I Belong (Som du ser meg) (Som du ser meg)

Silloin sinulla on tuuria. Muut on puhkaistu.

Ehkä siitä pitäisi tehdä poliisi-ilmoitus.

Hei.

-Olen Steinar. -Eva Cecilie.

-Löysitkö tänne helposti? -Löysin.

-Pysäköinti voi olla vaikeaa. -Tulin bussilla.

Tässä se sitten on. Voit istua sohvalle.

-Otatko jotain juotavaa? Teetä? -Kiitos.

Meillä on mustaa ja vihreää teetä, "Women's Energy Organic"...

-...ja kamomillateetä. -Otan mielelläni kamomillateetä.

-Otatko hunajaa? -Otan, kiitos.

Kivaa kieltä. Onko se ensimmäinen kirjasi?

-Novelleja... -Romaani.

Selasin sitä vähän illalla. Se on ovela.

-Myykö se hyvin? -Luulisin.

Kurkkuni on vähän kipeä. Haittaakohan se?

Kuulostatko erilaiselta kuin yleensä?

En osaa itse sanoa.

Kokeillaan ja katsotaan, miten se sujuu.

Luetko ensimmäistä kertaa kirjaa nauhalle?

Monet käyttävät näyttelijää.

Katsotaan, miten se sujuu. Tule mukaani.

Okei...

Ole hyvä!

"Kun vähiten aavistat."

Kirjan nimi on "Kun vähiten aavistat".

-Otanko sen alusta? -Ota.

"Kun vähiten aavistat".

"Tarina alkaa kuninkaan uuden vuoden puheesta."

Jossa on tavalliseen tapaan hyviä ajatuksia ja toivoa ihmisestä.

Pinnallisuutta korostavana aikana-

-unohdetaan usein yksittäisen ihmisen arvo.

Se arvo meillä kaikilla on vain siksi, että olemme ihmisiä.

Tämä luomakunnan tähdenlento-

-ja käsittämätön fyysisten lakien ja sielun arvoituksen yhdistelmä.

Meitä on vain yksi kappale, joka ei ole korvattavissa.

Niitä puheita ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Ne ovat kuin pieniä kultajyviä-

-joka tuottaa tunteen jostakin aidosta ja inhimillisestä juhlissa.

"Kun se on ohi, järki palauttaa meidät näkemykseen siitä"-

-"että todellisuus on sitä monimutkaisempi."

Kuitenkin jokin kuninkaan puheessa sai vastakaikua monissa-

-koko talven ja kevään. Ainakin kolmessa naisessa Granlivägenillä-

-jotka toivoivat, että kaikki olisi väärinkäsitys-

mutta silti järjestyisi.

He ehtivät tuskin ulos, kun arkiset ongelmat saavuttivat heidät.

Onko tapahtunut jotain?

Katso, kaikki renkaat on puhkaistu!

-Eikö sinun autosi? -Ei.

Sinulla oli onnea. Tyypillistä, kun on kiire töihin.

Pääset kyydissäni. Minne menet?

-Akerin sairalaan. Entä sinä? -Se on matkalla. Tuletko sinäkin?

-Minulla on tilaa. -Paljon kiitoksia!

Niin rumasti tehty.

Ei siksi, että turhautuminen pitäisi padota, mutta...

Autonrenkaiden leikkely on niin tarkoituksetonta.

Ehkä juuri siitä on kyse.

Että tekee jotain niin merkityksetöntä-

kuin miltä elämä tuntuu.

Se ei ollut Lise Gurnderonin päivä. Hänen piti töiden lisäksi-

-kohdata työkonflikti, johon hän oli odottamatta joutunut.

Hei, Lise!

Kaikki alkoi kolme viikkoa aikaisemmin-

-kun Lise vastahakoisesti suostui ohjaamaan oppilasta.

Saamme tänne ensi viikolla oppilaita, ja ehkä voit ohjata yhtä.

-En ole ennen tehnyt sitä. -Sitten onkin korkea aika.

-En tiedä, sovinko siihen. -Mikset sopisi? Saat ohjeet.

Kaikki muut ovat tehneet sen, joten on sinun vuorosi.

-En tiennyt, että siinä on vuorot. -No, ei ihan teoreettisesti.

Mutta kai kaikkien on osallistuttava? Eikö se ole oikeudenmukaista?

On, tietenkin.

Haluaisin kyllä, mutta tunnen epävarmuutta.

Sinun on vain arvioitava hänen työnsä. Sinähän olet hyvä työssäsi.

-Ei kai minulla ole vaihtoehtoa. -Mitä tarkoitat? En pakota sinua.

Älä ajattele sitä nyt.

Very good...

Kyse ei ollut siitä, ettei Lise halunnut hoitaa osuuttaan.

Päinvastoin. Hän auttoi mielellään, mutta tämä oli toista.

Hän viihtyi työssä nykyisellään eikä tarvinnut enempää.

Hän tiesi, että oli oltava valmis haasteisiin, jotta kehittyisi.

"Mutta mihin?" Lise ajatteli.

Minulta kysyttiin, haluanko olla oppilaan ohjaaja.

Ohjaaja? Mitä se käsittää?

Seuraan hänen toimintaansa ja arvioin hänen työnsä.

-Oletko siihen pätevä? -Olen, minähän olen sairaanhoitaja.

-Käyn myös kurssiin. -Jännittävää.

-Pieni haaste. -Ehkä.

-Maksetaanko siitä lisää? -En usko.

-Pitäisi maksaa. -Niin, mikset pyydä lisää?

Siitähän tulee lisää työtä. Tietenkin pyydät korvauksen.

Ei se toimi niin. Ohjaamme vuorotellen.

Lisäksi saan kurssin ilmaiseksi.

Siitä pitäisi saada maksu.

Eivät jatkokurssit ole lisäetuja.

On kuin hoitoalalla vallitsisi ajattelu-

että on väärin saada maksu.

Naiset luulevat, että korkea palkka ja rehellinen työ eivät kuulu yhteen.

Ei nyt ole yhtäkkiä kyse siitä, saanko paremman palkan vai en.

Eihän se ole... Ei siitä ole kyse.

-Mikä on? -En tiedä.

En pidä haasteista.

En osaa komentaa ihmisiä. Entä jos he pahastuvat?

Lisen mies oli aarre. Hänen kanssaan saattoi puhua useimmista asioista-

-ja hänellä oli kyky saada hänet näkemään kaikki valoisampana.

Mutta, kulta...

Älä ole niin huolissasi.

Ei sinun ole pakko tehdä sitä, mutta jos teet sen, se sujuu hyvin.

-Luuletko niin? -Tiedän sen.

Lise ajatteli usein surullista elokuvaa katsoessaan-

-tai potilasta hoitaessaan, miten kiitollinen hän oli hänestä.

Saanko lukea sinulle jotain?

Mikäs siinä.

"Hän ripusti unelmat tuuleen. Täällä me lepatamme."

"Tule, maailma, ole kirje. Ei elämä."

"Vaan elämän kynnenjäljet."

-Et taida innostua runoudesta. -Miten niin?

Et ole erityisen kiinnostunut.

-Etkö ole tyytyväinen minuun? -Olen, kaikkeen muuhun.

Kaikkeahan ei voi saada.

-Oletko sinä tyytyväinen minuun? -Ei kai sinun tarvitse kysyä?

Lise? Oletko antanut hänelle lääkettä tänään?

Uusi oppilaamme, Siri Helene Kvernland.

-Käytetäänkö molempia nimiä? -Ei, vain Siriä.

Ohjaajasi Lise Gundersen.

Voit käydä odotuskeskustelun.

Näytin hänelle osaston.

Tervetuloa. Oliko tänne löytäminen helppoa?

Oli, piti vain ottaa bussi 31.

Istutaan katsomaan toimenpiteitä, joita meillä on.

Aloitetaan tällä.

Tässä vihossa ovat kaikki toimenpiteemme.

Jos ihmettelee jotain, voi aina katsoa tästä.

Kaikki tarvittava on tässä. Kuten tämä, katso...

Hyvä. Olen nähnyt tuollaisia ennen. Niitä on netissä.

Mutta se on hyvä. Aloitan katsomalla sitä.

Kaikki meni hyvin.

Tämänhän Lise osasi parhaiten-

-eikä sen oppiminen hänestä ollut niin vaikeaa.

Sirikin tuntui oppivaiselta.

-Hei. Miten sujuu? -Hyvin kai.

Mutta ei kai minun pidä vastata niin.

Sujuu todella hyvin.

Anteeksi, Lise. Autatko meitä vähän?

Ehkä voit aloittaa. Jos se sopii?

Sanokaa vain...

Vaikka vähän se voi koskea.

-Meneekö se hyvin? -Menee.

Noin on parempi. Paljon kiitoksia.

Noin! Sitten se on hyvä.

Mikä on?

No, it's fine. I should have mentioned it before.

Muista aina pitää käsineitä, kun hoidat haavoja.

Verenkierrossa on paljon bakteereja.

Ota tavaksi, että otat ne heti-

-vähän samaan tapaan kuin laitat turvavyön.

Tarkoitatko äskeistä? Pesin kädet ennen aloittamista.

-Mutta se ei ehkä riitä. -I'm afraid not.

Yksi käsine putosi lattialle, ja ajattelin-

-että oli parasta tehdä se ilman.

Okei. Well, well...

Sinun olisi pitänyt heittää se pois ja ottaa pari uusia käsineitä.

Mutta tajuan, miten ajattelit.

Olit pessyt kädet ja...

Lise oli kauhuissaan nähtyään, mitä Siri oli tehnyt.

Hän tajusi, ettei ollut valmistautunut ojentamaan tätä.

"Hän kuitenkin ajatteli selvinneensä siitä hyvin"-

"mutta pian tapahtui jotain muuta."

-Saanko kipulääkettä? -Tietenkin, se on yöpöydällä.

Sir, etkö voisi...

Noin...

Kuule...

Tule ulos ja sulje ovi.

Kuule... Tapa, jolla annoit hänelle tabletin...

-Oliko siinä jotain vikaa? -Se ei ollut kovin hygieenistä.

-Minähän käytin käsineitä. -Joita käytit toisen haavaan.

-Sinä teit kaiken, minä vain katsoin. -Kädet on kuitenkin pestävä.

Voit lukea sen vihosta. It's incredibly important.

Olisiko minun pitänyt ottaa käsineet pois ja pestä kädet?

Se kuulostaa liialliselta, mutta niin se on. Is that a problem?

-Ei, se on oppaassa, joten... -Niin se on.

Onko se niin vaikea ymmärtää?

Jos se ei parane, minun pitää hylätä hänet.

-Onko se niin vakavaa? -On.

Ehkä sinun pitäisi puhua siitä hänen kanssaan.

Niin kai on tehtävä. Se on niin vaikeaa.

Selviät kaikesta.

Olet hyvä puhumaan ihmisten kanssa.

Hei. Kysyisin vain, miten Sirillä sujuu.

Se sujuu ihan hyvin.

Hän osoittaa hyvää arviointikykyä ja...

-Mutta hän on huolimaton hygieniassa. -Sehän on vakavaa.

Perusasioita, kuten että hän unohtaa käsineet haavanvaihdossa.

-Se ei käy. Oletko sanonut siitä? -Olen.

En tiedä, ottaako hän sen vakavasti.

Hänen on otettava. Jos ei noudata hygieniasääntöjä, voidaan hylätä.

Mutta ei hänen pidä pestä käsiä vain hylkäämisen pelosta.

-Mitä sanon? -En minä voi sitä sanella.

Mutta jos pidät sitä noin vakavana-

-hänelle on ilmoitettava kirjallisesti-

-vähintään 3 viikkoa ennen harjoittelun loppumista.