نخستین 200 خط.
Hyvin tehty, numidialainen. Tee vielä yksi asia.
Olen Vitus Aurelius, kahdeksannen legioonan optio.
Painu takaisin Roomaan! Nyt tämä on sotaa.
Lähetin eilen lähettilään neuvottelemaan isäsi kanssa.
Muuttiko hän mielensä? Tietääkö hän tulostasi?
Lopeta väkeni tappaminen. Puhun sitten.
Regnit hyväksyvät teidät vain liittolaisina kanteja vastaan.
- Luotatko regneihin? - Viha on luotettavampaa.
Leiriytykää tähän.
Ellen palaa aamuun mennessä, menkää muiden luo. Onko selvä?
Helvetti sentään.
Isä ei ollut kotona. Hänet otettiin ehkä vangiksi.
Isäsi on kuollut. Näin, kun hänet tapettiin.
- Valehtelija! - Hyvä on, sepitin sen.
Etsin ne roomalaiset itse!
Sinua on varoitettu, Aulus Plautius. Tee hyvitys!
Oletko varmasti valmis, Rooma? Siihen, mitä löydät.
- Olen valmis. - Aloitetaan sitten.
Hän näyttää kiiltävältä.
Kiiltävältä vai liukkaalta?
- Kuin vastasyntynyt vauva. - Meidän vauvamme.
- Nyt riitti. Minä lähden. - Odota hetki.
Hän puhui aamuun mennessä tulemisesta. Se oli käsky.
Jos hän tulee, emmekä ole täällä, hän ei ilahdu.
- Joten odota minuutti. - Yksi minuutti.
Kuulitko sudet viime yönä?
Sudetko, Decimus? Bansheet.
Ne varoittavat lähtemään tästä paholaisten maasta.
Eivätkä ne ole väärässä.
- Ketä odotammekaan? - Mitä?
Unohdin vain.
Unohdin vain.
Kenraalia, tollo. Mikä sinua vaivaa?
Minne hän meni? Kenraali.
- Minne hän meni? Kenraali. - En tiedä. Ei hän kertonut.
- Oletko kunnossa? - Vähän unelias vain.
Vähän unelias vain. Etkö sinä ole?
- Nyt kun mainitsit... - Nyt kun mainitsit...
Yksi, kaksi, kolme.
Morrigan! Emme ole nähneet aikoihin.
Mitä teet näiden ääliöiden kanssa?
Sano muuta.
En kuollaksenikaan näyttäytyisi heidän seurassaan.
Mutta nämä ovat synkkiä aikoja.
Enää ei voi perääntyä.
Kantit! Roomalaiset tulivat takaisin.
Ennen lumen tuloa ajamme paskiaiset-
takaisin mereen, jolta he tulivat!
Hei.
Pudota se heti!
- Herrat... - Oletko kuuro?
Kuka olet?
- Ohikulkija. - Mitä teet?
Kuljin ohi, kuten tehdään, kun...
Mutta sitten näin ruokanne. Ensin aioin vain-
syödä ruoan nukkuessanne-
- ja livahtaa karkuun. Mutta muutin mieleni.
Sain paremman idean, joten jäin tänne.
Se on vaarallisempi vaihtoehto-
- mutta hyödyt voivat olla valtavia. Ymmärrättekö?
Katkaistaan kurkku ja mennään.
- Hän voi olla arvokas. - Löyhkää kuin kamelinraato.
- Hän voi tietää juttuja. - Totta.
- Voin tietää juttuja. - Turpa kiinni.
Milo sai viisi talenttia vakoojasta.
Koska hän oli vakooja, eikä haiseva kelttikulkuri.
Tarkalleen ottaen en ole keltti. Ei se mitään.
- Näytämme samoilta. - Hän hidastaa meitä.
- Viisi talenttia. - Miksette anna jumalten päättää?
Onhan teillä jumalia? Heittäkää kolikkoa.
Minulla on yksi taskussani.
- Tämä on roomalainen. - Niin.
- Se on sinun. - Veitkö kolikkoni?
Nukkuessasi. Anteeksi.
- Helvetti sentään! - Tehdään se sitten.
- Valitse. - Kruuna.
- Ei, klaava. - Klaava mitä?
Tapammeko vai jätämmekö henkiin?
Sopiiko, että valitsen...?
Turpa kiinni!
Kruunalla elää, klaavalla kuolee.
- Klaava. - Ei tarvitse valita.
- Sanoit, että tarvitsee. - Tehdäänkö tämä?
- Paras kolmesta. - Onko se reilua?
Älä puutu tähän. Uudestaan!
- Anna se tänne. - Tässä voi kestää hetki.
Kruuna.
Eikä.
No niin. Nyt.
Kuka olet?
- Miksi menit roomalaisten luo? - Pelastaakseni väkeämme.
Petitkö kuninkaasi pelastaaksesi muutaman orjan?
- Mikset kertonut petoksesta? - Teit sen uhmataksesi häntä.
Syytät häntä äitisi kohtalosta.
Olen kostonhaluinen ja holtiton, muttet silti kertonut hänelle.
Haluatko tietää, miksen kertonut?
Tiedämme, että hän menisi druidien luo, ja he nylkisivät sinut.
Ja tiedämme, että ansaitsisin sen.
Druidit ovat erehtymättömiä. Jumalien puolesta puhujia.
Siksikö kuohitsit heidän valintansa?
- Mutta sinä tottelit heitä. - Amena on käärme.
Nain hänet heimoni takia. Uhraan kaiken väkeni puolesta.
- Kuten sinäkin omasi puolesta. - Kiitos.
- Mistä hyvästä? - Koska sanoit noin.
Pelastit henkeni. Et kertonut. Et ole ollut tällä kauan-
mutta olen sinulle jo paljon velkaa.
Pidätkö silmällä?
- Kysymys kuuluu: ketä? - Tässä neuvo.
Pidä silmällä aviomiestäsi.
Et luota keneenkään, joka ei imenyt äitisi tissiä.
Syyllinen.
Luotan verisukulaisiini, välillä vaimooni-
mutten ikinä luota gallialaiseen.
Emme ole unohtaneet sinua-
- mutta meillä on paljon tärkeitä asioita hoidettavana.
Kiitos tiedosta, muttet tullut siksi.
- Tulit, koska kutsuin sinut. - Miten kutsuit minut?
Älä teeskentele, ettet tiedä, kuka olen.
Olet Ania, vannoutuneen vihollisemme Antedian veljentytär.
Etkö oikeasti tiedä?
- Tosin profetiassa ei sanota niin. - Profetiassako?
Ania on maallinen nimeni, mutta todellisuudessa olen jotakin muuta.
- Jotakin paljon voimakkaampaa. - Kuka sitten olet?
- Olen Brenna. - Sodan jumalatarko?
Sekä unien ja lähteiden. Etkö tiennytkin?
- Päivä on ollut pitkä. - Brennalla on neljä puolta.
Vesi, tuli, tuuli, maa. Olen hänen maallinen muotonsa.
Minä luulin vanginneeni regniprinsessan.
- Mutta vangitsinkin jumalattaren. - Älä syytä itseäsi. Se ennustettiin.
- Profetiassako? - Niin juuri.
Sinun pitää maata kanssani.
Profetian mukaan-
- Brennan pelastaa kultahiuksinen kuolevainen.
Yhdessä he synnyttävät jumaljoukon-
- joka hallitsee taivaita tuhat vuotta.
- Vai niin. - Se on kohtalosi.
Jumalat kunnioittavat sinua.
Äitini Danu suo onnea sinulle ja heimollesi ikiajoiksi.
Kaipa minulta liikenee viisi minuuttia.
Apua!
Apua! Auttakaa!
Olimme purkaneet leirin-
- ja kuljimme pohjoiseen, kun kimppuumme hyökättiin.
- He saarsivat meidät yllättäen. - Montako?
- Kaksi tusinaa, ehkä enemmän. - Moniko kaatui?
Näin kolme, mutten usko kenenkään selvinneen.
Sinun lisäksesi.
Kauanko sitten se tapahtui?
- Auringonlaskun jälkeen. - 15 kilometrin päässä.
Suurin piirtein.
Älä sano mitään miehille ennen kenraalin paluuta.
Jouduitte erillenne kahakassa.
- Tulit takaisin tänne. Onko selvä? - On, sir.
Vie tämä mies puhdistettavaksi. Anna viiniä kipuun.
Kiitos, prefekti. Kiitos, sir.
Missä helvetissä olet, Aulus? Paskat!
- Oletko kunnossa? - En saa nukuttua.
Heti kun suljen silmäni, näen Islenen ja Caitin ypöyksin.
Tiedätkö, miten saan nukuttua?
Uneksin kusevani tuon paskiaisen kalloon.
- Pitää ehkä kokeilla tuota. - Sinä!
Tule tänne.
Puhuit rakastajallesi. Mitä sanoit?
- En mitään, sir. - Näytänkö tyhmältä?
- Kerro, mitä sanoit. - En sanonut mitään.
Hupsista, rakastavainen.
- Pyydän, sir... - Noustaanpa ylös!
- Olkaa armollinen. - "Sir, olkaa armollinen."
Hei!
Tämä orja hyökkäsi Tiberiuksen kimppuun.
Tuokaa hänet sisään.
Olen miettinyt.
Minua kiinnostaa tietää, miksi tulitte takaisin tänne.
Esi-isienne luut lepäävät täällä. Hautaamattomina, voitelemattomina.
Henget ovat tuomittuja vaeltamaan ikuisesti.
Kuka haluaa lisää sitä?
Esi-isäni ovat Sisiliassa, tuhkattuina sukuhaudassa.
Mutta viime kerta ei mennyt hyvin.
Viime kerralla itse luonto kosti.
Myrsky tuhosi laivanne ja hukutti sotilaanne.
Sää ei suosinut. Niin ei käy kahdesti.
- Kuten haluat, Decimus. - Hetkinen.
Mistä tiesit nimeni?
Olet Decimus Sentus Sisiliasta.
Perheesi kasvattaa vuohia-
- mutta vihaat niitä, joten liityit armeijaan.
Kuka kertoi tuon?
Hän, kun olit paskalla.
- En ikinä! - Älähän nyt, Philo Roomasta.
Joka ei tunne vanhempiaan-
ja varttui rahattomana huoratalossa.
Decimus uskoo, että äitisi oli yksi heistä.
Mutta todisteita ei ole. Se on pelkkä teoria.
Mitä helvettiä? Äitini ei ollut huora.
- Ei, mutta se on järkeenkäypää. - Haista paska.
Minäkö? Haista itse, ja huoraäitisi!
Pojat, älkää. Olette ystäviä.
- Sano tuo uudestaan! - Älä sano sitä uudestaan.
Sinulla ei ole todisteita siitä, että Philon äiti oli huora.
Kuunnelkaa hyvin tarkkaan.
No comments yet. Be the first to leave one.