New Life

Matkallamme läpi elämän-

on huippukokemuksia...

niitä harvinaisia ja selkeitä hetkiä, jolloin kaikki on kohdallaan...

ja kaikki on mahdollista.

Sitten on niitä tavallisia päiviä, jolloin emme ehkä-

niin innoissamme odota, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

mutta tiedämme, että siellä se odottaa.

On myös niitä kummallisia aikoja,

jolloin missään ei ole mitään mieltä tai järkeä.

Istumme ja odotamme vastausta, jota ei koskaan tunnu kuuluvan.

Mutta kaikki nämä hetket, niin hyvät kuin huonotkin...

muodostavat elämän.

Ja tärkeintä mitä elämällään voi tehdä...

on elää se.

-Minne lasken tämän laatikon? -Keittiöön, kiitos.

-Benjamin-kulta, pysy sitten pihalla. -Selvä!

-Haluatko tämän makuuhuoneeseen? -Kyllä, kiitos.

Sinä puhut hassusti.

Mikä sinun nimesi on?

Ben.

-Me muutettiin tänne juuri Englannista. -Puhuvatko kaikki siellä hassusti?

Eivät minun mielestäni.

-Ava, syömään! -Selvä.

Siitä se lähti...

Nähdään!

Avan ja minun tarina.

Se hetki muutti elämäni.

Ben! Tiedät, ettet pysy minulta piilossa. Olen hyvä löytämään...

Senkin pikku törkimys.

Jonain päivänä minä vielä purjehdin tällä oikeasti.

Minä tulen sitten mukaan.

Vain jos ehdit minua ennen kotiin.

-Hei! Anna se takaisin! -Et saa minua kiinni!

Kasvaessamme-

nuo kisailun ja leikin vuodet muuttuivat joksikin enemmäksi...

joksikin oikeaksi...

joksikin hienoksi.

Pois tieltä, Charlie. Tule tänne. No niin, valmiina?

Tanssitaanko?

Michael hankkii teille potkut.

Häntä itseään ei voi palkata kukaan,

paitsi pakon edessä joku sukulainen, se on saletti.

-Kaipaan sinua. -Samoin.

Mutta me nähdään ensi viikolla.

Selvä. Nukahdan kohta.

-Rakastan sinua. -Niin minäkin sinua.

Öitä, kulta.

Kas noin.

-Hei. Mitä laitetaan? -Hasselpähkinälatte, kiitos.

Tulee.

-Un café au laut, s'il vous plaît. -Selvä.

-Kiitos. -Tasan kymmenen.

-Teet tahallasi heille noin. -En ymmärrä, mistä sinä puhut.

-Hommaan meille pöydän. -Älä hanki ikävyyksiä.

Kiitos.

Ja yksi iso kaakao kermavaahdolla, vaahtokarkeilla ja vaniljalla.

-Minulle. Kiitos. -Hei, sinä.

Hei, Ava.

-Makeannälkä? -Joo. Sokeriöverit.

-Miten meni viime viikon pistari? -Aika hyvin. Sain jotain 96.

-Oho. -Entä sinä?

Ihan hyvin. Kuusi pistettä edellistä enemmän.

-Suunta eteen-ja ylöspäin. -Niinpä.

Nähdään ensi viikolla opintopiirissä.

Niin tehdään. Täytyy tästä rientää, mutta nähdään.

Ilman muuta. Nähdään.

Kiitos.

Sinulle.

-Oliko tuo... -Kuka?

Kuka? Komistus, jonka kanssa juuri juttelit?

-David? Me ollaan samassa opintopiirissä. -Mahtuisiko siihen ryhmään vielä yksi?

Ei, koska et käy sitä kurssia.

-Mutta siellä olisi opiskeltavaa. -Niin varmasti olisi. Voi sinua, tyttö.

Tein kahta työtä, limusiinipalvelussa- ja isäni arkkitehtiyrityksessä.

Se oli kiireistä aikaa.

No niin.

Aja lujaa. Nyt on kiire.

Samoin.

Hieno juttu. Suurkiitos.

Katso, Ben. Sain 25-senttisen.

Washingtoniin.

Sinne on melkein 650 kilometriä.

Maksamme kunnolla.

-Mitä tuo on? -Kuulitko tuota?

Mitä hittoa hän tekee?

Kuuntele nyt.

Itkeekö hän?

Hän taitaa itkeä.

Voi jestas.

Tämä on sinun heiniäsi.

-En... -Kyllä.

En pysty.

Ei hän ole...

Ei tämä ole...

Hän kehtasi väittää, että se on minun syytäni!

Että se on minun...

Niinpä.

Ava.

Hei. Anteeksi, että olen myöhässä.

-Missä muut ovat? -Taidamme olla ainoat.

Vai niin.

Mitä mieltä olet siitä, mitä hän käsitteli tänään tunnilla?

Ei ole juuri hajua, mitä hän puhui, mutta tuhersin hienon hattupäisen apinan.

Selvä.

-Meillä on siis paljon läpikäytävää. -Höpötin vain. Katso.

Otin neuvoistasi vaarin ja kirjoitin muistiinpanoja.

Näyttää ihan hyvältä.

Niinkö? En yleensä käytä punaista, mutta tämä on riittävän tylsä.

Anteeksi. Puhuin kylläkin muistiinpanoistasi.

Kyllä minä tiedän.

No niin...

-Seiskakappale. -Aivan. Seiskakappale.

-Millä sivulla edes olet? -Katso minun kirjastani.

Katso nyt. Tässä puheessa-

jonka Petruchio, tyypillinen narsisti, pitää...

...liikkuu vähän jäykästi.

-Ei se mikään sairaus ole. -Onko tuo...

-Sehän on tupee, eikö vain? -Lopeta.

-Ei hullumpi. -Ei niin. Se on hieno.

-Sinun pitäisi alkaa opettajaksi. -Opettajaksi minä haluankin.

-Niinkö? -Niin.

Älä lintsaa aamulla tunnilta vain siksi, että valvoit koko yön-

kirjastossa bilettämässä.

Enpä tiedä. Saan kuitenkin pahan krapulan vanhojen kirjojen hajusta.

-Sitten otat pari tabua ja soitat aamulla. -Niinkö?

-Kiitos, kun saattelit minut. -Ilman muuta.

No niin. Nähdään.

-Nähdään. -Selvä.

-Hei. -Hei. En odottanut, että vastaisit.

Aioin jättää viestin.

Olen hereillä.

Hyviä uutisia. Sain viikonlopun vapaaksi.

Oikeastiko tällä kertaa?

Haluatko ottaa hatkat?

-Eikö sinulla ole mitään projektia? -On, mutta olet velttoillut.

Joku voisi sanoa niin. Toinen puhuisi delegoinnista.

Miten sen nyt ottaa.

-Lähde vain. Voin sulkea paikat. -Mikä sinua risoo?

-Mitä? -Miten niin "mitä"?

Olet äkäillyt jo kuukauden, ja se alkaa vähän tympäistä.

En minä äkäile.

Aivan. Niin juuri. Et äkäile yhtään.

Anteeksi. Ava on minulle taas vihainen,

kun en ole ehtinyt viikkokausiin käymään.

En voi jättää töitä ja koulua.

-Miksi sitten siedät sitä? -Rakastan häntä.

Niin, mutta...

Vaikuttaa aika työläältä aidoksi rakkaudeksi.

Sinä et ymmärrä.

Olet oikeassa. En ymmärräkään.

-Mietin tosin sitä ranskalaistyttöä. -Mene kotiin, Mikey.

Mietin sitä ranskalaista.

-Liian kaukana. -Höpö höpö.

Se on kiva ajomatka, ja sanot aina,

-että Ava haluaa tulla käymään. -Ala mennä.

En huolisi parista tunnista.

Koska tämä veijari voi ulvoa kuuta koko yön.

Tai siis...

-Ala mennä! -Voin painaa koko yön!

Anteeksi, että olen myöhässä.

-Näytät upealta. -Kiitos.

Lähdetään. Kuolen nälkään.

Miten työharjoittelu sujuu?

Hyvin.

Kiirettä pitää.

Yksi arkkitehti käytti suunnitelmaani, mikä oli mahtavaa.

Hieno juttu.

Entä se limusiinihomma?

Michael käy pahasti hermoon.

Mikä yllätys.

Monique kävi viime viikolla taidenäyttelyssä-

jossain keskustan galleriassa.

Se valokuvaaja on kuulemma aivan mahtava,

ja hän on kai itse huomenna paikalla.

Monique sai hommattua meille liput...

Kuulostaa hyvältä, kulta.

Mutta...

-Uskomatonta, että unohdin kertoa sinulle. -Mitä?

Minun pitää tuurata De Luca'sissa huomisiltana.

Et ole tosissasi.

-Meillä piti olla koko viikonloppu. -Meillä oli.

Tämä tuli viime hetkellä.

Yksi työkavereista ei pääsekään, ja jonkun on tuurattava.

Ei se mitään.

Koska sinulla ei ollut mitään tärkeitä suunnitelmia,

ajattelit, että sama tuurata, vai mitä?

-Älä ole tuollainen. -Millainen?

Sinäkö senkin haluat sanella?

Kerropa sinä sitten, mikä toimisi parhaiten.

Koska tässä mennään sinun aikataulujesi mukaan.

-Rauhoitu, ole kiltti. Muut katsovat. -Aivan sama. Katsokoot.

-Otan ankkaa. -Haluatko sitoutua siihen?

Et ehkä ehdi syödä sitä, kun pitää niin kiirettä.

Hitaasti kypsytettyä kanaa.

Kiitos mahtavasta illasta.

Kannatti ajaa kaksi tuntia.

En käsitä, miksi edes tulit, kun tiesit, ettet voi jäädä.

Luulin tulevani rakastavan kultani luo,

-mutta hän ei olekaan täällä. -Kyllä hän on.

Hän vain koko ajan odottaa, eikä muuta teekään.