Léa & I

Tässä on paras ystäväni Léa.

PARAS YSTÄVÄ

Léa puhuu viittä kieltä,

ahmii Haribo-karkkeja -

ja sairastaa kystistä fibroosia.

Siksi hänellä oli syntyessään keuhkot täynnä paksua limaa,

joka tekee hänestä hyvin alttiin bakteereille -

ja voi vaikeuttaa hengittämistä.

Siksi hän syö päivittäin yli 20 pilleriä -

ja käy koko loppuikänsä joka kolmas kuukausi -

sairaalassa keuhkokokeissa.

Cystic Fibrosis -säätiön mukaan -

hänen eliniänodotuksensa on noin 37.

Keskimäärin,

tavallisesti.

Mutta Léa ei olekaan tavallinen.

Hän ei puhu kystisestä fibroosista.

Hän ei suostu syömään antibiootteja.

Hän ei juuri koskaan tee keuhkohoitojaan.

Léa tupakoi.

Mutta hän voi hyvin.

Enemmän kuin hyvin.

Elävämpää ihmistä en ole koskaan tavannutkaan.

Léa rakastuu joka kolmas kuukausi,

hukkaa puhelimensa joka toinen viikko -

ja harjoittelee trapetsitaiteilua.

Kun täytin 21,

Léa laittoi synttärikakkuuni 21 marisätkää.

Kun täytin 22,

Léa pakotti minut hyppäämään sillalta.

Ja 23-vuotiaana,

kun valmistuimme,

hän suostutteli minut matkalle.

Hän vannoi, että se muuttaisi elämäni.

Matkasimme kolmessa kuukaudessa Jaliscon maaseutukylään,

Meksikon rannikon hippikaupunkiin,

Perun Amazoniin -

ja Atacaman aavikolle Chileen.

Léa oli varma, että Etelä-Amerikasta -

löytyisi jokin toinen keino parantua,

ja hän halusi etsiä sen.

Ja kuten aina,

minä lähdin mukaan.

Sinä kesänä, kun valmistuimme collegesta,

Léan keuhkoista löytyi vaarallinen bakteeri:

Pseudomonas.

Léan mukaan viisi vuotta aiemmin -

eräs nainen oli Méxicossa parantanut hänet siitä magneeteilla.

Yelpin mukaan ainoa biomagnetisti Kaliforniassa -

löytyisi eräältä ostarilta Uplandista.

-Hei. -Hei.

-Tervehdys. -Hei.

Magneetit ovat halpoja,

ja ne ovat olleet olemassa iät ajat.

On sääli, ettei väki tiedä,

mitä magneeteilla voi tehdä.

-Tiedätkö, mikä kystinen fibroosi on? -Kyllä.

-Minulla on se. -Selvä.

Yksi sen suurimpia vaaroja -

on alttius pahoille bakteereille,

jotka terveen elimistö torjuu.

Nämä ovat vahvimmat magneettini.

On kai turha tuhlata aikaa oikean kohdan etsimiseen.

Se on varmasti keuhkoissa.

Peruspuhdistuksessa hoidetaan keuhkot, munuaiset, haima, virtsarakko,

sekä nouseva ja laskeva paksusuoli.

Peruspuhdistusko poistaa Pseudomonasin?

Usko pois, kun kehosi pH-tasapaino palautuu,

se ei vastaanota myrkkyjä.

Annetaan olla neljään asti, eli reilut puolitoista tuntia.

Selvä, kiitos.

Uskotko, että se oikeasti tehoaa?

Siis -

en minä tiedä...

Lensimme Méxicoon,

ja siellä se nainen teki näin.

Henkeni oli vaarassa, ja sitten hän sanoi sen olevan poissa.

Kyselin, että aivan varmastiko?

"Kyllä, tarkistin. Poissa se on." Siitä ei jäänyt jälkeäkään.

Sitten äiti ehkä...

Sitä ajattelee...

Lähdimme sieltä ja palasimme Losiin.

Kokeet tehtiin, ja se oli poissa.

Ehkä antibioottien ansiosta, mutta minulle -

se kokemus oli niin...

Se oli ihan hullua.

Kukaan ei tiedä siitä.

Kun on lähellä kuolemaa,

kun kaikki on niin veitsen terällä,

ja sitä on menettää uskonsa,

voi tapahtua jotain hullua,

jos sille on avoin, mutta en tiedä, onko se totta.

Oho, tuntuupa tosiaan eriltä.

Niinkö?

Pian verikokeista selvisi, että Pseudomonas oli poissa.

Ja vaikkemme voineet todistaa biomagnetismin tehonneen,

me emme muuta todistetta tarvinneet.

Léa tunsi löytäneensä -

selittämättömän vaihtoehdon antibiooteille.

Hänen logiikkansa sanoi, että jos se on mahdollista,

maailma on täynnä selittämättömiä ratkaisuja.

Ja hän halusi löytää yhden.

Tai muutaman.

Niinpä hän teki suunnitelman.

Lähtisimme Méxicosta kohti etelää -

ja kävisimme missä ikinä tarvitsisi käydä.

Hän kokeilisi kaikkea -

eteerisiä öljyjä, lääkekasveja,

shamaaniseremonioita,

hevosterapiaa -

ja sammakonmyrkkyä.

Mutta halusinko minä sammakonmyrkkyä?

Minulla oli Losissa helppo elämä.

Synnyin iranilaisjuutalaiseen perheeseen,

johon kuului L.A:ssa iso joukko tätejä, setiä,

isovanhempia, siskoja ja serkkuja,

jotka olivat aika varmoja, ettei minun kannata lähteä Etelä-Amerikkaan -

jahtaamaan parannuskeinoa parantumattomaan sairauteen,

jota minulla ei ollut.

Kuultuaan lyhyen tiivistelmän suunnitelmastamme -

äitini huusi,

että minut siepattaisiin Meksikossa -

ja hän saisi postissa lunnasvaatimuksen sormieni kera.

Hän oli...

15-kuukautinen.

Minulla on yleensä tosi huono muisti, mutta se hetki -

on piirtynyt mieleeni ikuisesti.

Mitä ajattelit, että hänelle tapahtuisi?

Ajattelin, että pitäisi...

En halua nyt puhua tästä.

Selvä.

Ajattelin...

Kerro sinä.

-Tule nyt. -En voi nyt puhua tästä.

Odotimme, että ongelmia olisi enemmän.

Mutta hän on Léa ja hän...

ajatteli, että... En osaa selittää.

Varsinkin, kun näyttää,

ettei hän huolehdi hoidoistaan järin hyvin.

-Aivan. -Ainakaan nyt.

Tiedän, ettei hän tee hoitoja.

Ei ollenkaan.

Minusta hän menee liian pitkälle.

-Niinkö? -Kyllä.

Millä tavalla?

Hän ottaa liikaa riskejä.

Joskus tuntuu, että hän elää kuin ei olisi sairas lainkaan.

Sinä kesänä,

kun Léan piti mennä Brysseliin kokeisiin,

lähdin mukaan.

SAINT-LUCIN SAIRAALA

Yksi, kaksi, kolme.

Tämä riittää.

Selvä.

Tupakoitko sinä?

Joskus. Tosi harvoin.

Eli poltat silloin tällöin.

LÉAN LÄÄKÄRI VUODESTA 1996

Sanoisitko, että oireesi ovat vuoden aikana lisääntyneet?

Kyllä, olen yskinyt vähän enemmän.

-Oletko syönyt antibiootteja? -En.

Epäröin, mutta en sitten syönyt.

Seuraat tilaani säännöllisesti...

-Sinun olisi pitänyt syödä niitä. -Anteeksi.

Viimeksi suostuttelin sinua syömään antibiootteja,

kahdesti päivässä, aamulla ja illalla.

Et syö niitä, mutta et näytä kyllä huonolta.

Mutta asia on myös niin,

että et ehkä heti huomaa, jos tilasi heikkenee.

En oikein hyväksy antibiootteja, koska...

-Pelkäät niitä. -Aivan,

ajatus siitä, että ne tappavat bakteereja...

Kun ne tuhoavat myös hyvät bakteerit. Ei minua kuukausi haittaisi,

mutta jatkuvaan käyttöön en pysty.

Se voi kuulostaa typerältä, mutta en vain kykene siihen.

Ei se ole typerää. Olet muihin nähden hyvässä kunnossa.

Et sinäkään ikuisesti elä.

Enpä tietenkään.

Moni on ennen sinua kuollut,

mutta otat riskin.

Kun on krooninen yskä, ei voi koskaan tietää.

Tri Lubeck varoitteli reissusta.

Léa voisi hukata lääkkeensä.

Saada jonkin muun bakteerin.

Hän sanoi, että kystinen fibroosi on viheliäinen.

Vaikka Léa voi nyt hyvin,

vointi voi äkisti romahtaa jossain syrjäkylässä,

eikä lähellä olisi sairaalaa.

Täytyy pitää koko ajan...

Vain oikea käsi liikkuu,

vasen pysyy paikallaan.

Sitten käännetään.

Ja nuolaistaan.

Nojataan taaksepäin.

Kun puhalletaan -

päätä kallistetaan vähän... Kyllähän sinä tiedät.

Leuka ylös.

Ihan vähän vain. Tämä on normiasento.

Tähän näin.

Pieni ylenkatse.