Lacombe, Lucien (Lacombe Lucien)

Kesäkuu 1944 pikku kaupungissa Lounais-Ranskassa...

Täällä Ranskan yleisradio, Vichy.

Kuuntelemme nyt Philippe Henriot'n pakinaa Historian kosto.

Tuntuu merkilliseltä -

kuunnella vastarintaliikkeen radiolähetyksiä -

ja käsittää, miten epälojaaleja nämä Moskova-mieliset ihmiset ovat.

Lähetykset Lontoosta, Algeriasta ja Brazzavillesta ovat samanlaisia.

Niiden sävy, tyyli ja sanasto ovat tuttuja jo etuudestaan.

Jokaisessa lähetyksessä on sama leima.

Niiden nationalistisuus ja uskonnollisuus on ilmiselvä -

vaikka sitä yritetäänkin salata niin hyvin kuin mahdollista.

Sopii vain toivoa ettei propagandalla tietoisesti loukata tervettä järkeä -

mutta syvempää keskustelua asioista on turha odottaa.

Väittäkööt vain että Lava! on petturi -

Darlan Gestapon agentti ja että minä levitän saksalaista propagandaa...

Mitä te kodissani teette?

Oletko sinä Lucien, Theresen poika?

Ette omista näitä. Lautaset ovat isäni!

Puhu isännän kanssa. Hän voi selittää kaiken.

Sinäkö siellä, Lucien?

Heräsit myöhään tänään.

On sunnuntai.

Miksi olet ottanut isäsi kiväärin?

Tiedät ettet saa ottaa.

Ole hyvä. Sai 20 frangin palkankorotuksen.

Mainiota.

Huomenta, Lucien.

Eikö poikasi voisi ilmoittaa tulostaan?

Viivytkö kauankin?

Minulla on viiden päivän loma.

Mitä ne ihmiset tekevät meidän talossa?

He auttavat herra Laborita. Annoin heidän jäädä taloon.

Asiat ovat muuttuneet täällä. - Työt on tehtävä.

Isäsi on vankina ja Joseph poissa. - Niinkö?

Hän liittyi vastarintaliikkeeseen. Poikani on nyt patriootti.

Katso eteenpäin, Lucien.

Nosta päätä, Lucien.

Nyt nousee.

Mennään juomaan jotain.

Se oli hyvä hevonen. En koskaan löydä toista samanlaista.

"Ja ukkonen..."

"...jyrisi..."

"...kuin korvia huumaava lumivyöry..."

No mutta... Tule sisään, Lucien.

"...Kaukaisuudessa."

Olet toivoton, Maurice!

Kirjoitit "myrskyisän" myrksyisäksi.

Mutta eihän lammaspaimenen tarvitsekaan osata kirjoittaa...

No niin, voitte mennä.

Mitä sinä haluat?

Tämä on teille.

Kiitos.

Siksikö sinä tulit? -Haluan liittyä vastarintaliikkeeseen.

Mitä se minuun kuuluu? - Te päätätte asioista.

Joseph kertoi.

Olet liian nuori.

Sinunlaisiasi meillä on tarpeeksi.

Se ei ole salametsästystä.

Se on kuin armeijassa oloa.

Minä en halua enää mennä vanhainkotiin.

Olisit iloinen että sinulla on työ.

Et voi jäädä tänne, Lucien. Laborit ei hyväksy sitä.

Kun isäsi tulee takaisin... -...hän sanoo suorat sanat.

Hitto!

Oletko ihan hullu? Mistä olet tulossa?

Oletko täällä vakoilemassa, poika?

Liikettä niveliin. Tämän sinä saat selittää.

Kuuluuko mitään Pariisista? - Puhelin ei toimi.

Kid, tule tänne!

Tähän näin!

Uteliaisuus on paha tapa.

Kuka poika on? - Hän vakoili meitä puutarhassa.

Olin vain matkalla kotiin.

Etkö tiedä, että ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 22?

Mitäs sinä töllötät?

Ettekö te olekin kilpapyöräilijä Henri Aubert?

Oletko nähnyt minun kilpailevan? -1939 Caussadessa.

Isäni kanssa. Voititte kilpailun. - Muistan sen.

Oletko kaupunkilaisia? - Olen Souleillacista.

Tunnen sieltä ihmisiä. Mikä sen sekatavarakaupan myyjän nimi olikaan?

Rouva Cabessut. - Tosiaan. Se ruskeatukkainen.

Haluatko lasillisen?

Marie, kaksi Suzea.

Olet siis Souleillacista? Kaunista seutua. Villiä maisemaa.

Sopii vastarintaliikkeelle. - Niitä ei siellä juuri näe.

Voiko rouva Cabessut hyvin?

Otatko toisenkin?

Mikä sen opettajan nimi olikaan?

Peyssac, Robert.

Vapaamuurari kuulemma.

Mitä se tarkoittaa?

Onko hän tosiaankin johtaja? - On, mutta eri nimellä.

Millä nimellä? - Hetkinen... Voltaire.

Häntä sanotaan luutnantti Voltaireksi.

Herätys!

On aika nousta. Neiti Chauvelot on tulossa.

Pääni... - Poika parka.

Joit liikaa eilen illalla. Haluatko päänsärkytabletin?

Huomenta, nuorimies.

Anteeksi, mutta hänelle ei ollut huonetta.

Hyvää ruokahalua.

Huomenta, neiti. - Mitä kuuluu?

Olen kohta valmis.

Kaunis ilma tänään. - Hirveän kuuma...

Kas noin.

Nämä ovat herra Müllerille.

Näkemiin.

He ovat niin kohteliaita... ja täsmällisiä.

Jos olisimme olleet samanlaisia, olisimme voittaneet sodan.

Pahus, katkaisin kynteni.

Mitä sinä sanoit, Mamma? - Katkaisin kynteni.

Olet juonut, Pierre. Näin aikaisin aamulla.

Otin vain pienen Suzen. Se tekee hyvää näin helteellä.

Melkein kuin Saigonissa.

Mitenkäs poika jaksaa? - Hyvin, herra Tonin.

Eikö hän muistutakin Paulia?

Vähän.

Paul oli hoikempi.

Luehan kirjeet, Mamma.

"Gestapolle tiedoksi: sodassa ansioituneena maanviljelijänä" -

"ilmoitan teille Etienne Louvelin epäilyttävästä käytöksestä..."

Sisään vaan.

Tässä on luutnantti Voltaire. Hän uinui vuoteessaan kuin pieni enkeli.

Nämä lentolehtiset olivat hänen yöpöydällään.

"Saksan joukot perääntyvät. Pian olemme vapaita vapaassa Ranskassa."

Miksei kysytä muidenkin mielipidettä?

En halua vapauttajakseni Rothschildin pankkia. Eikö se ole oikeuteni?

Herra Peyssac... - Hiljaa, petturi!

Tervetuloa, herra Peyssac.

Vie hänet yläkertaan. Tulen pian.

Haluatteko että aloitan? - Odota minua.

Hassua... Minä kun en pidä opettajista.

Ellei minua tarvita, menen suihkuun.

En käsitä miksi kaikki ovat sosialisteja. Oletteko te sosialisti?

Mitä aiotte tehdä hänelle? - Jutella vain vähän.

Meidän on löydettävä pojalle joku tehtävä.

Hän voi avata kirjeet.

Ole hyvä.

Teet vain näin.

Jatka lukemista, Mamma.

"Haluan tehdä tiettäväksi, että Solange Leboeuf Lubsacista" -

"saa usein vieraikseen aseista- kieltäytyjä- ja kommunistipoikansa."

Riittää.

"Olen harras katolilainen" -

"ja minusta musta pörssi ei sovi kristityille ranskalaisille..."

Eikö mitään vakavia asioita?

Tri Pradinen katoamista koskeva valitus prefektuurista.

Antaa olla, Mamma.

Tri Pradinesia ei kuitenkaan löydetä.

Nyt pidän huolen Voltairesta.

Oletteko te herra Toninin äiti? - En todellakaan.

Onko näitä lisääkin?

Saamme 200 päivässä.

Eräs mies kirjoitti ja antoi ilmi itsensä.

Se on kuin sairaus.

Haluaisitko poliisin palvelukseen? - En tiedä.

Olet nuori. Luulen että komisario Lanciaga pitää sinusta.

Onko herra Tonin komisario? - Hän oli...

Erinomainen poliisi.

Eikö hän ole enää?

Hänet erotettiin tylysti -36.

Tulkaahan jo, lapset.

Kerro nyt, Jean-B. - Mitä, kultaseni?

Kerro nyt, Jean-B. - Mitä, kultaseni?

Onko Toulousessa mustalaisravintolaa?

Toulousessa ei ole mitään.

Milloin lähdet San Sebastiäniin? - Kuun lopulla.

Millaista siellä on? - Saatpa nähdä.

Siellä on hienoja hotelleja ja muuta mistä sinä pidät.

Oletko koskaan ampunut tällaisella?

Tulehan.

Ota se tukevasti käteen.

Nostat käsivarren rauhallisesti ja sitten pidätät hengitystä.

Tähtää vasempaan sieraimeen.

Sanoin sieraimeen, en solmioon. Kerran vielä.

Hän ampuu paremmin kuin sinä. - Ei se ole vaikeaa.

Minne mennään? - Albert Hornin luo.

Tiedätkö kuka se on?

Pariisin paras räätäli.

Tuletko?

Asuuko hän täällä? - Hän piileskelee.

Ompelee vain minulle. Merkillistä tavata hänet tällaisessa paikassa.

Kävin koulua tässä lähellä, mutta minut erotettiin.

Tekö se olettekin.

Häiritsenkö? - Ette mitenkään.

Toin teille asiakkaan.

Hän saa ensimmäisen pukunsa. Sen on tärkeä askel miehen elämässä.

Riisukaa takkinne.

Haluaako nuorimies ruudullisen vai sinisen flanellipuvun -

jollaisen ompelin teillekin?

Ruudullisen. - Vai kuinka, Lucien? - Sama se minulle.

Muistatteko kun tulin isän kanssa ensimmäistä kertaa? Olin 12.

Ompelitte silloin Rue Marbeufilla.

Äitinne on merkillinen.

Hienoja kankaita. Sain ne melkein ilmaiseksi.

Muutamalla bensakupongilla.

En koskaan kertonut, keltä ne sain.

Casselsilta.

Tyhjentävät varastonsa. - Mitä Casselsille oikein tapahtui?

Englantilaisilla on leiri St. Denis'ssä.