Tea with Mussolini

FIRENZE 1935

Taiteellisen englantilaisyhteisön rakkaussuhde Firenzeen

joutuu pian sodan pyörteisiin.

Aurinko kuitenkin paistaa vielä aukioille ja patsaille,

ja diktaattori Mussolini on mies, joka saa junayhteydet kuntoon.

TEETÄ MUSSOLININ KANSSA

- Anteeksi. Oletteko te konsuli? - Olen.

Connie Raynor The Morning Postista.

Mitä mieltä kuninkaan konsuli on tilanteesta?

Seremoniamme ei kiinnosta lukijoitanne.

Päinvastoin. Italia kiinnostaa Mussolinin takia kaikkia.

Koostuuko tämä ryhmä ystävistä?

Italialaiset antoivat heille nimen Scorpioni.

- Minkä takia? - Sen takia, että he purevat.

Yrittivät purra minuakin, mutta purin takaisin.

Lady Hester vaikuttaa pelottavalta pirttihirmulta.

Elämme suurten diktaattorien aikaa.

En ole nähnyt Maryä. Onko Maryä näkynyt?

- Olemme kokoontuneet... - Tule.

...muistelemaan sinua, Elizabeth Barrett Browning.

29. KESÄKUUTA 1935

Olit hieno nainen, joka runoilijamiehesi Robertin kanssa

löysit upeasta Firenzen kaupungista aidon onnen

ja juhlistit siten Englannin ja Italian liittoa.

Miesvainajani, suurlähettiläs...

Mietinkin, milloin hänet mainitaan.

...unelmoi päivästä, jolloin Englanti ja Italia yhdessä...

- Maryllä on lapsi mukanaan. - Tuo on sen ompelijan lapsi.

Kunnioitamme täten sinua, rakas Elizabeth,

sillä sinä toit tähän maahan runouden

ja hienon esimerkin englantilaisesta äitiydestä.

Suokaa anteeksi.

Anteeksi, Mary. Meidän oli pakko aloittaa.

Sinun vuorosi, Arabella. Ole hyvä, Veronica.

"Englannin ja Toscanan verta, minkä maan hän saakaan?

"Ei maata päältä maan, vaan taivas vieköön hänet vaan.

"Toscanan taivas peittoaa..."

"Toscanan taivas peittää

englantilaisen rukouksemme."

Kiitos, Arabella.

Caro Signor Keagan,

kunnioitettu ja famoso mercante di Manchester.

Hyvä herra.

Olen grande gratitudine

tämän valtavan...

...ja elintärkeän silkkipakan takia.

Se nostattaa...

...lacrime allegre...

...monen bellissime Signore Florentine silmiin.

Kiitos kangaslähetyksestä.

Kankaan laatu on tavanomaisen hyvää.

Hyväksyttehän nöyrimmät kohteliaisuuden osoitukseni

ja sincerissimi terveiseni.

Ystävällisesti.

Siinä kaikki tältä päivältä, neiti Wallace.

- Ei ole. - Mitä?

- Teidän poikanne. - Hän on orpokodissa. Mitä hänestä?

Hän ei ole siellä. Hän karkasi etsiäkseen äitiään.

- Asia kuuluu orpokodille. - Te olette hänestä vastuussa.

Totta kai. Kustannan koulun.

Maksan teillekin, jotta teette hänestä englantilaisen herrasmiehen,

joka puhuu parempaa englantia kuin minä.

- Mitä muuta voin tehdä? - Antakaa hänelle koti.

Kotiko?

Olen varma, että hän karkaa uudestaan.

Hän on täysin varma äitinsä paluusta.

- Ettekö te voi ottaa häntä luoksenne? - Mitä?

Olen miettinyt sitä jo jonkin aikaa.

- Hän pitää teistä ja viihtyy kanssanne. - Eil

Teidän pitää ottaa hänet omaan kotiinne.

- Te olette hänen isänsä. - Totta kai olen.

Puhukaa tästä vaimollenne. Lapsi saattaisi tehdä hänelle hyvää.

Hyväksyisikö vaimoni muka kotiimme... äpärän?

Signor Guarnieri, maailmassa ei ole aviottomia lapsia.

On vain aviottomia vanhempia.

Tervehdi isääsi.

Hyvää huomenta.

Toitte lapsen tänne!

Vaimoni saattaa tulla millä hetkellä hyvänsä.

Tällainen käytös käy ehkä Englannissa,

mutta Italiassa tämä on maailmanloppu.

Palauttakaa hänet orpokotiin tai ottakaa hänet luoksenne.

En voi ottaa sellaista vastuuta.

Jos ymmärrätte rakkauden päälle, tiedätte joidenkin asioiden vaikeuden.

Ette vastannut kysymykseeni. Mitä me teemme...?

Rouva palautti sen karanneen pojan.

Luca, haetko veitset ja haarukat? Tiedät, missä ne ovat.

Ja ruokaliinat myös.

Kiitos. Sekä juomalasit.

- Keitä he ovat? - Englantilaisia sotilaita.

- Onko tuo sinun veljesi? - Minulla ei ole veljeä.

Hänen nimensä oli Danny.

Hän oli minun sulhaseni. Tuo on minun isäni.

He lähtivät rintamalle eivätkä palanneet sieltä.

He ovat aina luonani. Istuhan nyt.

Ole hyvä.

Etkö ole maistanut pekonia ja munia?

Maista. Ne ovat hyviä.

Saanko jäädä luoksesi äidin paluuseen saakka?

Kyllä. Viivy niin kauan kuin haluat.

Hän on mahdoton mies.

- Mitä hän sanoi? - Hän ei suostu kuuntelemaan.

- Minun pitää hoitaa poikaa. - Me autamme.

Tämä on minun pulmani, mutta voitte tietysti auttaa.

- Totta kai me autamme. - Arabella, keskiviikko ja perjantai.

Otatko sinä taiteen? Musiikkia, gallerioita, museoita.

- Mitä muuta? - Hae hänet koulusta, kun en ehdi.

Ja ruokailu...

Arabella hoitaa Uffizin, ja minä ruokin hänet kolmena iltana viikossa.

- Selvä. Eihän siitä ole vaivaa? - Se olisi mukavaa.

En pidä tuosta yskästä. Se yski koko yön.

Pitäisikö viedä se eläinlääkärille?

- Mistä minä puhuin? - Taiteesta.

Italialaiset hengittävät taidetta, päinvastoin kuin kylmät britit.

- Onko sinun kylmä? - Ei ole, Luca.

Olen juopunut Firenzen viinistä.

Olen lämmitellyt Botticellin ja Michelangelon hehkussa.

- Yskiikö se taas? - Onko silläkin kylmä?

Tule. Me myöhästymme.

Meidän täytyy nähdä tämä. Ehdimme ennen koulun alkua.

Tämä ei saa jäädä väliin. Näytän jotain, jota et unohda koskaan.

Firenze ei ole vain koreita autoja ja jäätelöä, kuten pikkupojat luulevat.

Se on jumalallista ihmisen hahmoa. Kaunista kehoa.

Sinä voit olla osa tätä maailmaa. Voit olla luomassa sitä.

Eläminen vanhojen taiteilijoiden lailla

on osallisuutta jumalalliseen suunnitelmaan.

Nyt me myöhästymme koulusta.

Tulen hakemaan sinut myöhemmin.

Lähden nyt eläinlääkärille. Hyvä koira.

Olet ollut hyvin reipas.

Tule tänne.

Tule tänne, kun käsketään.

Sinun sietääkin pelätä. Minä sinulle näytän.

Käskekää vaimonne jättää poika rauhaan, tai hälytän poliisit.

Vaimollani on vaikeaa.

Laitanko hänet lukkojen taakse?

Kyllä, jos se on tarpeen. Yrittäkää ymmärtää.

Suostuin hoitamaan Lucaa tietyillä ehdoilla.

Mitä häneen tulee, te voisitte olla vaikka kuollut.

Viettäkää osa ajastanne hänenkin kanssaan,

eikä muiden asioiden parissa.

Poika tarvitsee isän!

Viisi liiraa, hopeakolikko. Saat laittaa sen taskuusi.

Puhu englantia.

- Kiitos, herra Guarnieri. - Noin on parempi.

- Mikset sano minua isäksi? - Koska...

- No mitä? - Koska...

Te ette vie minua kouluun polkupyörällä.

Neiti Wallace vie sinut kouluun.

Milloin äiti palaa?

En tiedä. Hänellä on kiireitä.

Hän tekee Pariisissa töitä.

Hän tuli.

Luca! Pysähdy!

Nähdään ensi sunnuntaina.

Luulin, että äiti palasi.

Hän ei palaa koskaan, Luca.

Minä en ymmärrä. Miksi ei?

Muistatko ne kaksi valokuvaa, jotka näit huoneessani?

Ne sotilaat, jotka eivät palanneet.

Niin. He ovat aina luonani,

vaikka eivät olekaan täällä.

Rakkaus ei kuole.

Äitisi on samalla tavalla aina sinun luonasi.

- Vaikkei hän... - Olekaan täällä.

Sen pitäisi olla täälläpäin.

Anteeksi.

Voitko kertoa, missä Signora Georgina Rockwell on?

- Georgieko? Hän on tuolla. - Kiitos paljon, poika.

Onko pöytäliina tarpeen, isoäiti?

- Totta kai on. - Tuuli vie sen mennessään.

Hae pieniä kiviä ja laita ne kulmiin.

Tyttärenpoikanne on miellyttävä, lady Hester.

Poikaparan isä kaatui Passchendaelessa.

Hänen äitinsä ei ollut vahva.

- Olen ollut pojalle isä ja äiti. - Olette tehnyt hienoa työtä.

Minä taidan muistaa tuon räikeän ajoneuvon.

- Ei voi olla. - Taitaa olla. Rouva Morganthall saapui.

- Kutsutaanko hänetkin teelle? - Ei sentään.

Amerikkalaiset eivät ymmärrä eväsretkiä.

Georgie!

- Hei, Georgie! - Elsa!

Missä sinä olet ollut?

Miksi kaivat tomuisissa paikoissa?

Amerikkalaiset keräilijät ovat palanneet.

Siellä tehdään edullisia kauppoja. Ja ostetaan väärennöksiä.

Laitat tossusi sinne ja otat sen pois.

Amerikkalaiset.

Tunnetko taidekauppias Cesare Poggin?

Hän soitti Pariisiin...

Pariisin helle oli aivan kamala.

- Mitä Cesare sanoi? - Hän löysi ensimmäisen version

Picasson Avignonin naisista.

Ostitteko te sen?

Connie Raynor. Voinko tehdä muistiinpanoja?

- Ette. - Kyllä. Haluan kaikkien tietävän.

Sanoin ostavani sen, mutta kitupiikki aviomieheni

kieltäytyi ja teeskenteli saavansa sydänkohtauksen.

- Ukko joutaa kaatopaikalle. - Hän ei tarkoita sitä.

Tarkoitanpas.