An Ordinary Man

Entinen Jugoslavia.

Kommunismin romahdus herätti henkiin etniset, uskonnolliset-

ja alueelliset vihollisuudet ja jakoi yhtenäisen kansan.

Seurasi sotia, joissa tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Kidutusta, raiskauksia ja joukkomurhia.

Monet tuomitut sotarikolliset-

välttivät pidätyksen ja elivät vuosikausia karkureina.

Lopulta kaikki vangittiin ja tuotiin oikeuden eteen.

Kaikki paitsi yksi.

Halusin aina olla tavallinen mies.

Hukutat nämä. Tiedätkö sen?

Huomenna kauneus on muuttunut paskaksi.

Antaisit nämä pois. Etkö häpeä mitään?

Kasvistentappaja.

Nouse ylös.

Ylös.

Sanomalehti ja tämä hukutettu vihannes.

- Teidän täytyy lähteä. - Haluaisin lehden.

Lähtekää äkkiä, kenraali.

Ottakaa se. Olkaa kiltti ja lähtekää.

Senkin varasteleva paskiainen!

Kaikki tarvitsevat roiston.

Sotarikollinen, karkuri, etsityin rikollinen.

Inhoan luokitteluja.

- Pudotit vihannekseni. - Menkää matalaksi.

Kuinka? Näytänkö sirkuskääpiöltä?

Jessus! Rauhoitu.

- Olemme puhuneet näistä kävelyistä. - Nyt ymmärrät miksi teen niitä.

- Olemme liian suuressa vaarassa. - Hommaa minulle oikea kuljettaja.

- Kenraali, minä... - Olet lentäjä, Miro. Et osaa ajaa.

- Missä Gani´c on? - Lomalla perheen kanssa.

Hän osasi ajaa. Olen vähän tympiintynyt naamaasi.

Ihan tosi.

Murjotat ja hiuksesi ovat takussa kuin koiran perskarvat.

Olen kyllästynyt sinuun. Haluan nähdä muita ihmisiä.

Tiedän, mihin ajat.

Yhdeksän majapaikkaa puolessa vuodessa, mutta vain yksi tällä suunnalla.

En vietä enää yhtään yötä läävässä, jota Tanovi´cs kutsuu kodikseen.

Ne lapset ovat kauheita. Epähygieenisiä ja kurittomia.

- Voit kertoa sen kaikille. - Vaihdamme taas paikkaa.

- Mitä? - Vaihdamme paikkaa.

- Kuka täällä asuu? - Ei kukaan. Vain te.

Omistaja on ystäväni.

Oma asunto vai?

- Ainakin puoleksi vuodeksi. - Luojan kiitos.

- Hän tapaa meidät mielellään. - Anna avain.

Et jätä minua sisäoppilaitokseen. Anna avain. Löydän asunnon itse.

- Me toimitamme tavaraa. - Tavaraa.

Elintarvikkeita.

- Kuka ne ostaa? - Teidän ei tarvitse...

Ei käy. Olet surkea kaupassa kävijä. Käske heidän jättää rahaa ovelle.

Mitä asiaa?

- Rouva Boškovi´c? - En selvästikään.

Odottiko hän sinua?

Siksikö tulit asuntooni?

Mikä on nimesi?

- Tanja. - Tanja?

Olen kotiapulainen.

Rouva Boškovi´c purki vuokrasopimuksensa ilmoittamatta kotiapulaiselle.

Saisinko laukkusi?

Ja vaatteesi.

En pidä yllätyksistä.

Ole kiltti.

Käänny ympäri.

Hitaasti.

Ei tatuointeja tuon ikäisellä? Tylsää. Eikö sinulla ole intohimoja?

Vai oletko peittänyt ne jostain syystä?

Voisitko mennä suihkuun ja huuhdella itsesi kunnolla?

Ei hätää, en tule perässä.

Kuinka putket toimivat?

Tiedät varmaan, missä pyyhkeet ovat.

Paljonko hän maksoi sinulle?

Kunnon rouva Boškovi´c. Paljonko hän maksoi sinulle?

500 tunnilta.

Maksan enemmän.

Mitä askareita teit?

Siivosin ja pesin pyykit.

Näytä kätesi.

Kuinka vanha olet?

26.

- Panivatko vanhempasi nämä kädet töihin? - Vanhempani ovat kuolleet.

Kuinka usein käyt?

Rouva Boškovi´cin luona.

Kerran viikossa, tiistaisin.

Tarvitsen sinua useammin.

- Onko sinulla muita asiakkaita? - On.

Ei enää. Työskentelet nyt minulle.

Tarvitsen sinut kokopäiväisesti.

Mies tarvitsee kotiapulaisen.

Kiitos, herra.

Kenraali.

- Mutta minun pitäisi varmaan lähteä. - Se ei ole mahdollista.

Sinulla on asuntoni avain.

Eli minä olen sinun-

ja sinä olet minun.

Minun pieni salaisuuteni.

Näytä mitä osaat.

Mistä sinä aloitat?

Keittiöstä, kylpyhuoneesta vai makuuhuoneesta?

- Ikkunoista. - Ikkunoista?

Loistavaa. Aloitetaan.

Saanko pukeutua?

Kätesi vapisee.

Hermostutanko sinua?

Jätit nurkat pesemättä. Pesetkö ne, kun sinulle sopii?

- Kolme minuuttia ruutu ei ole tehokasta. - En ole tottunut ajanottoon.

500 dinaarin tuntipalkalla pitäisi olla.

- Kynit naisparan putipuhtaaksi. - Hän ei valittanut.

Kenen vika se on? Häneltä puuttui johtamistaitoja.

Minun mieheni loistivat saatuaan rakentavaa kritiikkiä.

Osaatko muuta kuin suihkuttaa ikkunoita? Kokkaatko?

- Kokkaanko? - Niin. Valmistat aterioita.

Ei, en kokkaa. Kukaan ei opettanut.

Rikollista.

- Kai sinä syöt? - Syön.

Sitten kokkaat minulle.

Käydään ensin kaupassa.

- Onko sinulla pissahätä? - Anteeksi mitä?

- Hidasta vauhtia. Olet hermona. - Eikö teidän pitäisi olla?

Koska kävelen ulkona vai? Sinulla ei ole mitään pelättävää.

En ole oikeasti tässä.

Piileskelen parhaillaan vuoristoparakissa.

Laskettelen Pohjois-Sloveniassa, otan aurinkoa Dalmatian rannikolla,

paimennan lampaita Serbian vuorilla,

nostan maljan Putinin kanssa Kiovassa ja Moskovassa.

Ystävän ystävä vannoo nähneensä minut.

Olen kaikkialla enkä missään. Olen myytti.

Minulle on kolme kertaa tarjottu plastiikkakirurgiaa.

Minua on kolme kertaa pyydetty muuttamaan kasvojani. Se olisi rikos.

He tietävät, etteivät saa minua kiinni. He ovat vain vieraita kodissamme.

Tämä on meidän kotimme.

Ystäväni, jotka vartioivat minua, eivät ole herkkäuskoisia.

He vartioivat minua nytkin.

Yugo kaksi korttelia sitten, ei rekisterikilpeä edessä.

Musta Mini edessä kello kahdessa.

He varmaan halkeavat uteliaisuudesta.

"Kuinka hän onnistui näin nopeasti? Iski noin nuoren viehättävän tytön?"

Näytän sinulle.

Juokse!

Anteeksi, tuohon ei kyllästy koskaan.

Ensimmäinen oppitunti. Osta aina filtterittömiä Royaleja.

- Poltatteko yhä? - Eli tiedät siis jotain minusta?

Minulla on liian suuri sydän. He tässä se vitsi ovat.

Poltanko? Voi kyllä.

Solovek oli armeijamme hienoin upseeri, jonka vain tupakka pystyi tappamaan.

Osta sanomalehti.

Voisitteko? Pojalleni.

Totta kai.

Kiitos.

Sodimme sotia tämän värin ja muodon takia.

Upea vihannes, jonka turkkilaiset ovat raiskanneet.

He keittävät pilalle kaikki luonnon antimet.

He tuhoavat ruokansa.

Tiedätkö sen?

Lue. Alin kolmannes oikealla.

Älä mieti, vaan lue.

Minä...

Lue se teksti.

Minulla on lukihäiriö. Jos et halua istua täällä koko iltaa,

säästä molempien aikaa ja lue.

"EU:n avainmaiden kokoontuessa ja kansainvälisen paineen kasvaessa..."

Onko tuo sinusta lukemista? Eläydy siihen tekstiin.

"...hallituksen edustajat myönsivät, että EU-jäsenyysprosessia on haitannut se,

ettei maa ole onnistunut luovuttamaan kenraali..."

Eivätkö he voi käyttää eri kuvaa?

"Häntä syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan-"

liittyen tuhansien nuorten miesten joukkomurhaan sodan loppuvaiheessa.

Hallituksen virkamiehet vakuuttavat, että kaikki voitava on tehty-

"hyvässä piilossa olevan sotilasjohtajan löytämiseksi."

Huhuu?

Helvetin pelkurit! Katso, kuinka hyvässä piilossa olen.

He maksavat kaiken tämän itse.

"USA korotti tarjoustaan ja tarjoaa nyt 10 miljoonaa-

avusta kenraalin löytämisessä ja kiinni saamisessa."

Torakat ryömivät koloistaan.

"Kansainvälisen yhteisön parjaama kenraali on yhä sankari joillekin maanmiehilleen."

Kiristyvistä talouspakotteista huolimatta hallitus kieltäytyy spekuloimasta,

"milloin kenraalin pidätyksen voidaan odottaa tapahtuvan."

Vilkaiskoot kalentereitaan. Kyllä siinä helvetti vuosi menee.

Luoja varjelkoon, että heidän pitäisi tehdä päätös.

Millainen maa tämä oikein on? Pelkkää pokkurointia.

"Tässä on viikkorahasi. Mene huoneeseesi."

Siinäkö kaikki? Kaiken tämän jälkeen.

Et sano mitään.

Kokonainen sukupolvi nuoria, jotka eivät sano mitään.

Hyvä on.

Olet sitten hiljainen todistajani ja todista tämä:

En koskaan piileskele enkä jää koskaan kiinni.

Toinen oppitunti. Me laitamme ruokaa.

Mene, kotiapulainen.

Talonpojan juhla-ateria.

Neljä vuosisataa elämää ja kulttuuria tiivistettynä yhteen annokseen.

Kuolinpäivänäni syön tämän aterian,

maistan kotiseutuni maun ja olen valmis lähtemään.

Kuinka sinusta tulee kelvollinen morsian?

Miksi oletatte, että minä hoidan ruuanlaiton?

- Mistä tiedätte, etten ole naimisissa? - Olen nähnyt kätesi.

- En pane ikinä sormusta sormeeni. - Et jos pukeudut noin.

Mitä vikaa pukeutumisessani on?

Ei mitään, mitä ei voi korjata.