The Count of Monte Cristo (Le Comte de Monte-Cristo)

Napoléon on syrjäytetty ja paennut Elban saarelle.

Kannattajat unelmoivat paluusta, mutta heidät kukistetaan.

Tapahtuu pidätyksiä ja teloituksia.

Myrskyisenä yönä Korsikan lähellä kauppalaiva kohtaa hädässä olevat...

Pelastit hänen henkensä! Hae hänelle huopa!

Kielsin sinua menemästä sinne. Pysyt ruumassa Marseilleen asti!

Mitä? Pidätkö minua julmana?

En vain tiedä sitä, vaan olen ylpeäkin siitä!

Mene nyt!

Kaikki miehet asemiin!

Vie hänet sisään ennen kuin hän jäätyy kuoliaaksi. Odota.

Mene nyt.

- Nukuitteko hyvin? - Teillä on jotain minulle kuuluvaa.

En ollut ikinä nähnyt keisarin käsialaa.

- Antakaa se kirje. - En usko.

Mitä te haluatte? - Hyvän syyn olla luovuttamatta teitä.

Kokeilkaa rahaa. Se tehoaa usein.

Ei minulla ole rahaa.

Tosin minulla on ystäviä.

Jos kerrotte siitä kirjeestä, teidät löydetään ja tapetaan.

Kapteeni Danglars.

Monsieur.

Taisin aiheuttaa teille ongelmia.

Miten voin kiittää teitä?

Teitte sen juuri.

Huolehtikaa itsestänne.

Mademoiselle...

- Angèle. - Edmond.

En koskaan unohda rohkeuttanne.

Unohtakaa silti nimeni.

Hyvästi, Edmond.

Hyvästi, Angèle.

Morrelilla on asiaa sinulle.

Vaihdoimme vuoroa Cap Corsen luona.

- Myrskyävä meri, 200 syltä keulasta. - Antakaa lokikirja.

Osuimme pirstaleisiin. Dantès halusi loggerttipurjeen.

- Kieltäydyin. Se oli hulluutta. - Ihanko totta?

Kyllä, mutta tekisimme saman joka miehemme takia.

Päätös oli minun. Käskin pysähtyä, ja silloin hän sukelsi mereen.

- Sukelsitteko sinne? - Kapteeni ei kieltänyt sitä.

Riittää jo.

Huomaatteko, miten röyhkeä hän on?

Monsieur Morrel, täytyy sanoa, että poika on hillitön.

En purjehdi enää hänen kanssaan.

- Ette niin. - Varoitin sinua jo.

Ette purjehdi enää minun miehistössäni.

Mitä?

Miten saatoitte antaa naisen hukkua?

- Pelastin teidän lastinne. - Dantès pelasti kunniani.

- Kapteeni! - Ette ole enää kapteeni.

Menkää hakemaan tavaranne. Hoidan palkkanne valmiiksi.

- Ette edes tiedä, kuka nainen on. - Tiedän, mitä teitte.

Se riittää minulle.

Tule tänne, poika.

Tule.

Olkoon tämä sinulle opiksi.

Miehen ei pidä koskaan piiloutua asemansa tai pöydän taakse.

Edmond, tässä on lapsenlapseni Maximilien.

- Hauska tutustua, Maximilien. - Tässä on kapteeni Dantès.

- Päivää, kapteeni. - Miten vanha...

- Kapteeni? - Niin. Näytä minulle arvosi, Edmond.

Totta kai.

Kas niin.

Edmond!

- Uskomatonta, että olet täällä. - Minun pitää kertoa...

- Että rakastat minua. - Senkin, mutta...

- Ei mitään muttia. - Odota.

- Mutta... - Ei kai taas?

Suutelet tulevaa kapteenia.

- Sinäkö? - Kyllä.

- Voimmeko nyt... - Kyllä voimme.

Olen ikävöinyt sinua.

Olen ikävöinyt sinua.

Hei sitten.

Edmond!

- Juliette! Mitä kuuluu? - Entä sinulle?

- Mitä kuuluu? - Edmond on Louis'n poika.

Päivää.

Missä isä on? Minulla on asiaa hänelle. - Hän on sisällä.

Hymyä huuleen. Se on hyvä uutinen. Mikä ihmeen ilme tuo on?

Se johtuu ilosta.

Olen hyvin ylpeä sinusta.

- Kapteeni. - Kapteeni...

Kerroitko Morcerfeille? - En vielä. Halusin sinun kuulevan ensin.

Kaikki muuttuu nyt, isä.

Sinun täytyy kertoa heille.

- Kaikki on heidän ansiotaan. - Sekä sinun.

En maksanut opintojasi merisotakoulussa.

Mene nyt, poika. Käy tervehtimässä heitä.

Juodaan malja!

Äitivainajallesi, Edmond. Koska kaipaamme häntä.

Ja koska hän synnytti Marseillen nuorimman kapteenin.

Aivan, kehukaa häntä. Se tekee hänen olonsa kiusalliseksi.

Kas niin, hienoa. Myös siksi, että Mathilde Dantès -

toimi lastenhoitajana ranskalaispäärille, -

joka on yksi Euroopan komeimmista upseereista.

Teidän Fernand de Morcerfinne.

Louis! Ota lasillinen. Tämä on hieno hetki.

Kiitos, monsieur. Ehkä myöhemmin.

Toivottavasti nuhtelette Mercedestä. Hän ei kuuntele.

Hän myöhästyy omista häistään.

- Vihdoinkin! - Anteeksi, että olen myöhässä, täti.

Päivää, setä. Horace de Belios oli taas hankala.

- Olin jo läimäyttää. - Älähän nyt, Mercedes.

Kuka hän on? - Hevonen, äiti, mutta jaloa syntyperää.

- Päivää, serkku. - Päivää.

- Edmond. - Mercedes.

Toivottavasti olet valmis juhlimaan pikku Edmondimme hyviä uutisia.

Kyllä vain.

Niin, minusta tulee... kapteeni.

Le Pharaonin kapteeni. Nyt se on virallista.

- Ihanko totta? Bravo! - Malja kapteenille.

- Löysin sen. - Malja terveydellesi.

- Onpa mukavaa nähdä sinut, ystävä. - Minäkin olen iloinen.

- Saatko uuden univormun? - Uuden palkan myös.

Nyt hän voi nauttia elämästä. Me näytämme, miten se tehdään.

Nyt voin mennä naimisiin.

- Mistä on kyse? - Tuletko todistajakseni?

Ei onnistu. Se olisi tuhlausta. Sano jotain, Mercedes.

Yritin jo, mutta hän on toivottoman rakastunut.

- Täysin. - Entä se nainen?

- Tietääkö hän? Suostuiko hän? - Ainakin hän sanoi niin.

Nyt tiedän.

- Se on Juliette. - Kuka?

- Se palavakatseinen pyykinpesijä. - Ei se ole Juliette.

Ei, hän on -

oikea nainen. Hyvin kaunis.

Eikä vain kaunis.

- Salaperäinen ja lumoava. - Juuri niin.

Kuka hän on?

Sinun serkkusi.

Mercedes Herrera de Morcerf.

- Sinäkö? - Olemme kihloissa.

Te olette tulleet hulluiksi. Äitisi ei suostu siihen.

Luuletko, että äiti kieltää minulta mitään?

Sinä saat hänet vakuuttumaan lempisukulaispoikana.

Suscipe, quaesumus Domine, pro sacra connubi -

lege munus oblatum, -

per Dominum nostrum Jesum Christum filium tuum, -

qui tecum vivit et regnat.

Per omnia saecula saeculorum.

- Amen. - Dominus vobiscum.

Minulla on pidätysmääräys kuninkaan prokuraattorilta.

Tulin pidättämään Edmond Dantèsin.

- Tulkaa mukaamme. - Mitä tämä on? Antakaa hänen olla.

Täytyy olla jokin selitys. Päästäkää irti.

- Odottakaa. - Auta, Fernand!

- Poikani ei ole tehnyt mitään. - Tämän täytyy olla väärinkäsitys.

Lähden hänen mukaansa.

- Hän lähtee yksin, monsieur. - Luutnantti Fernand de Morcerf.

Käskekää ystävienne väistyä. Määräys tuli kuninkaalta.

- Minä hoidan tämän. - Seuratkaa meitä.

- Edmond! - Ei hätää, palaan pian!

- Edmond Dantès, herra prokuraattori. - Poistukaa.

Olen aina ihaillut kaltaisianne merimiehiä.

Harva asia pelottaa minua, mutta meri... Loputon syvyys.

Tummat vedet.

Aivan kuin milloin tahansa jokin hirviö voisi tulla esiin.

Mistä minua syytetään? Miksi minut pidätettiin häissäni?

Onko teillä vihollinen?

Vihollinenko? - Tai joku, joka on kateellinen teille?

Teidät nimitettiin kapteeniksi, ja saitte tavoitellun morsiamen.

Ihmiset voivat olla kateellisia.

Ei tietääkseni.

Minulla oli kiistaa miehistön jäsenen kanssa.

- Mistä hän voisi syyttää minua? - En tiedä.

Siitä, että olette Napoleonin puolella. - Mitä?

Eihän siinä ole mitään järkeä.

Löysimme tämän Raamatun hytistänne.

Onko se teidän? Nimenne on kirjoitettu siihen.

Niin, mutta eihän se ole mikään rikos. - Totta.

Löysimme sen sisältä määräyksen, -

jonka on allekirjoittanut itse Napoléon.

- Se sen sijaan on rikos. - Odottakaa.

Vannon, etten ole nähnyt tuota kirjettä.

Jos teillä ei ole vihollista, kuka laittoi sen sinne?

Korsikan rannikolla pelastin naisen hukkumiselta.

- Kiittikö hän teitä hytissänne? - Ei.

Kapteeni lukitsi minut hyttiin Marseilleen asti.

Asian voi vahvistaa aliperämies Gaspard Caderousse.

- Caderousse? - Niin.

- Mitä tiedätte siitä naisesta? - En mitään.

Herra Dantès.

Olen kuulustellut vehkeilijöitä, ettekä vaikuta sellaiselta.

Autan mielelläni Morcerfien ystävää, -

- mutta teidänkin pitää auttaa. - En tiedä naisesta mitään.

Hän sanoi nimekseen Angèle. Muuta en tiedä.

- Oletteko kertonut nimeä kenellekään? - En.

Ettekö edes Caderousselle?

En kenellekään. Kunniasanalla.

Minä nimittäin uskon teitä.

Joudun pitämään teidät vielä täällä, -

jotta voin kuulustella miehistöä. He varmasti vahvistavat kertomanne.

Sitten morsiamenne voi inhota minua tämän kammottavan hankaluuden takia.

Varmasti.

Fernand hakee hänet.

- Ei, lähden sinne. - Et voi tehdä enempää kuin hän.

Ilahtuisit, jos häntä ei vapautettaisi.

Miten voit puhua noin kamalalla tavalla?

Gérard, voin mennä takuuseen Dantèsista.