Az első 200 sor.
Rebild Bakker 09.15 tiistai 25. helmikuuta
Skørping 09.17 tiistai 25. helmikuuta
–Päivystäjä. –Kjeldsen täällä. Olen perillä.
Menenkö vain sisään? Ovi on auki.
Selvitä ensin, onko siellä ketään.
Haloo!
Haloo.
–Ei vastausta. Menenkö sisään? –Mene.
Hyvä on. Menen sisään.
Täällä on ollut tulipalo.
Se on sammutettu vaahtosammuttimella.
Televisio on päällä.
Luulen, että täällä on kuitenkin joku.
Hyi hitto, mikä lemu.
Kjeldsen. Kjeldsen.
Kjeldsen!
Täällä on kuollut nainen.
Musta. Hänellä on sukkahousut kaulan ympärillä.
Soitit seksikkäälle suklaatytölle, jolla on aikaa hemmotella sinua.
Hänellä on kaksi lasta Keniassa.
–Pitäisikö sinun jo lähteä, äiti? –Joo.
Ihan kohta.
Savannah Nielsen oli... Irti leikattu käsi...
–Äiti. –Olen lähdössä. Kokeilen otsaasi.
Otsa ei ole edes lämmin. Olet terve huomenna.
Minä avaan.
–Hei. Et saa maata täällä yksinäsi. –Hei, äiti.
Poika ei saa maata täällä yksinään. Käy maate. Keitän sinulle teetä.
Otsa ei ole edes lämmin. Olet terve huomenna.
Otin pöytäliinat, jotka pitää silittää perjantaiksi.
Saat pitää minulle seuraa. Eikö olekin kivaa, Tobias?
Tosi kivaa.
–Oletko kirjoittanut puheen? –En.
Sinun on pakko pitää Ulfille puhe. Hän ilahtuu kovasti.
Sinulle tuli vieras, Tobias.
–Hei, Camilla. –Hei.
Saanko kokeilla otsaasi? Se ei ole yhtään lämmin.
Sinäkin olet terve huomenna.
PROSTITUOIDUN RAAKA MURHA
Ei hitto.
–Hei, IP. –Ingrid.
–Mitä kuuluu? –Hyvää vain.
–Miten vakuutusalalla menee? –Viikonloput ovat vapaat.
–Paska se Fischerin juttu. –En tajua häntä.
–Onko hän päässyt jo pois? –Ei vielä.
–Menetkö Roldiin? –Joo.
–Kaunis tyttö. –Hänellä oli paljon asiakkaita.
Onko sinulla ikävä meitä?
–Minulla on ikävä sinua. –Okei, vähän.
–Sinulla on töitä. Pärjäile. –Heippa.
–IP. –Jette täällä.
Varkaus, Baldersgade 12. Sieltä on varastettu Leica–kamera.
–Eikö asiakas voi lähettää kuittia? –Se on hävinnyt.
Käy katsomassa, voiko se pitää paikkansa.
Selvä.
–Sanoiko IP tulevansa perjantaina? –En kysynyt.
–Kuka lähtee kanssani Roldiin? –Laursen ja Pedersen.
–He lentävät Bornholmista. –En tunne heitä.
–Joka kerta tulee uutta väkeä, Ulf. –Muita ei ole.
–Mahtuuko sinne tosiaan vain 40? –Kenet unohdit kutsua?
Hartmann on palannut Europolista. Olen tuntenut hänet 30 vuotta.
Jos väkeä tulee yli 40, läksiäisiä ei voida pitää siellä.
Poliisipäällikön virkahuone 10.45 keskiviikko 26. helmikuuta
–Otit Ingridin mukaan. –Niin, hän johtaa tutkintaa.
–Selvä. Tervetuloa. –Kiitos.
–Tunnettekin oikeusministerin. –Thomas Hagested.
–Käykää istumaan. –Kiitos.
No niin.
–Loppu häämöttää sitten, Ulf. –Perjantaina.
–Mitä aiot tehdä sen jälkeen? –En tiedä.
–Olen aina halunnut kirjoittaa. –Ei muistelmia.
Älä pilaa hienoa uraasi.
Saa nähdä.
Kyse on Savannah Nielsenin murhasta.
Annetaan puheenvuoro sinulle, Thomas.
Kävin viikonloppuna ystävälläni, jolla on mökki Roldin metsässä.
Tulette saamaan selville, että kävin sen naisen luona.
–Asiakkaana? –Mitä muutakaan? En tunne häntä.
–Milloin? –Maanantai–iltana yhdeksän maissa.
–Olemmeko yhtä mieltä? –Ministeri kertoi asiasta itse.
Kaikki jäljet hänen olostaan paikalla pitää jättää pois raportista.
–En voi tehdä niin. –Toki voit. Tieto ei saa vuotaa.
–Ingrid on oikeassa. Se ei käy. –Miksi?
Koska hajotit murhakomission.
Ingrid lähetetään aina paikalle uuden väen kanssa.
Emme tiedä, mitä he puhuvat kotona. Vanhassa ryhmässä ongelmaa ei ollut.
Pitäisikö sitten koota vanha ryhmä uudestaan?
–Jäsenet ovat muissa tehtävissä. –IP on töissä vakuutusyhtiössä.
–La Cour on NECissä. –Hän on palannut Hobroon.
–Ja Fischer... –Hänestä ei puhuta.
Kenestä? Ei, Fischeristä ei puhuta.
–Voisinko saada La Courin avukseni? –Ei käy.
Hän tutkii hankalaa tapausta, johon on käytetty paljon resursseja.
Eikö Ingridin pitäisi saada hänet, jos haluaa?
–Minä en pysty järjestämään sitä. –Minäpä pystyn.
Entä sitten se... IP:kö nimi oli?
–Onko hän täällä? –On.
–Saisitko suostuteltua hänet, Ulf? –Voin yrittää.
–Asia on sitten selvä. –Ei. Eihän tämä käy.
Pyydät minua repimään pari sivua raportista.
Pimittämään tietoja tuomioistuimelta. En voi tehdä niin.
Saat käskyn. Eikö niin, Ulf?
Kyllä.
–Miten selitän asian poliisipiirissä? –Keksit varmasti jotain.
–Käytitkö ehkäisyä? –Käytin.
–Tarvitsen DNA–näytteen. –Miksi?
Paikalla on 32 käytettyä kondomia. Minun on suljettava sinut pois.
–Onneksi olkoon. –Mistä hyvästä?
Sinulla on oikeusministeri pihdeissäsi.
Hitto, että on enää kolme päivää töitä.
Yritän suostutella IP:tä.
Täällä sinä siis syöt eväitä joka päivä.
Oletko kuin vanha sirkushevonen? Kaipaat areenaa ja sahanpurun hajua.
Tässä on halpa pysäköintimaksu.
–Sanot varmaan ei. –Niin. Sanon ei.
Sehän on selvä. Et voi jättää työtäsi noin vain.
Saan tuplasti enemmän palkkaa.
Pääsen töistä aina kolmelta. Viikonloput ovat vapaat.
–Haluatko kahvia? –Ei kiitos.
Teidän pitäisi etsiä uhrin parittaja.
–Miksi? –Musta nainen, luultavasti muslimi.
Hän saattoi vetää välistä. Parittaja leikkasi käden varoitukseksi muille.
Aivan. Nähdäänkö perjantaina?
Joo. Kiitos kutsusta.
–Miten vanhaa kahvi on? –Aamulla keitettyä.
–Kaada vain puoli kuppia. –Saat juoda korkista.
–Oli fiksua lähettää Fischer FBI:lle. –Miten saatoin erehtyä niin pahasti?
–Kauanko hän on ollut vankilassa? –Hän sai puolen vuoden tuomion.
Ei saatana.
Horsensin vankila 11.15 keskiviikko 26. helmikuuta
–Nähdään. –Jep.
–Fischer, minne olet menossa? –Pajalle.
–Sinun piti pysyä sellissä. –Haen pojalleni tekemäni jutun.
–Pakkaa kamasi, jotta pääsen sinusta. –Puhu minulle nätisti.
–Mikä on, Jørgensen? –Quist.
Aivan, Quist. Eikö se tarkoita oksaa, joilta linnut paskoo?
–Olitko menossa pajalle, Fischer? –Käyn pajalla.
Kohta päästään pois täältä.
–Sinä saat ajaa sitten loppumatkan. –Älä viitsi. Hauskaa siitä tulee.
En voi pysäköidä poliisiaseman eteen.
Haluatko oppia vai et? Kaupunkiajo ja ruutuun peruutus vievät aikaa.
Kuulostat ihan ajo–opettajalta. Voitko vastata?
–Missä puhelin on? –Laukkuni sivutaskussa.
–Hellitä vähän kaasua. –Sori.
Miten tämä toimii? Ei hitto. Lopetin puhelun.
Jättikö soittaja viestiä?
–Nyt tuli viesti. –Kuuntele se.
Ingrid soitti. La Cour on palannut. Ja IP.
IP? Miten Ingrid sai hänet ylipuhuttua?
Ei hän kertonut. Laitetaan heille paikat kuntoon.
Enää Fischer puuttuu.
Jos Ida ei olisi jättänyt häntä, hän ei olisi saanut potkuja.
–Oliko se muka Idan syytä? –En tarkoittanut sitä niin.
Joskus kun on rankkaa, tulee toimittua typerästi.
Tuttua se on meillekin. Surullisena voi tulla tehtyä kaikkea älytöntä.
Hei haloo. Minä en myynyt takavarikoitua piriä prätkäjengille.
Et, mutta teit jotain muuta.
–Se oli sitten siinä. –Ei liian lyhyt eikä liian pitkä.
–Mitä tarkoitat? –Tässä ajassa ei ehtinyt ikävystyä.
Ehti kuitenkin hoitaa hampaat kuntoon.
–Hei, kulta. –Hei.
–Hei, Koko. Kiva nähdä. –Samoin.
Terve.
–Nähdäänkö juhlissa? –Jep. Hoidan vain muutaman asian.
Käyn moikkaamassa poikaa. Hän ei ole nähnyt minua puoleen vuoteen.
Hei, kulta.
Tai antaa olla. Näen pojan sitten ensi viikolla.
–Menenkö tuonne? –Et.
–Et siis aio jakaa? –En.
Hobron sairaala 13.57 keskiviikko 26. helmikuuta
–Hei, Jan. –Hei.
Minulla oli ylimääräistä aikaa. Kaksi viikkoa on pitkä aika.
–En ole ehtinyt vielä aloittaa. –Tulin raportin takia. Milloin tulit?
Lensin yöllä Nairobista. Onko uhrikin sieltä?
Keniasta.
–Tietäisitpä, mitä näin siellä. –Varmaan melkoista elämää.
–Meneekö siinä kauan? –Minun on aloitettava alusta.
Kunnanlääkärin raportti on aivan surkea.
–Milloin olet valmis? –Nainen pitää ensin tunnistaa.
Joskus myöhään illalla varmaan.
–Sinulla on aika kolmelta. –Kiitos.
–Mistä on kyse? –Käyn vain tarkastuksessa.
Minkä takia?
Avain on käsi. Miksi se leikattiin irti?
Ehkä muslimiparittaja, joka tahtoi rangaista naista varkaudesta.
Okei. Entä tämä sitten?
Tappaja voi silti olla muslimi.
Eikö tekijä olisi sitten ottanut mukaan jotain, millä leikata–
–sen sijaan, että hän leikkasi käden tylsällä keittiöveitsellä?
–Luulen, että kyse on ihan muusta. –Mistä?
–Mitähän tämä on? –Spermaa.
–Mitä se voi merkitä? –Nekrofiliaa.
Kenties.
Hobron poliisiasema 14.25 keskiviikko 26. helmikuuta
Hei, IP. Hei.
–Onpa kiva nähdä. –Samoin.
Miten pidämme ministerin nimen erossa tästä?
–Ihanaa, että olet taas täällä. –Kiitos. Mutta miten?
Hei, Ingrid. Käykää istumaan.
Huilaamme tässä vähän.
No comments yet. Be the first to leave one.