The Wonderful: Stories from the Space Station

...edistysaskelia tieteessä ja teknologiassa.

Mahdollisuudet ja työpaikat lisääntyvät, kun tietämyksemme kasvaa -

ja sukellamme syvemmälle tuntemattomaan.

Erityisen tärkeää tämä on uudella rajaseudullamme avaruudessa.

Määrään nyt NASAn kehittämään pysyvästi miehitetyn avaruusaseman -

seuraavan vuosikymmenen aikana.

BAIKONUR, KAZAKSTAN

Hei, isä. Oletko jo saanut joululahjasi?

Olen. Kiitos t-paidasta.

Taisin laittaa sinne kellon, jossa luki "ykkösisä".

Sain myös sen ja kortin.

T-paita oli siellä myös.

Rakastan sinua. -Minäkin rakastan sinua.

20. SYYSKUUTA 1963 YK, NEW YORK

Herra pääsihteeri, YK-edustajat, naiset ja herrat -

tapaamme jälleen rauhan saavuttamiseksi.

Presidentti Kennedy piti YK:lle puheen vuoden 1963 syyskuussa -

ja tarjoutui ottamaan Neuvostoliiton mukaan Apollo-ohjelmaan.

Vihdoinkin avaruustutkimuksessa, jossa USA:lla ja Neuvostoliitolla -

on erityistä osaamista, on mahdollista aloittaa yhteistyö -

uusissa yhteishankkeissa avaruuden sääntelemiseksi ja tutkimiseksi.

Luen näihin mahdollisuuksiin yhteisen tutkimusmatkan Kuuhun.

Avaruudessa ei ole valtioita.

Miksi ensimmäisen lennon Kuuhun pitäisi siis olla valtioiden välinen kilpa?

-Saman vuoden marraskuussa hän kirjoitti NASAlle -.

-että haluaisi kahden viikon sisällä tietää -.

miksi Neuvostoliittoa ei pitäisi ottaa mukaan Apollo-ohjelmaan.

Kennedy kuoli 22. marraskuuta, eikä yhteistyö koskaan alkanut.

Kennedyn visio yhteistyöstä on nyt viimein toteutumassa.

Se on nykyinen avaruusasemamme.

"Valtamerta ei voi ylittää, ellei uskalla jättää rantaa taakseen."

KRISTOFFER KOLUMBUS TUTKIMUSMATKAILIJA

Näin suurta ja vaikeaa yhteishanketta ei ole koskaan ennen toteutettu.

Tuhansien kilometrien päässä toisistaan valmistetut aseman osat -

jotka eivät ole koskaan olleet samassa tilassa -

yhdistetään avaruuden tyhjiössä 33 000 kilometrin tuntivauhdissa -

ja niiden on toimittava heti -

aiheuttamatta sähköiskuja, vuotoja tai muita ongelmia -

jotka olisivat avaruudessa tuhoisia.

Ja ne kaikki toimivat, kun yhdistimme ne.

N 1. OSA LAUKAISTU AVARUUTEEN VUONNA 1998

42 KOKOAMISLENTOA 16 MAAN YHTEISHANKE

454 TONNIA 4 000 M² AURINKOPANEELEJA

6 MAKUUHUONETTA 2 KYLPYHUONETTA

-YKSI KUNTOSALI EI TUOLEJA.

NOIN SATA METRIÄ.

MIEHITETTY 1.11.2000 LÄHTIEN 400 KM

ASEMALLA KÄYNYT YLI 230 IHMISTÄ 19 MAASTA

90 MINUUTTIA 28 000 KM/H

YLI 200 AVARUUSKÄVELYÄ RAKENNUS-,

HUOLTO- JA PÄIVITYSTEHTÄVISSÄ

Olin avaruudessa kolmesti.

Toimin Kansainvälisen avaruusaseman komentajana rakentamisen alkuvaiheessa.

Sain koulutuksen erilaisiin avaruuskävelyihin.

Eräällä kävelyllä kiinnitimme kaapeleita saadaksemme sähköt uuteen osastoon -

ja testasimme erästä venäläisten laitetta.

Valmistautuminen vie koko päivän. Tarvitaan oikeat varusteet.

Meidän on varauduttava tulemaan takaisin eri reittiä.

Lisäksi ennen ulosmenoa pitää varmistaa, että oma puku toimii kunnolla.

Aseman ulkopuolella tuntuu aivan erilaiselta.

Washington-monumentti on Washingtonin keskustassa.

Kuvittele, että sinun halutaan menevän monumentin ulkopinnalle ja pesevän sen.

Avaat ikkunan ja katsot ulos: 150 metriä pelkkää tyhjyyttä.

Vastaavasti kun avaa aseman luukun ja katsoo alas -

-alapuolella on 400 km:n matkalla pelkkä ilmakehä

-Meidän piti olla tarkkoja, että köydet olivat aina kiinni

Venäläisten puvuista uupui rakettireppu, jolla olisi päässyt takaisin.

Noin tunnin kuluttua, kun olin tottunut tilanteeseen -

löysin itseni aseman huipulta.

Laitoin jalkani kädensijojen alle ja nousin seisomaan aseman päälle.

Kuvittele seisovasi 747:n päällä pidellen kiinni vain köydestä.

Sellaista siellä oli.

Näin aseman rungon ja aurinkopaneeleiden siivet -

ja olin maailman huipulla. Kaikki avautui allani.

3 VUOTTA AIEMMIN

27. TAMMIKUUTA 1998 LIITTOVALTION TILA -PUHE

Ihmiskunnalla on historiassaan ollut vain yksi koti: Maapallo.

Alkaen tästä vuodesta -

miehet ja naiset 16 maasta rakentavat taivaalle tukikohdan:

Kansainvälisen avaruusaseman.

Valtavassa avaruudessa tutkijat ja insinöörit lähtevät matkaan -

kartoittamattomalle arvoitusten ja mahdollisuuksien merelle.

Avaruusasemaa voi verrata merellä purjehtivaan laivaan.

Olemme ammentaneet pitkistä perinteistämme merenkävijäkansoina.

-Avaruusaseman myötä ihmiskunnasta voi tulla avaruussivilisaatio

-Nimeni on Bill Shepherd. Komensin ensimmäistä retkikuntaa -.

aseman ensimmäistä miehistöä, joka tuli sinne marraskuussa 2001.

Kun olin nuori, avaruusohjelma oli käynnistymässä.

Kaikki halusivat astronauteiksi.

Minun kohdallani se ei näyttänyt todennäköiseltä -

ennen kuin kävin collegen ja palvelin laivastossa -

ja sain tilaisuuden hakea avaruussukkulaohjelmaan.

Sitä kautta pääsin NASAan.

Pienenä sahasin kakkosnelosista pätkiä ja tein niistä pieniä aluksia.

Rakennan yhä aluksia, mutta teen sitä kiertoradalla.

En tiedä, miksi minut valittiin ensimmäisen tutkimusretken komentajaksi.

Laivastossa työskentelin monien ulkomaalaisten kanssa -

ja tehtävä edellytti runsaasti maalaisjärkeä -

ja hieman alkeellista diplomatiaa.

En tiedä, valittiinko minut siksi, mutta siitä oli paljon apua.

Minun nimeämiseni komentajaksi synnytti runsaasti polemiikkia.

Miehistössä oli kaksi upeaa venäläistä kosmonauttia -

mutta monia Venäjän valtionjohdossa -

kismitti se, mitä he pitivät avaruusohjelmansa kaappaamisena.

BAIKONUR, KAZAKSTAN.

-Nuorena lapsena unelmani olivat maanläheisempiä

Ne liittyivät silti aina tekniikkaan.

Pidin isoista ja monimutkaisista koneista.

Kun olin päättämässä lukio-opintojani -

luin paljon laadukasta scifiä ja ajattelin, että olisi hienoa -

työskennellä avaruusalalla, jos onni on myötä.

Kuten kaikki pojat, katsoin taivaalle ja luin kirjoja, myös avaruusmatkailusta.

Olin siihen aikaan tarpeeksi vanha ymmärtääkseni -

että minusta tuskin tulisi kosmonauttia.

Olen Sergei Krikaljov, kosmonautti.

SERGEI KRIKALJOV N KOMENTAJA

Ensimmäistä miehistöä alettiin koota -

ja koska minulla oli kokemusta sekä Miristä että avaruussukkuloista -

minut valittiin siihen.

Alussa ryhmään kuuluivat vain Bill Shepherd ja minä.

Vähän myöhemmin ryhmää täydennettiin Juri Gidzenkolla.

Se oli miehistömme: Bill Shepherd, Juri Gidzenko ja minä.

Harjoittelimme lähes 4 vuotta ensimmäistä tehtävää varten.

Olen Ginger Kerrick.

-Johdan lentojen integraatio-osastoa NASAn Johnsonin avaruuskeskuksessa

-Kesällä 1995 toimitin hakemukseni astronauttien valintatoimistoon

Hakijoita oli yli 3 000, ja 120 valittiin haastatteluun.

Olin yksi 120 valitusta.

Olin 26-vuotias ja ajattelin, että unelmani on toteutunut.

Haastatteluviikon kuluessa minulta kuitenkin löytyi munuaiskiviä.

Sinä vuonna oli tullut voimaan rajoitus -

että jos keho muodostaa yhdenkin kiven, se estää pääsyn astronautiksi.

Olin murtunut. Minulla oli kuitenkin uusi työ -

jossa sain kouluttaa astronautteja.

Ajattelin: "Ehkä se ei ollut minua varten."

"Ehkä kohtaloni on kulkea toista polkua."

"Olen 26-vuotias, enkä vielä tiedä, mitä haluan."

"Voin olla avoimin mielin ja katsoa, mihin tämä johtaa."

MOSKOVA, VENÄJÄ

STAR CITY, KOSMONAUTTIEN KOULUTUSKESKUS

N KOULUTUSMODUULI

Katsotaanko ohjeistuksia vai haluatko kierroksen?

Kierros olisi mahtava. -Selvä. Aloitetaan täältä.

Sain tehtäväksi tukea ensimmäistä ryhmää, joka valmistautui lentämään -

-vielä rakentamattomalle Kansainväliselle avaruusasemalle

-Vastuulleni tulivat William Shepherd, Sergei Krikaljov ja Juri Gidzenko

Tämä mies asuu jonain päivänä täällä.

Sergei, siivoahan huoneesi.

Avaan oven ja heitän kaiken ulos.

He olivat mahtavia.

Juri oli suunnilleen minun ikäiseni.

Sergei oli kutakuinkin isoveljeni ikäinen.

Shep taas oli 20 vuotta vanhempi ja ikään kuin isähahmo.

Näiden kolmen persoonan kanssa tarvittiin tiettyjä taitoja.

Asema oli uusi. Siinä oli osia 15 eri maasta.

Osat yhdistettäisiin vasta kiertoradalla.

Monia aseman käyttöön tarvittavia toimintaohjeita ei ollut vielä laadittu.

Koulutuksemme olikin hyvin pitkälle spontaania.

Koulutus oli intensiivistä ja epätavallista jopa nykymittapuulla.

Se oli keskimääräistä vaativampaa -

koska opettelimme monia eri asioita ennakoimattoman hätätilanteen varalta.

Harjoittelimme sekä Houstonissa että täällä Star Cityssä.

Se oli mielenkiintoista ja hyvähenkistä kokemusten ja tietojen -

tuntemuksien ja vaikutelmien vaihtoa.

Kaikilla oli nimittäin uutta opittavaa

Se oli upea kokemus

Jos en olisi katsonut uutisia, en olisi ikinä uskonut -

että Venäjän ja USA:n välillä on jonkinlaista vihanpitoa.

Maat ovat kilpailleet keskenään 60-luvun alkupuolelta saakka -

avaruuden valloituksessa, kilpajuoksussa avaruuteen.

Nyt ymmärretään, että päästäksemme Maan kiertoradalta Kuuhun tai Marsiin -

se onnistuu vain yhteisvoimin.

Harjoittelimme selviytymistä talvella Moskovan liepeillä.

Oli märkää ja kylmää.

Olimme ikään kuin juuri laskeutuneet, tulimme ulos pelastuspuvuissa -

ja meidän piti rakentaa leiri ja selviytyä.

Kokemus oli erinomainen yhteishengen vahvistaja.

Saimme aikaa tutustua kunnolla -

ja nähdä, mitä vahvuuksia ja heikkouksia kullakin meistä on.

BAIKONURIN LAUKAISUKESKUS, KAZAKSTAN

Olemme olleet täällä kaksi päivää. Lähtöön on kolme: se tapahtuu tiistaina.

Alus näyttää olevan valmis. Miehistö on hyvin koulutettu.

Olemme jo vuoden olleet valmiit lähtemään avaruuteen.

Nyt on hiljaista.

-Pohdin, mitä meidän pitää tehdä, kun olemme matkalla

Tiistaiaamuna olemme valmiita

Mitä ajattelet, Beth?

On yhä vaikea uskoa, että todella olemme täällä.

Odotan innolla näkeväni hienon laukaisun.

Laukaisupäivä oli 31. lokakuuta 2000.

Olimme Baikonurissa kaukana Kazakstanin aavikolla.

Kirjoitimme nimemme sen huoneen oveen, jossa olimme.

Piirsin kuvan avaruusasemasta.

Bill Shepherdin seurassa on Johnsonin avaruuskeskuksen johtaja George Abbey.

Tämä tapahtui juuri ennen kuin miehistö -

tänä aamuna meni pukuhuoneeseen pian herätyksen jälkeen.

Söimme vähän aamupalaa ja menimme bussilla laukaisualustalle.

Bill Shepherd, Retkikunta 1:n komentaja -

sekä Juri Gidzenko ja Sergei Krikaljov nousevat nyt bussiin.

Miehistö suuntaa jälleen pukuhuoneeseen.