Britannia

Meillä on vakooja kantien linnakkeessa.

Vakoojan mukaan Kerra tuli tapaamaan sinua.

Mitä sovit hänen kanssaan?

Itse Lokka on täällä.

Miksi sinut karkotettiin?

Pwykka riivasi minut. Yksi kolmesta demonikuninkaasta.

Onko hän yhä sisälläsi?

Pwykka on nukkunut vuoden. Nyt tunnen hänet.

Jos Lokka on täällä, Pwykka ei ole kaukana perässä.

Veran vei roomalaisen kenraalin manalaan.

Seuraa hänen jälkiään. Vain siten tiedät-

- mitä hän etsii, ja mikä voi pelastaa meidät.

Sinä.

Sinä päihität heidät.

Pitää kiirehtiä.

Pwykka!

Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu.

Vannon ikuista uskollisuutta, kuningatar. Jumalten suojelusta.

Gallian Lindon, tule.

Osoitit olevasi jalo soturi isäni palveluksessa.

Jos suostut, haluan sinun toimivan kaikkien joukkojemme kenraalina.

Auta minua.

Jumalten suojelusta.

Kuningattareni.

Vannon ikuista uskollisuutta.

Jumalten suojelusta.

- Kiitos. - Seuraava.

- Kaksi, kiitos. - Kaksi.

- Tässä yksi. - Kiitos.

- Kas noin. - Kiitos.

No? Anna mennä. Kuvaile minulle.

Pitkä. Kalpea iho.

Pitkät hiukset. Kuin oikea kuningatar.

- Näyttääkö hän viisaalta? - Erittäin.

Hänen tarvitseekin olla.

- Minkäväriset hiukset? - Punaiset. Kuin tuli.

Tiesin sen. Äitisi hiukset olivat punaiset. Islenenkin vähäsen.

Jumalat antavat tulen suosikeilleen.

Vain erityisille.

Siinä ei ole järkeä.

Missä?

Kun olin kallioilla päivästä toiseen-

- ja raahasin suolaa mäelle, jaksoin yhden asian takia.

Koska kasvatin jotakuta erityistä.

Jumalat antoivat Islenen kasvatettavakseni-

- erityistä tarkoitusta varten, enkä saanut möhliä sitä.

Miksi jumalat sitten rankaisivat minua?

Veljesi puhui roomalaiselle ja lähti tytön kanssa.

Mitä ajatteletkin, erehdyt.

Veljesi on nyt vihollisesi. Välillänne ei ole enää rakkautta.

Phelan ei pettäisi heimoaan. Kutsu roomalainen.

Veljeni tuli tapaamaan sinua. Mitä hän sanoi?

Mitä hän halusi tietää?

Isäsikin kyseli minulta asioita.

Miten siinä kävi?

Rooma piti sanansa. Olet vapaa lähtemään.

Tämän viestin kanssa.

Kerro kenraalillesi, että puhun hänen kanssaan.

Mutta hän tulee tänne, luokseni.

Välitän viestin hänelle. Uskon hänen viihtyvän täällä.

Tämähän on hieno linnake.

- Mitä teet täällä? - Kuningatar vaatii pysymään yhdessä.

Heimon vakauden tähden.

Sitten pitää tehdä niin.

Etsin toisen majapaikan.

Jos teeskentelemme, tehdään se uskottavasti.

Heimon parhaaksi.

En vihaa sinua, Amena. Itse asiassa säälin sinua.

Kiitos, mutta ei tarvitse.

Olen aina ollut neuvokas vastoinkäymisissä.

Kätesi suojelevat minua pimeästä kuusta pimeään kuuhun.

Miekkasi suojaa pimeästä kuusta pimeään kuuhun.

Huolenpitosi varjelee minua pimeästä kuusta pimeään kuuhun.

Kaikki rakkaus ja kunnia pimeä äiti Nehellanialle.

Pelko sokaisee hänet. Kipu sokaisee hänet.

Minun sitomanani ja kiroamanani.

Pimeä äiti, lähetä demoni toteuttamaan tahtoni.

- Prefekti. - Yönä, jona vanki pakeni...

...olit sairasteltassa. Näit hänet selvästi.

Niin, prefekti.

- Näitkö mitään? - Kuten mitä?

Kuten sokean miehen vapauttavan itsensä-

ja pakenevan aseistetusta leiristä?

- Oli jotakin. - Mitä?

Pieni tyttö. Kalpea, maantienväriset hiukset.

Hän kutsui miestä isäksi. Hän vapautti hänet.

Eikö mieleesi tullut mainita sitä aiemmin?

Voi paska!

Nouse. Jaloillesi.

Häivymme täältä. Mene.

Hän haluaa puhua. Ei kentällä. Hänen linnakkeessaan.

Sitten puhumme.

Katsommeko tätä sormien läpi? Kierähdätkö selällesi?

Hallinto on vaihtunut. Mitä mieltä olet, Vitus?

Voimmeko vakuuttaa kuningattaren loistotulevaisuudesta imperiumissa?

Eihän hän ole kuten isänsä?

Miksi haaskata roomalaisia henkiä taistelukentällä-

kun järki voi voittaa?

Ei minun nahkani ole pelissä.

Niin sitä pitää.

Vitus, väijytyspäivänä-

- mukana ollut legioonalainen väittää, että Vespasian lähetti hänet tänne.

Sekö hänen tarinansa on?

Voi sentään.

Kokoa etujoukko.

Marssimme Crugdunoniin neuvottelemaan Kerran kanssa.

Ennen kuin unohdan: sokea vanki. Ilopilleri tietää, miten hän pakeni.

- Miten? - Pikkutyttö. Hänen tyttärensä.

Hän tunkeutui leiriin ja vapautti hänet. Mitä?

- Pikkutyttökö? - Hän puhuu paskaa.

- Tapan hänet löydettyäni hänet! - Sanoiko hän, miltä tyttö näytti?

Pieni, kalpea, maantienväriset hiukset. Hän kutsui miestä isäksi.

- Näkikö hän sen? - Sanoin, että hän puhuu paskaa.

Mutta joku vapautti kantin.

Syötin hänen silmänsä variksille.

Sokea mies.

Sokea isä.

- No niin. Missä olet? - Täällä.

Mailan haltija ääntelee ennen kuin heitän tämän.

- Miten? - Kuin sika.

Röhkikää kuin sika, jotta voin tähdätä.

- Mitä tapahtui? - Liian korkealle, isä.

Sika kuulosti korkealta. Kokeillaan uudestaan.

Uudestaan.

Minne se meni?

Varovasti.

Etsitkö tätä?

Kuningattaresi puhuttelee.

- Mikä nimesi on? - Minulla ei ole nimeä.

Älä pelkää.

Luovuin siitä päivänseisauksessa.

Roomalaiset iskivät ennen kuin sain nimen.

Tule mukaani. Seuraa minua.

Tule.

Tule.

Äitini teki tämän.

Pidin sitä päivänseisaukseni jälkeen.

Ensimmäisenä päivänä naisena.

- Se on kaunis. - Sovita sitä.

- En voi ottaa tätä. - Se on sinun.

Se on jonkun tärkeän.

Pian se on mutainen, jos olet yhtään kaltaiseni.

- Onko sinulla perhettä täällä? - Vain minä ja isä.

Islenen tappoi roomalainen.

- Islenen? - Isosiskoni.

Näen hänet taas kuoltuani.

Isän mukaan jumalten rakkaimmille on oma paikka.

Isäsi taitaa kaivata häntä paljon.

Niin kaipaa. Hän oli erityinen.

- Se ei ole helppoa sinulle. - Mitä tarkoitatte?

Joskus isät päättävät, keitä heidän lapsensa ovat.

Omista syistään.

Se ei tarkoita, että se on totta.

Islene oli erityinen.

Mitä pidät?

- Olenko minä tuossa? - Olet.

- Tulin takaisin! - Olimme huolissamme.

Missä olet?

Minun tyttöni.

Päivää.

- Kaunis päivä. - Niinhän ne kaikki.

Näytät hyvältä. Oletko lihonut vähän?

- Oletan, että he ovat tavanneet. - Nähtävästi.

Niin arvelinkin.

Minun pitää kiittää sinua.

Pidit oman osasi sopimuksesta.

Oliko sellaista?

Pellenor kuoli, Kerra on kuningatar.

Ja taivas on sininen. Kiitä jumalia.

Kiitä heitä puolestani.

Sinua seurattiin.

Matkallasi. Vai luulitko olleesi siellä yksin?

Että se oli vain sinua varten?

Mistä tiedät? Olitko siellä?

Olit varomaton, Rooma. Tai kenties liian innokas.