The Stand

Onko täällä joku elossa?

Herra Redman. Voinko sanoa Stu?

Jonkun on aika kertoa, mitä on tekeillä.

-Virus? -Jonkinlainen superflunssa.

Sitä kutsutaan nimellä Kapteeni Trips.

Olemme viimeiset pystyssä.

-Kaikki ovat kuolleet? -Kyllä.

-Me olemme tulevaisuus. -Frannie.

Nimeni on Abagail Freemantle.

Tule tapaamaan minua Hemingford Homeen.

LÄHDIMME CDC:HEN ATLANTAAN

KESÄALE

Hyvältä tuoksuu, Larry.

Terve, Larry.

Hyvä, olet jalkeilla.

-Tein aamiaista. -Tuoksuu hyvältä.

-Kiitos. -Eipä mitään.

Katsos, kuka päätti liittyä elävien joukkoon.

Joe.

Joe, katso minua.

Puhuttaessa katsotaan silmiin.

Aloittakaa te, minä pakkaan.

Mitä sanot? Haukataanko murkinaa?

-Hän ei ole päästänyt siitä. -Hyvä.

Kunnon kirvesmies-

antaa kitaran kasvaa osaksi itseään.

Okei. Tule.

Meidän pitää lähteä, jos haluamme ehtiä ennen pimeää.

Tulehan nyt.

BOULDER 1.6 KILOMETRIÄ

Tervetuloa Boulderin Vapaalle vyöhykkeelle.

Okei.

Kuka teistä on Larry Underwood?

-Helvetti. -Tule nyt. On Show'n aika.

-Älä pakota minua tulemaan sinne. -Minä en soita!

5 KUUKAUTTA AIEMMIN

Larry, et tee tätä taas. Suostuimme vetämään keikan.

Suostuin soittamaan bändini kanssa.

Nössöbändisi on sairas, se ei ole minun syytäni!

Haloo? Sano, että olet tulossa.

-Stacie, anna minulle sekunti! -Annan. Saatana.

Vittu, Mick, hiljaa.

Darrell ja Tommy sairastuivat siihen pöpöön.

Mitä? Tiedätkö mitä? Haista sinäkin vittu!

-Valmista? -En voi ajatella, kun hakkaat ovea.

Hakkaan sitä, sillä et avaa.

Show'n on jatkuttava.

Ei ole bändiä, miten show onnistuu?

Homma selvä. Taustanauhat ovat valmiina.

Oletko sekaisin? En laula karaokea omista biiseistäni.

Hei, äiti.

Anteeksi, otin lasillisen.

Lasillisen?

Nauti show'sta.

Mies, jota te olette odottaneet: Larry Underwood!

Antakaa kuulua.

Voi hemmetti.

Tämä on kuin ekalla keikallani.

Haluan kiittää teitä, jotka pääsitte paikalle.

Aidot newyorkilaiset, jotka eivät anna nuhanenien-

-estää heitä tulemasta julkaisutilaisuuteen.

Kiitos kaikille.

Neiti, anteeksi.

-Saisinko juotavaa? -Mitä saisi olla?

Saisinko tuon? Täydellistä.

Pahoittelut hänelle, jolle tämä oli.

Te, joilla on lasi, kohottakaa kanssani malja.

Malja Pocket Saviorille.

-Kyllä! -Hemmetti.

Okei, oletteko valmiita?

Tältä "Baby, Can You Dig Your Man" kuulosti-

-ennen kuin se päätyi hajuvesimainokseen.

Mutta se tosin täytti taskusi kivasti.

Nousit kartallekin.

Rouva Underwood! Muistatteko minua?

Tietysti, Wayne.

Piilotin laukkuni aina, kun kävit kylässä.

Wayne Stuckey hyvä naiset ja herrat.

Vetänyt näemmä omaa kamaansa.

Se lienee sääntöjenne vastaista, eikö vain, Wayne?

Tämä pelle oli kämppikseni.

-Vedimme koksua yöt läpensä. -Lopeta, Wayne. Ihan punastun.

Kamu!

Kuuntelit levyjäni.

Varastitkin niitä.

Eikä varastelusi siihen jäänyt.

Stacie, eikö ole turvamiehiä?

Veit kertsini, senkin paskiainen!

Laitan sinut tonttiin!

Lopettakaa!

Toinen martini.

Nautitko tästä?

Häkki-Heikit kohtelevat sinua kuin rokkistaraa.

He pitävät poliisimurhaajista.

Ei heitä voi siitä syyttää.

Kohta on hampaat kurkussa.

Taisitte unohtaa ne kamerat, jotka kuvasivat saapumiseni.

Jos minussa on jotain jälkiä-

niin teillä riittää selitettävää.

Taidan ilmoittautua vapaaehtoiseksi teloitukseesi.

Hei. Hullua.

En olekaan ennen ollut pahamainen rikollinen.

Jep, sellainenhan sinä olet.

Tämä hemmetin flunssakin on vasta toisella aukeamalla.

-Olenko minä lehdessä? -Kyllä vain.

George Trask, mutta voit sanoa “Gorgeous".

Murto, kotirauhanrikkominen, murtovälineiden hallussapito.

Lloyd Henreid. Minut lavastettiin.

Aloillanne, niin kenellekään ei käy mitään!

Tyhjennä kassa meille.

Kunnon seteleitä, beibi!

Onnea! Teillä on kunnia tulla kahden desperadon uhriksi.

Olen Poke Freeman, tässä suojattini, Lloyd Henreid.

Lain koura jahtaa meitä kolmessa osavaltiossa.

Kaksi liittovaltion virastoa.

-Helvetti. -Oletko okei?

Vittu!

Terveydeksi.

-Sinä savustit hänet, kamu. -Voi helvetti.

Sinä ammuit häntä.

-Häivytään täältä! -Ehei.

Hän tunnistaa meidät.

-Hänetkin pitää hoidella. -Ei, ei.

Savusta hänetkin. Anna palaa!

Mitä? Ammu sinä. Sinä ammuit häntä!

Sinun pitäisi ampua, ei minun tarvitse.

-Olkaa kilttejä... -Turpa kiinni!

En tee sitä.

Ammu, tai ammun teidät molemmat.

-Okei, okei. -No niin.

Minulla on lapsia, ole kiltti.

Okei. Paskat...

En ole ampunut ketään koskaan.

Nyt on aika päästä neitsyydestä.

Luuletko, että en tekisi sitä? Anna mennä.

Voi vittu!

Tänne! Liikettä!

Suojaa sivusta! Älä liiku! Aloillasi!

Älkää ampuko, minä antaudun.

Minä... ei...

-Mistä sinä tunnet minut? -Mistä luulet?

Äiti-Abagail? Hemmetti.

Hullua edes lausua hänen nimeään.

Sitten olemme kaikki hulluja.

Kaikki täällä ovat nähneet hänestä unta.

Hän puhui nimenomaan minusta?

Ennen muita, hän teki listan viidestä nimestä, jotka hän halusi johtoon.

Sinut ja neljä muuta.

-Olet yksi heistä? -Aivan.

Olen viimeinen, johon on luottaminen.

Miksi? Mitä sinä teit ennen tätä?

Lähinnä sotkin asioita. Tuotin pettymyksiä rakkailleni.

En tiedä, miten sovin kuvioon, mutta pitää kysyä.

-Mitä? -Kysyin samaa itsekin häneltä.

Hän sanoi: "Jumala näytti vain henkilöt."

"Sinun tehtäväsi on selvittää keinot."

Tätä on vaikea uskoa.

Matkasit yli 3 000 kilometriä, uskoit siis edes jotain.

Ollakseni rehellinen alussa seurasin lähinnä Haroldia.

-Harold? -Harold Lauder.

Häneksi luulin sinua.

Okei, pahoittelut pettymyksestä.

Hän on täällä? Harold selvisi?

Kyllä. Hän on täällä.

Entä se tyttö, joka oli mukana? Frances Goldsmith?

Frannie. Aivan. Hänkin on täällä.

Tiesin sen. Hän saisi hänet tänne.

Tähän kestää tottua hetkinen.

Monet yöpyvät collegessa, siellä on vähemmän yksinäistä.

Lisäksi generaattorit ovat siellä.

Mutta osa asuu taloissa.

Ennen sähköjä, on pärjättävä kynttilöillä.

Matkalla oli kaupunkeja, jossa sähköt yhä pelasivat.

Harmi, ettei Äiti-Abagail voinut kutsua meitä unissa niihin.

Niin, tosiaan...

Sinähän näet unia?

-Minun piti kysyä. -Näen minä.

Entä sinä, Joe?

Joe? Joe, neiti Goldsmith esitti kysymyksen.

Viittooko hän? Toisinaan heille opetetaan sitä.

Veljeni oli kuuro.

-Puhuuko hän ollenkaan? -Unissaan joskus.

Vaikea saada selvää.

Trauma vaikuttaa ihmisiin oudosti.

Varsinkin lapsiin.

-Mistä hän löytyi? -Pennsylvaniasta.

Istui tienpientareella.

Kilometrien päässä asutuksesta.

Kutsun häntä Joeksi, sillä kutsuin oppilaita niin-

kun unohdin nimet.

-Olet opettaja? -Olin.

Hienoa! Tarvitsemme pikimmiten opettajia.

-Lapsia on siis muitakin? -Muutama. Lisää tulossa.

Nadine, minulla on kysymys.

Olisitko sinä halukas ottamaan vastuun hänestä?

-Olisin hänen äitinsä? -Niin. Väliaikaisesti ainakin.

Tietysti.

Olemme kokeneet jo melkoisesti yhdessä.

Kun löysin hänet, hän oli...

Hän on päässyt jo pitkälle.