Descendant

NETFLIX-DOKUMENTTI

On henkinen juttu olla yhteydessä luontoon ja ympäristöön.

Minua se rauhoittaa ja tuo levollisen tunteen.

Haluan olla yhteydessä veteen mahdollisimman paljon.

KANSALLINEN MUSTIEN SUKELTAJIEN YHDISTYS

Orjakaupan aikana tehtiin noin 40000 merimatkaa,

joihin osallistui yli 12000 laivaa.

Ironista, mutta arkeologia

tuntee vain viisi tai kuusi dokumentoitua laivaa.

Jokaisella näistä laivoista on ainutlaatuinen tarina.

Tällaisia meillä oli Makuan kylässämme Mosambikissa.

Nämä ovat kauppahelmiä.

Olette varmasti kuulleet kauppahelmistä.

Näitä vaihdettiin moniin asioihin, myös afrikkalaisiin ihmisiin.

Teemme näillä aina

pienen rituaalin ennen sukeltamista.

Keskustelemme siitä, miksi olemme täällä.

Kun olemme vedessä, meidän on kuunneltava.

Kuunneltava esi-isiemme ääniä, jotka yrittävät ohjata meidät hylyille.

Teemme siis pienen rituaalin

ja pidämme nämä mukanamme, kunnes äänet heräävät eloon.

KANSAINVÄLINEN ORJAKAUPPA YHDYSVALTOIHIN LAKKAUTETTIIN VUONNA 1808.

VAIKKA IHMISTEN OMISTAMINEN JA MYYMINEN JATKUI AMERIKAN ETELÄSSÄ VUOTEEN 1865,

UUSIEN ORJIEN TUONTI OLI KUOLEMALLA RANGAISTAVA RIKOS.

LEGENDA KERTOO, ETTÄ VIIMEINEN TUNNETTU AMERIKKAAN SAAPUNUT ORJALAIVA,

CLOTILDA, ON YHÄ HAUTAUTUNEENA JONNEKIN ALABAMAN MOBILEN RANNIKOLLE.

Mikä pettymys.

Mobile-Tensawin suistosta löytynyt hylky ei olekaan Clotilda.

…todistaa, että se ei ollut Clotilda…

Clotilda toi USA: Hän 110 orjaa.

Länsi-Afrikan Beninistä

160 vuoden jälkeen viimeisen orjalaivan jäännökset

saapui Amerikkaan ja…

Monet uskovat, että se ei löydy koskaan.

Africatownin yhteisö saapui kokoukseen kuulemaan, miksi hylky ei ollut Clotilda.

En ole koskaan etsinyt hylkyä.

En ole koskaan välittänyt siitä, koska tarinoista kuulin,

että me tulimme vettä pitkin, se riitti minulle.

Selviytyjien jälkeläiset sanovat, että laivan löytäminen

tuo heidän esivanhempiensa selviytymistarinan julki.

Jos se löytyy, koskisin sitä mielelläni. Haluaisin nähdä sen.

…etsintäryhmä on varma,

että Clotilda on 12 Milen saaren länsipuolella.

Ehkä he löytävät sen. Ehkä eivät.

Tiedämme sen myöhemmin tällä viikolla.

Ehkä Clotilda on jossain tuolla hautausmaalla.

Minulle kerrottiin jo varhaislapsuudessani,

että olen suora jälkeläinen.

ISOÄITI

Meitä ei kutsuttu suoriksi jälkeläisiksi silloin.

He kutsuivat meitä afrikkalaisiksi.

Joten me olimme afrikkalaisia, jotka asuivat Africatownissa.

Sitä ei sanottu Africatowniksi silloin.

Se oli Magazine Point ja Plateau.

Isoäitini varttui kodissa, joka oli South Magazine Roadilla.

Tässä on siis kirja Barracoon.

Ketkä teistä ovat lukeneet sen?

Minä olen.

Ok, eli kolme? Neljä? Viisi?

Olen Charlie Lewisin, yhden Clotildan selviytyjän, suora jälkeläinen.

Tässä on Kazoola. Cudjo, kuten kaikki häntä kutsuvat.

Charlie, joka seisoo Lewisin korttelissa.

Hän on siis isoisäni, kuudennessa polvessa.

Mutta ei tuhlata liikaa aikaa minuun.

Voimme aloittaa lukemalla otteita Cudjon tarinasta.

Kieliasu tuntuu varmasti teille tutulta:

"Tiedän ihmisiä, jotka puhuvat noin."

Olen sivulla 92.

"Vanha Charlie on vanhin, joka on tullut Afrikasta."

Eräänä sunnuntaina vaimoni lähdettyä

mies tuli muiden veden yli tulleiden kanssa ja sanoi:

"'Cudjo-setä, kerro meille tarina.'"

Nimeni on Zora Neale Hurston ja laulan laulun,

jonka kuulin vuonna 1935.

En muista laulun laulaneen miehen nimeä.

Historia on kuin palapeli, joka sopii yhteen.

Isoäitini istui iltaisin takan äärellä ja kertoi meille tarinoita,

jotta voisimme kertoa niitä eteenpäin samalla tavoin.

Nyt minua kutsutaan perheeni aarteenvartijaksi.

Yritän pitää historian elossa kertomalla tarinan jokaiselle, joka kuuntelee.

PASTORI ROBERT L. HOPE YHTEISÖKESKUS

PLATEAU, ALABAMA 10. HEINÄKUUTA 2018

Tämä on teidän tarinanne. Tämä on tarinanne jälkeläisyhteisön jäseninä.

Pääosassa olette te.

Minun nimeni on Kamau Sadiki.

On ilo palata tähän yhteisöön. Näen joitain tuttuja kasvoja.

Olen mukana Orjahylyt-projektissa,

joka tutkii orjalaivojen hylkyjä ympäri maailmaa.

150 vuotta sitten

noin 110 sielua käveli tällä vieraalla maalla

tietämättä mitään tulevaisuudestaan.

Tietäen, etteivät he enää näkisi perheitään.

He eivät kävelleet pelkästään vieraalla maalla,

he kävelivät sisällissodan repimässä maassa.

Joten, kun löydämme laivan,

me saamme voimakkaan esineen, joka auttaa kertomaan tarinan.

Clotilda on reitti.

Ei vain tämän tarinan ja yhteisön menneisyyteen,

vaan myös vahvaan tulevaisuuteen.

Yhteisön hyvin vahvaan tulevaisuuteen.

HEINÄKUUSSA 2018 PAIKALLISET JA KANSALLISET JÄRJESTÖT

KOORDINOVAT ENSIMMÄISEN ETSINNÄN CLOTILDAN HYLYLLE.

ILMAN TÄTÄ FYYSISTÄ TODISTETTA, TARINAA ALUKSEN SAAPUMISESTA VUONNA 1860

JA SEN 110 ORJASTA ON KERROTTU VAIN SUULLISESTI

Äitini kertoi minulle,

että Timothy Meaher, paikallinen liikemies,

löi vetoa, hän voisi edelleen tuoda afrikkalaisia maahan

orjuuden lakkauttamisen jälkeen.

Hän lähti ja keräsi joukon afrikkalaisia

ja toi heidät tänne Mobile Riverin suulle.

He päästivät heidät laivasta ja polttivat sen salatakseen rikoksen.

Tiedän vain, että kyseessä oli vedonlyönti,

ja Timothy Meaher sanoi, että hän pystyy siihen.

Kapteeni William Foster, joka rakensi Clotildan,

lähti merimatkalle huhtikuussa 1860.

Hän matkusti silloiseen Dahomeyhin, nykyään Benin, vangitsi nämä henkilöt,

palasi Mobile Bayhin,

onnistui purkamaan ihmislastinsa

ja myymään heidät ostajille, orjuuttamaan heidät.

Sitten Foster vei laivan joelle ja poltti sen.

Lopulta se upposi jokeen.

Se oli polttamisen tarkoitus.

Jotta sitä ei koskaan löydettäisi, eikä todisteita olisi.

Se pyyhittiin pois.

Sen muisto katoaa hiljalleen.

Eikä sitä ole koskaan mainittu historiankirjoissa.

Paikkakunnalla oli aina kerrottu tarinaa,

että nämä ihmiset olivat orjalaivalla tuotujen jälkeläisiä.

Laivalla, joka poltettiin.

Mutta kukaan ei julkistanut siitä, koska he pelkäsivät.

Afrikkalaisille sanottiin vuosia, että tarinaa ei tule kertoa.

"Älä edes mainitse sitä, koska sinut saatetaan tappaa."

Siitä saatettiin lynkata.

Nyt puhutaan vuosista 1860-1960.

Sata vuotta hiljaisuutta.

ETELÄ-ALABAMAN YLIOPISTO MOBILE, ALABAMA

Kun katsoo 25 vuoden takaisia juttuja, tuntuu kuin menisi hautausmaalle,

koska kaikki ovat poissa.

Oli kiire tallentaa nämä, kun he olivat vielä elossa.

Löysin Henry Williamsin pojan, mutta en Henryä. Pahuksen harmillista.

Totuus on palasina.

Jotkut folkloristit tutkivat, kuten historioitsijat,

keräävät asioita, jotka paljastavat tietyn totuuden.

Itse pidän kaaoksesta ja isoista valeista.

Tämä on Garyn ja Emin Martha-täti.

Martha tuli kotiinsa kuolemaan.

…naapurustossa, jossa kasvoit.

Synnyin ja kasvoin Plateaussa.

Sitä kutsuttiin myös Africatowniksi,

koska äitini isoisä, Cudjo Kazoola Lewis,

joka tuli Afrikan Länsi-Ghanasta, asui siellä Amerikassa.

He tulivat Yhdysvaltoihin vuonna 1859.

MARTHA WEST-DAVIS CLOTILDA-JÄLKELÄINEN

Myöhemmin tätä paikkaa kutsuttiin,

asuttamisen jälkeen, Africatowniksi.

Pidän siitä, että hän vaikuttaa niin kuninkaalliselta.

Hän on kuninkaallinen.

Ja, no…

Mutta meillä yhdessä,

paikallishistorioitsijoilla ja folkloristeilla, meillä on materiaali.

Me saimme sen

sukupolvelta, joka on nyt poissa.

En ole käyttänyt videolaitetta ikuisuuksiin.

No niin, nyt lähti.

Puhun joistakin näistä asioista hieman umpimähkään,

koska tämä tarina ei ole kovin järjestyneenä päässäni.

Sanotaan, että kapteeni Fosterilla oli molemmissa käsissä ase,

joilla hän uhkasi ampua tai tappaa kaikki, joka yrittivät lähteä laivalta.

Osa ihmisistä vietiin Plateauhun, jotkut Selmaan,

ja jotkut kokonaan toiseen piirikuntaan Alabamassa.

Me puhuimme siitä keskenämme, mutta emme voineet puhua siitä avoimesti.

Siksi historia ja tieto ei levinnyt.

"Ensin he tarjosivat meille vaatteita ja sitten veivät meidät Alabama-joelle

ja piilottivat meidät suolle.

Tim Meaher otti meistä 32.

Kapteeni Bill Foster otti kahdeksan paria.

"Jotkut he lähettivät yläjuoksulle, ja Jim Meaher otti loput."

Monet näistä tarinoista on unohdettu,

mutta on tärkeää palauttaa ne mieleen ja muistaa.

Se on elintärkeää ollakseen ihminen, kokonainen taas.

Erityisesti orjalaivoilla on tarinoita kerrottavana.

Ei vain kahleilla, vaan myös kattiloilla.

Ehkä helmillä, joita jotkut afrikkalaiset

saattoivat ottaa mukaan yrittääkseen pitää kiinni jostain,

joka oli osa heidän kulttuuriaan ja perintöään.

Kaikki nämä kertovat uskomattomia tarinoita.

Ota lautanen näille.

- Nämä ovat hyviä pannukakun korvikkeita. - Ei, nämä ovat maissileivän korvikkeita.

Ei, anna kun kerron…

Minä tuntisin täyttymystä.

Minusta tuntuisi, että minusta olisi tehty kokonainen,

jos saisin yhteyden esivanhempiini.

Näkisin laivan, miltä se näytti, millaiset olosuhteet siellä oli.

Tuntuu kuin etsisi jatkuvasti ja silti jotain puuttuisi.

Kuin adoptoitu lapsi, joka etsii äitiään.

Se on sielussani. Etsin syntyperääni.

Jos saisin edes jotain tietoa, tuntisin oloni täydemmäksi.

Laita se pöydälle.

Laivan löytäminen olisi elintärkeää.

Laiva todistaa muulle maailmalle,