Sain tehoja lisää... -Pete, minä tiedän.

Kone käy nyt kaksi kertaa liian kovalla teholla.

Antimateriaa palaa ihan hulluna... -Pete!

Meillä ei riitä antimateria paluuseen.

Sinne pääsemme, mutta takaisin emme.

Oletko varma? -Satavarma.

Pegasus, vahvista laskelmat. -Laskelmat vahvistettu.

Antimateria ei riitä Maan aurinkokuntaan paluuseen.

Kerrotaan miehistölle. -Ei.

Toivo pitää aluksen liikkeellä. En halua, että se menetetään.

Toivo hupenee nopeammin kuin ruuvini.

Kapteeni, lähetys Utahilta.

Se on vain kapteenille.

Aina löytyy ratkaisu. -Niin.

Pysytään hiljaa asiasta siihen asti.

Huomio. Edward ilmoittaa illallisen olevan valmis.

Siirtykää siis messiin. Nauttikaa illallisesta.

Haluan että tiedät, että muistat...

...että rakastan sinua enemmän kuin mitään.

Tiedän, että sinä tunnet samoin.

Olen aina kanssasi.

Suorita tehtäväsi.

Se on tärkeintä meille molemmille.

Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä.

Hyvästi, rakkaani. -Viesti loppu.

Mitä sinä piirrät? -Ole hyvä.

Eikö näytä hyvältä? -Näyttää.

Sitä riittää. -Kaikki eivät saaneet.

Anna vähän lisää. -Eteenpäin.

Älä siinä komentele! -Mike, älä jaksa.

Tämä on varmaan jotain kokeilusafkaa. -Kinastelette koko ajan.

Minulla on parempiakin tutkimuskohteita kuin te.