Hitler's Last Stand

Tammikuu 1945, Itä-Ranska.

Kun natsit uhkasivat vasta vallattua asemaa,

n sotilas juoksi kohti vihollista

oman yksikkönsä ja hyökkäyksen väliin.

Sitten vihollinen lähestyi.

Taistelu kävi niin kiihkeänä, että hän houkutteli tykistön peräänsä.

Maksaako pataljoonan pelastaminen hänen henkensä?

6.6.1944 liittoutuneet pääsivät vihdoin Normandiaan

ja avasivat länsirintaman.

Natsifanaatikon taistelivat yhä armottomasti selviytymisestä.

Normandiassa taisteltiin.

Liittoutuneiden piti yhä voittaa sota.

HITLERIN VIIMEINEN TAISTELU

VAARALLINEN UHMA

23. tammikuuta 1945.

Colmarin metsä, Itä-Ranska.

n everstiluutnantti Ramsey johti 7. jalkaväkirykmentin 3. pataljoonan

metsän halki.

Vierellä oli yliluutnantti ja tiedustelija Gaelin Connery.

Pataljoona johti hyökkäystä Saksan joukkojen kimppuun.

Joukot aloittivat yllätyshyökkäyksen ylittämällä Fechtjoen.

Olosuhteet olivat kamalat.

Vuosien 1944 ja 1945 oli yksi historian kylmimmistä.

Lumi teki sotilaiden oloista entistä surkeammat.

He etenivät suhteellisen nopeasti.

Yhtäkkiä Saksan tankki tulitti metsän eteläreunalla.

Joka puolella räjähteli.

Sitten saksalaiset avasivat tulen kiväärein ja konekiväärein.

Pataljoonaa painostettiin vasemmalta käsin.

Ramsayn tuli pitää asemansa määrätietoista vihollista vastaan.

Usalaiset ylittivät edellisiltana jalankulkusiltoja,

jotka eivät kestäisi tankkien painoa.

Ramsey joutuikin luottamaan takanaan olevaan tykistöön.

Tarkkojen maaseutukarttojen turvin

n kranaatit osuivat saksalaisten piilopaikkoihin.

Natsit eivät luovuttaisi paikkaa, jonka he näkivät osana Saksaa.

Elsassin herruudesta oli taisteltu jo vuosisatoja.

Paikalliset puhuvat saksalaista kieltä.

Moneen otteeseen alue on kuitenkin kuulunut Ranskalle.

Ranskan-Preussin sodan jälkeen Elsass siirtyi takaisin Saksalle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se siirtyi uudelleen Ranskalle.

Natsit valloittivat alueen 1940 saksalaisen etnisyyden nimissä.

Osa alueen asukkaista kuului heistä Kolmannelle valtakunnalle.

Normandian jälkeen liittoutuneet yrittivät häätää Saksan sotilaat.

Vuoden 1944 syksyllä

Elsass oli Ranskan viimeinen osa, jota Saksa vielä hallitsi.

Kun USA ja Ranska valloittivat Strasbourgin,

enää vain eteläisempi Colmar oli saksalaisten hallinnassa.

Se oli sillanpääasema Reinin länsipuolella.

Saksalaiset puolustivat 2 200 neliökilometriä

Colmarin ympärillä.

Sisukas alue tunnettiin nimellä "Colmarin tasku".

Liittoutuneet yrittivät vallata "Taskun" joulukuussa 1944.

He taistelivat verisesti, vaan eivät onnistuneet.

Natsit tekivät kaksi vastahyökkäystä tammikuun aikana.

Ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower määräsi joukkonsa

häätämään saksalaiset Elsassista.

Operaatio vapauttaisi Ranskan

ja valmistelisi liittoutuneita hyökkäämään Saksaan lännestä.

Hyökkäykseen lähtivät Ranskan 1. armeija ja USA: n divisioonia.

Luutnantti Garlin Conner palveli 7. jalkaväkirykmentissä

n 3. jalkaväkidivisioonan joukoissa.

Hän oli jo saanut kolme hopeatähteä urhoollisuudesta taistelussa

kolmen purppurasydämensä lisäksi.

Häntä oli ammuttu reiteen vain muutamaa päivää aiemmin.

Conner ei suostunut sairaalaan. Hän jäi yksikkönsä rinnalle.

Hän uskoi,

että jos hän lähti etuaikaan, hän lintsasi hommista.

Jos hän jäisi, hän pelastaisi henkiä ja jos hän lähtisi,

hän potisi syyllisyyttä siitä, mitä omille miehille tapahtuisi.

Conner oli ollut 3. jalkaväki- divisioonassa vuodesta 1942.

Se oli kokenut divisioona, joka kävi paljon taisteluita.

He taistelivat Pohjois-Afrikassa ja sotivat halki Italian.

Rooman ja Anzion taistojen jälkeen

he päätyivät vallattuun Ranskaan elokuussa 1944.

He taistelivat tiensä Elsassiin läntisen Normandian sijaan.

Jos oli taistellut Pohjois-Afrikassa

ja taisteli yhä Colmarissa yli kaksi vuotta myöhemmin,

oli tosi harvinaislaatuinen mies.

Conner oli reilut 15 kilometriä Reiniltä ja Saksan rajalta.

Lopulta USA: n tykistö teki loven viholliseen.

Kolmas pataljoona tuhosi tukikohdat omalta metsäalueeltaan.

Veriset taistot ja vastahyökkäykset

ja liittoutuneiden hidas eteneminen

oli yleistä Colmarin metsissä.

Ramsey määräsi pataljoonansa seuraavaan kohteeseensa.

Metsäkaistaleelle Brunnwaldiin.

Hänen täytyi jäädä odottamaan kahta muuta pataljoonaa.

Yhdessä he valloittaisivat Houssenin kaupungin.

Ensin turvallisuus piti varmistaa.

Joukkojen edetessä metsän halki

Ramseyn miehet näkivät bunkkerin.

Se kuului Saksan 64. joukkojen jäsenille.

Joukkoja johti ja "Taskua" puolusti kenraali Helmut Thumm.

Helmut Thumm oli todellinen realisti.

Hän ymmärsi, ettei suuria hyökkäyksiä enää tulisi.

Tuli vain puolustaa Colmarin taskua.

Sään lisäksi maasto oli saksalaisten puolella.

Maasto oli tasaista, ja jokia oli kaikkialla.

Vain pienet metsiköt tarjosivat suojaa.

Thummin miehet edesauttoivat asiaa.

Saksalaisilla oli aikaa valmistautua.

Jokainen kylä ja kaupunki muistutti siiliä

piikkilanka-aitoineen ja miinakenttineen.

Bunkkeri toimi lisälinnakkeena.

Ramseyn miehet olivat väsyneitä. He odottivat jo vahvistuksia.

Täytyi silti olettaa, ettei bunkkeri ollut tyhjä.

Ramsey lähetti partion katsomaan,

oliko ketään kotona.

23. tammikuuta 1945.

Itä-Ranska.

n ja Ranskan joukot kulkivat kohti Colmaria.

n everstiluutnantti Ramsey lähetti edeltä osan miehistään

tutkimaan rakennelmaa Brunnwaldin metsissä.

Miehet etenivät bunkkerin ovelle.

Mitään ei kuulunut, joten he murtautuivat sisään.

Usalaiset yllättivät joukon saksalaisia.

Nouskaa ylös!

Saksalaiset antautuivat.

Ramsey asettui taloksi ja valmistautui hyökkäämään Housseniin,

kunhan muut pataljoonat tulisivat.

Joukot taistelivat Elsassissa, joka oli Saksan hallussa vuonna 1940.

De Gaulle halusi vapauttaa viimeisen hänestä Ranskalle kuuluvan alueen.

Saksalaisista Elsass kuului Saksalle joten he puolustivat aluetta.

Thumm kuuli pian, että USA oli valloittanut Houssenin lähimetsät.

Saksan armeijan oppien mukaan,

jos tukikohta menetetään, täytyy hyökätä vastaan saman tien.

Silloin voidaan käyttää hyväkseen vihollisen heikkous

tämän kerätessä yhä voimiaan.

Kun Thumm pyysi vahvistuksia,

hän sai avukseen pataljoonia 2. vuoristodivisioonasta.

2. vuoristodivisioona oli erityisen hyvä taistelemaan kylmässä.

Sotilaat tulivat Itävallasta. He olivat taistelleet Norjassa.

Divisioona oli puolustanut arktista seutua sitten vuoden 1940.

He osasivat käyttää maastoa ja sääoloja omaksi edukseen.

Nyt he puolustautuisivat liittoutuneiden talvihyökkäykseltä.

Erityisjoukkojen lähettäminen Colmarin taskuun kertoi siitä,

että alue oli erityisen tärkeä sotavoimien näkökannalta.

Thumm tiesi, että USA piti häätää, maksoi mitä maksoi.

Hän lähettäisi vuoristosotilaansa satojen metrien päähän Ramseysta

ja hyökkäisi yllättäen ottaen metsät taas haltuunsa.

Ramsey ei tiennyt saapuvista eliittisotilaista.

Hän osasi kyllä odottaa Saksan vastahyökkäystä.

Hän järjesti puolustusjoukkoja autioille sivustoille.

Hän lähetti komppanioita metsän länsi-, etelä-ja itäreunustoille.

Joukot asettuivat aloilleen odottamaan.

Colmarin taistossa suuressa roolissa oli sää. Oli tosi kylmä.

Jopa joet olivat jäässä. Talvi oli erityisen kylmä.

Samaan aikaan...

2. pataljoona taisteli, jotta voisi puolustaa Ramseyn oikeaa sivustaa.

Komppaniat ajautuivat erilleen.

Näkyvyys oli surkea.

Lisäksi joukkoja vaivasivat sumu ja pelko.

Siellä oli tosi pimeää siihen aikaan vuodesta.

Sekavat Saksan sotilaat soluttautuivat pataljoonaan.

Hei, sinä siellä.

Usalaisten täytyi häätää tunkeutujat.

Osa otettiin vangeiksi.

Iltapäivään mennessä 2. pataljoona saattoi taas edetä.

Sotamies Robert Dutil, 3. pataljoonan tiedustelija,

toi Ramseylle ja Connerille tuoretta tietoa.

2. pataljoonan vanki oli paljastanut,

että saksalaiset aikoivat hyökätä kello 6.30 seuraavana aamuna.

Ramsey kutsui heti paikalle tykistö-ja panssarivahvistuksia.

Puolustautuminen oli tärkeintä.

Sotilaat naamioivat konekiväärinsä.

Jäisessä maassa sotilaiden oli vaikea mennä juoksuhautoihin.

Aamun koittaessa kiväärimiehet tarkkailivat kaikkea liikettä.

Näkyvyys oli huono ennen auringonnousua.

Odotettu kellonaika tuli ja meni.

Olisi tavallista ajatella,

että jos tiedustelijoiden mukaan vihollinen hyökkäisi aamulla,

he olisivat toivottavasti väärässä.

Yli tunnin odottelun jälkeen tarkkaavaisuus herpaantui.

Jos kiväärimiehellä oli lainkaan kokemusta,

hän tiesi, etteivät saksalaiset luovuttaisi aluetta niin helpolla.

Taistelu alkaisi pian. Siihen täytyi valmistautua.

Natsien vuoristodivisioona alkoi asettua asemiin.

Hän lähtivät Houssenista pitkää kastelukanavaa pitkin

ja menivät valmiusasemiin kaivannon taakse.

n komentopaikassa Ramsey oli yhä tarkkana.

Hän oli varma Saksan juonista ja halusi lähettää tiedustelijoita.

Tiedustelijoita ei vain ollut.

Garlin Conner ilmoitti menevänsä.

Conner ja Ramsey olivat taistelleet rinta rinnan tammikuusta 1944 asti.

Ramsey oli liittynyt joukkoihin, koska hän halusi mukaan taisteluun

toimittuaan brittikenraali adjutanttina.

Hän näki vierestä, kun Conner sai sotamitaleja ja useita vammoja.

Hän tiesi, että Conner saisi lähteä kotiin.

Ramsey halusi pitää tämän turvassa, jotta tämä palaisi kotiin elossa.

Ramsey mietti vaihtoehtoja.

Kranaatit räjähtelivät ulkona.

Hyökkäys oli alkanut.

24. tammikuuta.1945, Itä-Ranska.

n 7. jalkaväkirykmentin pataljoona jatkoi taistelua

Ranskan viimeisen saksalaisten hallitseman alueen herruudesta.

Colmarin taskun.

Everstiluutnantti Lloyd Ramseyn miehen partioivat metsässä.

Vihollinen oli juuri käynyt päälle

mörssärien ja tykistön voimin.