Dr. Jekyll and Mr. Hyde

TOHTORI JEKYLL JA HERRA HYDE

Mieti tarkkaan ennen lukemista.

Voit olla viisas ja jättää tekstin lukematta -

tai antaa uteliaisuudelle vallan -

ja astua tiedon maailmaan, joka ällistyttäisi Saatanaakin.

Tervetuloa, ystäväni.

Nimeni on tohtori Henry Jekyll. Tämä on tarinani -

tai pikemminkin tunnustukseni.

Synnyin vuonna 1846 vauraaseen perheeseen -

ja seurasin isääni lääketieteen maailmaan.

Olen kunnioitettu ja arvostettu alallani.

Olen herrasmies, joka monen herrasmiehen tavoin -

on joutunut tukahduttamaan mielihalunsa asemansa takia.

Vain minä tiedän todellisen luonteeni.

Muut ovat nähneet vain ulkokuoreni.

Näyttelen julkisen roolini täydellisesti.

Huomenta, hyvä herrasväki. Ilmeisesti aihe kiinnostaa teitä -

koska olette saapuneet St. Maryn sairaalan luennolle.

Luennon aihe on... ihmisaivot ja tunteet -

mutta mikäli sallitte, poikkean ohjelmasta -

ja esittelen teille uusia teorioitani.

Kaivakaamme totuus esiin.

Tohtori Jekyll.

Sairaalan johtokunnan tietoon on tullut -

että olette luennoinut omista teorioistanne.

Ne eivät ole sairaalan hyväksymiä.

Pitääkö se paikkansa?

Kyllä. - Voisitteko antaa selityksen?

Ei ole mitään selitettävää. Olen vain eri mieltä.

Eikö se ole teidän mielestänne vaarallista?

Vaarallista? Miksi?

Olette tämän sairaalan perustajan poika ja vaikutusvaltainen mies.

Suuri yleisö saattaa ihastella henkilökohtaisia mielipiteitänne...

Eli sepitteitä.

Työni ei ole kuvitteellista. - Ehkä ei.

Mutta uusin anomuksenne ei voi olla tosissaan kirjoitettu.

En voi jatkaa tutkimustyötäni ilman johtokunnan suostumusta.

Haluatte käyttää potilasta. - Hirvittävää.

Ihminen koekaniinina. - En sanoisi niinkään.

Mitä nimitystä te käyttäisitte? - Kehitys.

Olen pahoillani, tohtori Jekyll, mutta perumme rahoituksenne.

Hyvää iltapäivää, Henry. - Hyvää iltapäivää.

Valmista tuli. Tulkaa takaisin viikon kuluttua.

Kiitos, herra tohtori.

Suokaa anteeksi.

Mikä mieltäsi painaa? - Olen vihainen.

Huomaan sen. Miksi?

Sairaala hylkäsi anomukseni. - Odotitko, että se hyväksytään?

Halusin vain mahdollisuuden. - Mahdollisuuden leikkiä Jumalaa.

Mahdollisuuden muuttaa ihmiskunta ikiajoiksi.

Olisit pumpannut kemiallisia seoksiasi potilaaseen.

Olemme lääkäreitä ja tiedemiehiä.

Nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno.

Muutamme ulkonäköämme ollaksemme erilaisia, James.

Jumala on tehnyt meistä erilaisia.

Emme toimi vaistojen varassa. Olemme luomakunnan kruunuja.

Moraali on peräisin korkeammalta voimalta.

Minulla ja vaimonhakkaajalla ei ole mitään yhteistä.

Kaupungin nurjan puolen kadut ovat häpeätahra.

Olen tyrmistynyt näkemästäni rappiosta ja kurjuudesta.

Haluan tehdä selväksi -

että mikäli minut valitaan parlamenttiin -

siivoan nämä kadut synneistä ja nälästä.

Katsokaa ympärillenne. Mitä näette?

Nälkäiset naiset myyvät itseään -

ja lapset riutuvat surkeudessa.

Hyväksymmekö tällaisen sivistyneessä yhteiskunnassa?

Emme todellakaan.

Mikä sinun nimesi on, tyttö? - Mabel, herra.

Mabel. Asutko tässä? - Asun.

Kuulitteko, hyvät herrat? Hän kutsuu tätä kodikseen.

Mitä luulet tekeväsi, Ned Chandler? - Töitä.

Et puhtaalla pöydällä. Muualle siitä.

Hyvää iltaa, rouva Bradley. - Hyvää iltaa, herra.

Käy peremmälle, Mabel. Tohtori Jekyll ei taida olla kotona.

Hän on ulkona. - Missä herra Poole on?

Lukee urheilu-uutisia vessassa... - Ned!

Mikä poikaa riivaa? - Hölmöilee tapansa mukaan.

Sir Danvers. Miten voin auttaa? - Ehkä minä voin auttaa teitä.

Kuulin, että tarvitsette uutta palvelustyttöä. - Kyllä.

Hyvä. Tässä hän on.

Tytön kädet ovat likaiset. - Hän on nukkunut kadulla.

Kadulla... - Tyttö tarvitsee työpaikan.

Olen puhunut hänen kanssaan. Hän on luotettava ja ahkera.

Onko sinulla työkokemusta? - Ei.

Poole.

Tytön palkkaaminen olisi palvelus minulle.

Ilmoitin lehdistölle, että aion auttaa kodittomia.

Vai niin. Jos kerran Sir Danvers pitää häntä sopivana -

miten voisimme kieltäytyä?

Kiitos, Poole. Olen kiitollinen.

Naiko lordi Hedley hänet, herra Utterson?

Pelkäänpä niin. Laadin aviosopimuksen aamulla.

Miten rahvaanomaista. Asialle pitäisi tehdä jotain.

Se on tuottoisaa sedälleni, lady Carew.

Lakimies tarvitsee elantonsa. Siinä ei ole moraalilla sijaa.

Mutta hän nai amerikkalaisen tytön rahan takia.

Se on nyt muodissa, rakkaani.

Heillä on rahaa, meillä aatelisarvoja.

Olet kovin vakava tänään, Henry. - Niinkö? Ei ollut tarkoitus.

Sairaalan johtokunnan päätös harmittaa häntä.

Voi sinua raukkaa.

Minusta se oli hölmö päätös. Miksi he estivät sinua?

Mitä vahinkoa Henry muka tekisi? Minusta luentosi oli kiehtova.

Eikö niin, Sarah? - Kyllä, äiti.

Vaikka en ymmärtänyt sanaakaan. - Sepä hyvä.

Mitä he estivät sinua tekemästä?

He eivät antaneet Henryn leikkiä Jumalaa.

Jumalaa? Siinäkö kaikki? Puhuisivat aviomieheni kanssa.

Hän leikkii Jumalaa yötä päivää.

En koe leikkiväni Jumalaa. Minä vain...

Jatka, Henry. - Ei sillä ole enää väliä.

Ilmeisesti on. - Jatka toki. Kerro meille.

Hyvä on. Uskon, että jokaisen sisällä on kaksi olentoa.

Ylempi ja alempi minä, jotka kamppailevat vallasta.

Hyvä ja paha. - Ei, ne ovat perusvaistoja.

Kaksi persoonaa. - Menet liian pitkälle.

Olemmeko kaikki samanlaisia? - Tarkoitan, että...

Meissä kaikissa piilee Paholainen. - Elämä muovaa ihmistä.

Kokemukset muokkaavat meitä, mutta sivistyneen pinnan alla -

olemme alkukantaisia olentoja.

Tukahdutamme mielihalumme ja pelkäämme luontoamme.

Mitä me olemme luonnostamme? - Eläimiä.

Eläimiä? - Pyydän anteeksi, rouva.

Poiminko ne? - Anna niiden olla.

Miten tämä tieto auttaa meitä?

Jos pystyn erottamaan ne... - Hyvän ja pahan.

Jos pystyn pitämään pimeyden ja valon erillään -

ihminen vapautuu maailman mädännäisyydestä.

Miten se onnistuu?

Toivon, että kemiallinen yhdiste pitää pimeän puolen kurissa.

Valehtelu, pettäminen ja tappaminen katoavat maailmasta.

Siksikö halusit tehdä ihmiskokeita? - Se on barbaarista.

Luoja on antanut meille vapauden valita hyvän ja pahan välillä.

Mikäli tiede vie meiltä valinnan vapauden -

se vie samalla myös Jumalan.

Entä jos Jumalaa ei ole? - Rienausta.

Olen eri mieltä. On naurettavaa väittää, että olemme samanlaisia.

Kaikilla ei ole rikollisia taipumuksia -

emmekä me kaikki ole eläimiä.

Tyttäreni on täysin erilainen kuin esimerkiksi palvelustyttösi.

Sarah on saanut hyvän kasvatuksen.

Kiinnostava teoria, Henry. Pystyn ehkä auttamaan sinua.

Niin? - Tuttavani on mielisairaalan johtokunnassa.

Hän voi auttaa sinua löytämään sopivan koehenkilön.

Mikäli kokeesi onnistuu -

nimeät minut julkisesti tutkimuksesi tukijaksi.

Tietenkin. - Pidetään tämä omana tietonamme.

Sir Danversin tuki kannusti minua. Vaikka työni oli pahasti kesken -

lääkkeen kehitystyö edistyi kohti kokeen seuraavaa vaihetta.

Koehenkilö auttaisi ymmärtämään ihmismielen kaksijakoisuutta.

Toin vettä. - Mitä hän tekee, Ned?

Kukaan ei saa mennä isännän työhuoneeseen.

Mitä sinä teet? Ulos täältä!

Odota. Avain tänne.

Masennuin nähdessäni uusimman kokeeni tulokset.

Minun oli aloitettava alusta. Olin päättänyt löytää ratkaisun.

Kätesi vapisee. - Ettehän erota minua?

En tietenkään. Olin vihainen, mutta ei ollut tarkoitus pelotella.

Minäkin olisin ollut utelias, mutta et saa tulla sinne enää.

Ymmärrän, herra.

Mitä kaikkea näit?

Ne olivat kuin vääristymiä. - Vääristymiä?

Niin kuin huvipuiston peilitalossa -

kun peilikuva näyttää lihavalta tai pitkältä. Sellainen naurattaa.

Se on koomista.

Mutta tämä oli eri juttu. Eläimet näyttivät...

Miltä?

Pahoilta.

Uskotko hyvään ja pahaan, Mabel? - Eivätkö kaikki usko?

Eivät. Pahuus ei ole tiedettä.

Sanoitte uskomattomia asioita illallisella.

Kuuntelitko keskusteluamme? - Tietenkin. En ole kuuro.

Niin ei kuulu tehdä. Palvelijan pitää olla kuin ilmaa.

Miten sitten herneet päätyivät ulos kulhosta?

Siinä kaikki, Mabel. - Selvä, herra.

Jatkoin kokeitani. Olin työhuoneessa päiväkausia.

Työskentelin yömyöhään, kun muut nukkuivat.

Olin päättänyt kehittää sopivan kemiallisen yhdisteen -

ja täydellisen kaavan lääkkeelle -

joka eristäisi tajunnan synkimmät piirteet.

Tunkeutuisin syvälle identiteetin linnoitukseen.

En unohda koskaan sitä kohtalokasta aamua.

Elämäni mullistaneena päivänä satoi.

Koe-eläimet olivat kuolleet, tai ainakin luulin niin.

Mutta kun katsoin tarkemmin, näin niiden nukkuvan.

Ne saattoivat jopa nähdä unta.

Lopultakin saatoin tarttua Sir Danversin tarjoukseen.

Nyt voisin tehdä ihmiskokeita.

Tänne saapuu pitkäaikaisvieras, Poole.

Hän on mielisairaalan potilas. - Saako olla lisää viiniä?

Ei hätää, hän ei ole raivohullu. Olette turvassa.

Se on helpotus rouva Bradleylle.

Potilas auttaa minua kokeissani. - Mikä hänen nimensä on?

Hyde. Herra Edward Hyde.

Pyysin palvelijoita valmistamaan huoneen ullakolle.

Siellä herra Hyde voisi levätä ja auttaa minua tutkimuksissani.

Kirje tohtori Jekyllille.

Kitupiikki.

Kirje mielisairaalasta, herra. - Kiitos, Ned.