Extinct

Tänään on 17. elokuuta. On vuosi 1835.

Mies olen minä, Charles Darwin.

Tänä aamuna purjehdimme kohti suurta seikkailua, Galápagossaaria.

Mitkä uskomattomat olennot minua siellä mahtavatkaan odottaa.

Tuossa on yksi. Sinijalkasuula.

Sininen. - Suula.

Suula.

Suula.

Suula.

Suula.

Ed, tämä on vähän kiusallista, mutta sinulla on pieni...

Juuri siinä. - Minä tiedän.

Auttaisitko?

Suula.

Ei sillä ole hätää. - Tule. Muut flummelit odottavat.

Olemme vähän myöhässä. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?

FLUMMELIT

Sain sen.

Flummelit. Kukkafestivaalin lähtölaskenta on alkanut.

On aika panna töpinäksi.

Hei, Mali. Tässä olemme. Melkein ajoissa.

Meillä ei ole kovin montaa kukkaa... - Mutta ne ovat erilaisia, vahvoja...

Outoja. Kukat, sinä ja sinun veljesi.

Olette outoja. Siksi kukaan ei halua teitä tänne.

Outoja, outoja, outoja. Kertakaikkisen outoja.

Me yritimme, Ed. Minusta nämä olivat kauniita.

Ei sen väliä. En piittaa Malin mielipiteestä.

Mitä sinä höpötät? Piittaat kaikkien mielipiteistä.

En juuri nyt, sillä minulla on sinulle iso yllätys.

Vau, hattujuttu. - Ei se ole hattujuttu.

Se on päähine uutta työtäni varten.

Kun menemme vuorelle kukkafestivaaliin, -

minä saan yhden tärkeimmistä paikoista.

Kaikkein taimmaisen, sillä minut on valittu...

Takapään kamuksi!

Takapään? - Alku se on sekin.

Se on loppu. - Se on kunnia.

Miten tulit valituksi? - Sattumalta.

Olen iloinen puolestasi. Mikä tekisi siitä vieläkin parempaa?

Op, olet rakas, mutta tämä on viimeinen tilaisuuteni olla edukseni.

Älä nyt ymmärrä väärin, mutta yritä olla pilaamatta tätä.

Mitä sinä sillä tarkoitat?

Aina kun sinä autat, asioilla on tapana mennä pieleen.

Minäkö? Ei ikinä. - Aina.

Anna yksikin esimerkki.

Vesiputousfiasko, mangovyöry, kivi aukossa, -

suuri roihu, mutapäivällinen, lehtilaskettelu, -

röyhtäilykisa, kalakädet, rengasjuttu, -

mehiläistornado, mehiläistornado 2 -

ja tietenkin Kookos-Kalle ja Jakkihedelmäbändi.

On ollut ylä- ja alamäkiä. - Lähinnä alamäkiä.

Ajattele kaikkia ihania ylämäkiä, ja lakkaa elämästä menneessä...

Ja katso tulevaisuuteen.

Hei, Op.

Pidän siitä sinun kierähdyksestäsi.

Kiitos. Kutsun sitä Op-hypyksi. Voin opettaa sen sinulle.

Voitko? - Totta kai. Tee vain kuten minä.

Bo, mitä olen sanonut karkailusta?

Etten saa tehdä niin. - Aivan. Etkä ainakaan tähän suuntaan.

Fred, näytät hyvältä. Treenaatko? - Mitä olet tehnyt turkillesi?

Aukot eteenpäin, joka iikka.

Pyydän herkeämättömän huomionne kaikkein pyöreimmälle kaverillemme.

Rinkulayhteisömme johtajalle Je-Je-Je-Jepsonille!

Hei. Kiitos, Mali. Hienoa. Hei kaikki.

Pikku tarina ennen kuin aloitamme. Eilen illalla tein pikku laskemia.

Tajusin, että tämä on sadas kukkafestivaali.

Upean pyöreä luku. Tajusitteko?

Hän tajusi. Hänestä minä pidän.

Päätin, että tämän vuoden teemana on kuten aina... Kukkaset.

Pum!

Okei, riittää jo. - Hienoa!

Kuten aina, minä ja suuri kukkaflummeli johdatamme meidät -

vuoren huipulle juhlimaan.

Me olemme siellä kaikki. Vanhat ja nuoret flummelit, -

isot ja pienet flummelit, flummelit, jotka rakastavat rantaa, -

varsinkin sitä paikkaa, jossa hiekka on tiiviimpää...

Sanoin, ettei oksa kestäisi, - En muista sinun sanoneen niin.

Ajattelin niin.

Omituiset tyypitkö ne siinä?

Mahtavaa. Meidät alennettiin rapujen tökkijöiksi.

Sinulla on edelleen työsi Takarivin heppuna.

Takapään kamuna.

Kun sinulla on se päähine, moni haluaa tanssia kanssasi.

Ei onnistu. Hermostuttaa jutella toisille tytöille.

En saa puhutuksi edes Vinnylle, kun hän kasvatti pitkän tukan.

Miten menee? - Hei, mit... Näytät hyvältä.

Katso, tuolla on Wally! - Wally? Oikeastiko? Nytkö?

Meidän piti tökkiä rapuja.

Tule tänne, kamu. Haluan kuulla kaikki uutiset.

Mitä? Hei, Op. Olen tulossa.

Ei ole juteltu eilisen jälkeen, joten meillä on paljon puhuttavaa.

Hän tulee kovaa vauhtia kohti rantaa, jossa kaikki flummelit puuhaavat.

Olet oikeassa. Hätistän hänet poispäin.

Se on vain uintia. Ei kouluksi kutsuminen saa lapsia innostumaan.

Teet samaa! - Ei, hätistän häntä poispäin.

Etkä hätistä. Näin hätistetään poispäin.

Valmista. Olette tehneet hyvää työtä.

Ja sinä olet hyvä malli, Kim.

Herra Merihevonen saa vauvan! - Näin hätistetään poispäin.

Minä teen niin. - Etkä tee.

Meriveden juominen tekee hupsuksi, mutta mitä muuta voin?

Hätistän hänet pois! - Kutsut häntä tänne!

Hätistän hänet pois!

Tiedän, että sitä sanotaan traaniksi, mutta silti se satuttaa.

Pelastakaa suuri kukkaflummeli!

Suula.

Yksi kysymys. Kutsuitteko minua vai hätistittekö pois?

Hei. Voin selittää.

Tällä kertaa möhlitte toden teolla. Missä veljesi on?

Toivottavasti Jepson ei nähnyt. - Jepson!

Olen hyvin kärsivällinen.

Mutta välillä johtajan on johdettava, ja siksi, Op ja Ed, -

kiellän teitä osallistumasta kukkafestivaaliin!

Kun me menemme ylös vuorelle, te saatte miettiä tekosianne -

Autiokivellä.

Siksi sillä siis on sellainen nimi.

Tulkaa kaikki.

Siinä meni viimeinen tilaisuuteni kuulua joukkoon.

Ed, tiedän, että tämä vaikuttaa pahalta, mutta...

Unohda koko juttu. Ei se mitään. En ole vihainen.

Olen vain niin... tottunut siihen.

Suula.

Ei nyt.

Sain ajatuksen.

Miten sait minut suostutelluksi tähän?

Nyt tiedän, miksi tämä on Seis, liian vaarallista -aluetta.

Tuhosimme kaikki kukat.

Poimitaan lisää kukkia, niin muut antavat meille anteeksi.

Mennään vielä vähän matkaa.

Op! Voi ei, arvasin tämän!

Pelkään, olen jumissa, yksin ja vähän ylipainoinen.

Mikä hätänä? - Olet elossa.

Jutustelin vain. Näyttää tulevan sade. Ei sittenkään.

Katso tätä! Ja tätä!

En ole ennen nähnyt tätä kukkaa. Saan antaa sille nimen.

Opnikki. Ei, tyhmä nimi. Oprania. Magnolia.

Nämä ovat kauniita.

Tämä voi toimia. - Aivan varmasti... Vau!

Älä edes mieti sitä.

Vähän enemmän, Ed! - Ei ole enempää!

Ei haittaa. Taidan yltää siihen.

Tällaista minun elämäni on.

Mikä tuo on?

Mikä tuo on? - Näetkö saman minkä minä?

Näen, ja se on mahtava! - Totta. Mikähän se on?

En aavistustakaan. En ole nähnyt tuollaista ennen.

Onkohan se jonkinlainen valas? - Valas? Mistä sinä puhut?

Mistä sinä puhut? - Mistä sinä puhut?

Mistä sinä puhut?

Tästä ihanasta, hohtavasta, pyörivästä... Okei, huono homma.

Ed! Auta! Vedä minut ylös!

Käsivarteni väsyivät rapujen tökkimisestä.

Suula.

Suula. - Pahus.

Mitä tämä on?

Apua!

Vau! Mitä... Vau! Okei.

Ed, rauhoitu. Mieti asiaa.

Putosimme kukkaan saarellamme ja putkahdimme ulos täällä.

Tajuatko, mitä se tarkoittaa? - Tajuan! En, tajuatko sinä?

En, mutta se on aika hurjaa.

Odota tässä.

Tuossa on jotakin jumissa.

Missä lukulasini ovat?

Hyvät refleksit.

Voi, miten söpö. - Voi, miten söpö.

Hurjan söpö. - Hurjan söpö.

Vähemmän söpö. - Vähemmän söpö.

Ups.

Hetkinen. Seis!

Mitä tapahtuu? Miksi kukkienkeruu muuttui täksi?

Ei hätää. Minä hoidan homman. - Vai niin? Hoida tuo.

Tämähän on mahtavaa.

Mahtavaa? Minne menet?

Vuori, jonka päällä istut, liikkuu!

Ed?

Op! Op! Op!

Tyypillistä.

Kiitos kyydistä. Hei. Eikö tämä olekin mahtava paikka?

Meidän ei olisi pitänyt lähteä Autiokiveltä.

Tule. Ideasi aiheuttavat vain ongelmia, -

joten nyt toimitaan minun tavallani eli Edin tavalla.

Mitä otuksia te olette? En ole ikinä nähnyt söpömpiä.

Menetkö naimisiin nukkeni kanssa? Sinä voit saada kissani.

Miksi sinä sait kissan? Minä haluan kissan.

Taas sinä. - Ymmärsitte väärin. Haluan auttaa.

Anteeksi, että olin tyly. Koirat puolustavat reviiriään, tiedättehän?

Ei. - Emme tiedä mitään.

Aloitetaan alusta. Nimeni on Clarance ja olen koira. Hau, hau.

Hei, Clarance. Minä olen Op, ja hän on Ed, ja me olemme...

Flummeleita!

Pelastamme teidät!

Hei, kamut. Hetkinen, ette ymmärrä.

Minä näytän teille.

Voi miten söpö pikku hauva. Ole hyvä.

Se aikoo syödä flummelin! - Senkin hirviö!

Emme anna sinun kuolla! En tunne sykettä!

Se on donitsi.

Ruokaa, valkoista sokeria, transrasvoja.

Täytyy myöntää, että olemme aika herkullisia.