A Thousand Lines (Tausend Zeilen)

TÄMÄ ELOKUVA ON FIKTIIVINEN.

MUTTA PALJON SIITÄ TAPAHTUI OIKEASTI.

VAIKKA ME KEKSIMMEKIN SUURIMMAN OSAN.

OIKEASTI!

Nimeni on Juan Romero.

Olen freelance-toimittaja, naimisissa ja neljän lapsen isä.

Näin nuorin tyttäreni kuvailisi työtäni:

"Isi on aina poissa, ja kun hän on kotona,

hän naputtelee tietokonettaan."

Yritin selittää, että toimittajana matkustaa paljon,

jotta voi kertoa ihmisille, mitä maailmalla tapahtuu.

Hän katsoi minua vain silmät pyöreinä ja sanoi:

"Voit katsoa kaiken netistä."

Mutta totuus on hieman monimutkaisempi.

Kirjoitan nykyään CHRONIKille, Euroopan suurimmalle uutislehdelle.

Verkko pommittaa meitä tiedolla –

äänekkäästi, tungettelevasti ja ilmaiseksi.

CHRONIK tekee yhä kunnollista taustatutkimusta.

Uskottavuus on täällä tärkeintä.

Laadukas journalismi on kuitenkin kriisissä.

Lehtien myynti ja mainostulot romahtavat.

Jotta lehdillä voi tehdä rahaa, tarvitaan jotain erityistä,

kuten koukuttavia, tunteisiin vetoavia yksinoikeusjuttuja.

Ja CHRONIKilla on juuri oikea mies siihen:

Lars Bogenius.

Journalismin uusi supertähti.

CHRONIKin ykkösnimi –

nuori, menestynyt ja suosittu.

Lempinimi: Ihana-Lars.

Puhuimmekin juuri sinusta, Lars.

Ja lisäksi vielä palkittu legenda.

Kaipasimme sinua toimituskokouksessa.

Tiedän, anteeksi. Minun piti hoitaa sisartani.

Eikö hän ole vielä parantunut?

Valitettavasti ei. Mutta en tylsistytä teitä...

Kuulimme, että sinulla on uusi juttuidea. - Kyllä.

Tuletko lounaalle?

Nämä kaksi ihailijaa ovat feature-osaston päällikkö Rainer Maria Habicht

ja varapäätoimittaja Christian Eichner.

He ovat voittaneet päävoiton Lars Bogeniuksen kanssa.

Hän kirjoittaa kaikkein mahtavimpia juttuja,

kuten sen jalkapalloilija Colin Kaepernickistä.

Hänestä tuli kuuluisa Yhdysvaltain rasismin vastustamisesta

kieltäytymällä seisomasta kansallislaulun aikana ja polvistumalla sen sijaan.

Lars Bogenius oli ainoa toimittaja, joka sai haastattelun.

Kaepernickin adoptiovanhemmilta.

Bogenius jäljitti myös Maroof Atassin,

joka kirjoitti vuosia sitten seinään "Olet seuraava, tohtori",

tarkoitettuna pääministeri Assadille.

Uskomatonta, mutta pojan graffiti laukaisi Syyrian sodan.

Ja maailma sai tietää siitä Lars Bogeniukselta,

toimittajalta, joka kirjoittaa Aleppon lapsista,

mutta myös kerää heille rahaa Saksassa.

Loistava työssään, ja hänellä on moraalinen selkäranka.

Kuoleva laji.

Sanon sen nyt: tämä nuori mies on lehtemme tulevaisuus.

ETELÄ-MEKSIKO

Tässä kohtaa minä astun kuvaan.

Señor, oletteko vapaa?

Totta kai.

Seuratkaa pakolaisia.

Älkää kertoko hänelle, että olemme toimittajia.

Olemme toimittajia. - Hienoa.

Siitä saa tarpeeksi huomiota, gringo.

Mutta jos vaaditte... 90 dollaria. - 10.

Hei! - Oletko hullu?

50 dollaria. - Mennään.

Kiristäjäpaskiainen.

Rainer. - Romero.

Voisitko harkita viipyväsi Meksikossa hieman pidempään?

Miksi en.

Selvä, kuuntele nyt.

Me aiomme nostaa panoksia.

Tämä pieni pakolaisjuttu, jota työstät,

tehdään siitä isompi, mennään syvemmälle.

Onko hän aivan sekaisin? - Mitä?

Kuski, sillä ei ole väliä.

Sillä on väliä. Sano hänelle, että aion oksentaa.

Kerromme tarinan kahdesta eri näkökulmasta.

Amerikkalainen, joka asuu lähellä rajaa,

miliisin jäsen, Trumpin äänestäjä, ilmiselvästi,

jahtaa laittomia maahantulijoita kavereineen,

kaikki rakkaan maansa suojelemiseksi.

Paska!

Juuri niin.

Sitten nainen, sanotaanko vaikka...

Hondurasista?

Yhdestä niistä korruptoituneista paskamaista. - Hän on hullu.

Mielellään yksinhuoltajaäiti, joka matkustaa yksin,

kantaa pientä tytärtään, kävelee tuhansia kilometrejä

saavuttaakseen unelmiensa maan.

Ihmiskauppiaat auttavat hänet rajan yli,

jota puolustaa yhdysvaltalainen miliisi...

Rainer, jos ymmärsin oikein,

tämä kuulostaa hyvin tarkalta.

Totta kai se kuulostaa. Luuletko, että istumme vain raapimassa muniamme?

Selkeä tehtävä, selkeät tulokset.

Teemme tästä kansijutun. Mitä sanot?

Kansijutun?

Anna minulle kaksi päivää aikaa löytää nainen,

sitten ylitän rajan ja tutkin miliisin.

Tästä tulee suurta, Juan.

Teet yhteistyötä Bogeniuksen kanssa.

Voin kirjoittaa tämän itse.

Lennän Phoenixiin... - Hän on tulossa takaisin.

Bogenius on Arizonassa.

Paskiainen!

Mitä?

Se on minun juttuni, anna minun kirjoittaa se, voin...

Minulla ei ole aikaa turhamaisuudelle, Romero.

Tarvitsen vain hyvän toimittajan.

Silvia? - Toimittajan?

Bogenius hoitaa Yhdysvaltojen osuuden ja sinä Meksikon.

Joten...

Teemmekö kaupat, vai pitääkö minun lähettää joku muu?

No... - Loistavaa.

Siitä tulee upea.

Olen tehnyt vuosia töitä kuin hullu ja hän tekee minusta toimittajan.

Kuule, herra Toimittaja, olemme onnekkaita jos selviämme tästä hengissä.

Haloo?

Lars, ystäväni. Romero hoitaa Meksikon.

Miten sinulla menee?

No, rehellisesti sanottuna,

tämä on todella vaikeaa.

Nuo tyypit ovat äärimmäisen varovaisia.

Mutta onnistuin löytämään kontaktin.

Aion tutkia tätä rajamiliisiä... "Border Wolves".

He ovat melko villejä tyyppejä.

Lars, teet loistavaa työtä siellä.

Yritän parhaani.

Tämän jutun ottaminen, olosuhteista huolimatta.

Kyllä, täällä on sietämättömän kuuma.

Ei, tarkoitin sisartasi...

Sisartani?

Ai, en tarkoittanut...

Ei, se on kunnossa.

Viime viikonloppuna minä...

Vein hänet elokuviin.

Oli niin upeaa nähdä hänen nauravan taas.

Juuri ne hetket antavat meille voimaa, meille molemmille.

Mutta, herra Habicht... - Odota.

Niin?

Nimeni on Rainer.

Kyllä, tiedän.

Ole hyvä ja sano minua Raineriksi. - Kiitos.

Eipä kestä.

Milloin voit lähettää ensimmäiset luonnokset?

No, tiedättehän, herra...

Odota. - Ai niin... Rainer.

Saatoimme haukata liian suuren palan tämän kanssa.

He ovat täysiä ääriliikkeen kannattajia,

fanaatikkoja,

sormi aina liipaisimella.

Heitä ei voi lähestyä helposti.

En ole varma, pystynkö murtamaan heidät.

Lars, jos joku pystyy, niin sinä.

Tästä jutusta tulee valtava.

SILLÄ VÄLIN

3750 KILOMETRIÄ ETELÄMPÄNÄ

Minun on päästävä pois.

Tässä olemme, herrat.

Selvä.

Anteeksi, olkaa hyvä.

Olen toimittaja ja haluaisin kysyä teiltä muutaman kysymyksen.

Ei kiitos.

Haluan vain puhua. - Ei, ei.

Anteeksi, suokaa anteeksi. - Ei, anteeksi, minun virheeni.

Kiitos. - Söpö lapsi.

Kiitos.

Olen neljän lapsen isä.

Lilly, Elsa... Pia ja Jule.

Saisinko kysyä teiltä muutaman kysymyksen?

Olen toimittaja Saksasta.

Te toimittajat kirjoitatte kuitenkin mitä haluatte.

Ei aavistustakaan, miksi poliisit ilmestyvät tänne joka viikko.

Me noudatamme lakia.

Mitä lakia? - Lakia.

On vain yksi laki. - Tarkoitatteko omaanne?

FEATURE-OSASTON VARAPÄÄLLIKKÖ

Vastaa siihen, sisko.

Se on vain ystävä.

Poikaystäväsi?

Ystävä.

Ystävät ovat tärkeitä.

Voinko soittaa takaisin?

Puoliveriseltä toiselle, eikö Habicht pidä minusta?

Miksi ei pitäisi?

Miksi minun pitää olla Bogeniuksen toimittaja?

Olen tehnyt tätä kymmenen vuotta pidempään kuin hän,

en ole mikään aloittelija. - Voimmeko puhua myöhemmin?

Mutta olisin voinut...

Olisin voinut hoitaa tämän työn itse.

Totta kai, mutta Lars on vain...

Onko ystäväsi mustasukkainen?

Sanotaan vain, että hän teki sen.

Teki mitä?

Hän tapasi nuo tyypit.

Bogeniuskö? - Kyllä.

Onko hän miliisin kanssa? - Kyllä.

Minun täytyy mennä.